Pitkästä aikaa...

Kiitokset kaikista tämän päivityksen kuvista Anne Leppäselle!

Taas on päässyt vierähtämään melkoisesti aikaa edellisestä päivityksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mitään ei olisi Pepin elämässä tällä välin tapahtunut. Pikemminkin päin vastoin. Kaikenlaista on tullut puuhailtua ja tuon koiranretaleen pääkopassakin on mitä ilmeisimmin tapahtunut jonkinlaisia aivosolujen yhteentörmäyksiä tai jotain vastaavaa. Pitkään tuskailtiin sen kanssa, että Peppiä ei oikein saanut innostumaan mistään. Ei ollut mitään suurempaa intohimoa leluja, leikkejä eikä hirveästi ruokapalkkaakaan kohtaan. Nameilla kouluttaminen toki onnistui, mutta ei niillä saanut varsinaisesti Peppiä syttymään. Varsinkin agility-treenejä tämä innostumisen puute "hieman" häiritsi. Kotonakin se oli jossain määrin vaisu samoin kuin toisten koirien kanssa esimerkiksi koirapuistoissa. Nyt on tosiaankin jotain tapahtunut tuon innostumisen suhteen. Varsinkin viimeisen kuukauden kuluessa Peppi on muuttunut paljon aktiivisemmaksi ja touhukkaammaksi. Välillä se on suorastaan rasittava höntti, kun se kantaa leluja kiskottavaksi ja käy vähän väliä tökkimässä ja haastamassa leikkimään. Ja tämän siis kerron kaikella rakkaudella. Tällainen käytös on minun mielestäni pelkästään positiivista ja juuri sitä, mitä on jo pitkään Pepistä koitettu löytää. Ja kuten arvata saattaa, agility-treeneissä on tässä viimeisten viikkojen aikana ollut ihan uutta virtaa. On ollut vielä entistäkin suurempi nautinto treenata yhdessä Pepin kanssa, kun se on todella näyttänyt nauttivan lajista.

Peppi tuntuu myös palkkaantuvan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Palkka voi olla tilanteesta riippuen joko nami, lelu tai yhdessä leikkimistä. Kaikki käyvät ja toimivat hieman eri tilanteissa. Palkkaamiseen on muuten löytynyt pari uutta ja hienosti toimivaa tapaa. Ensimmäinen on tennispallo. Ei varmaan mikään uusi eikä ihmeellinen asia niille, joiden koirat ovat luonnostaan pallohulluja. Pepille kuitenkin tämä pallosta innostuminen on iso edistysaskel. Pallolla palkkaaminen toimii nykyisin hienosti, kun opetin koiruuden tuomaan pallon aina käteen asti ennen palkan antamista. Nyt se siis säntää pallon perään, tuo sen luokse ja ojentaa käteen, jonka jälkeen saa namipalkan. Toimii hienosti, eikä tarvitse rasittaa omaa selkää. :) Toinen palkkaamiseen löytynyt uusi konsti on namin nappaaminen ilmasta. Siis niin, että heitän namin ja Peppi nappaa kopin. Tämä toimii hienosti varsinkin kaukokäskyjä opetellessa. Voi astua aina askeleen tai pari kauemmas, käskeä maahan tai istumaan ja heittää palkan suuhun. Lelulla tuo kopin ottaminen ei vielä oikein kuitenkaan toimi. Nyt illallakin koitin heittää Pepille lelua niin, että se ottaisi kopin. Tuloksena oli lähinnä hölmistynyt ilme ja ihmetys, että miksi tuo heittelee minua solmunarulla päin naamaa...

Ainakin omasta mielestäni agilityssä on tapahtunut huimasti kehitystä viime aikoina. Vauhtia voisi toki olla enemmän, mutta kaiken kaikkiaan paljon on päästy eteenpäin verrattuna vaikka siihen tilanteeseen, missä oltiin kesäloman jälkeen. Tähän varmasti vaikuttaa Pepin virtanappulan löytymisen ohella myös se, että treenaamassa on käyty pari kertaa viikossa. Kerran viikossa on treenattu ammattimaisessa ohjauksessa ja toisen kerran ihan loistavassa koirakerhon treeniryhmässä. Ja lokakuun alusta tulee vielä yksi kerta viikossa lisää, kun menemme toisenkin kerhon ryhmään mukaan ainakin hallikauden ajaksi. Vähän kyllä jo rupeaa houkuttelemaan kisaaminenkin jossain vaiheessa, mutta koitetaan nyt ensin opetella kaikki esteet huolella. Varsinkin kepeissä on vielä jonkin verran tekemistä. Niiden kanssa täytyy koittaa vaan malttaa edetä riittävän rauhallisesti, ettei neiti rupea oikomaan.

Tokoilukin on edelleen mukana kuvioissa. Sitä käydään treenaamassa kerran viikossa. Ehkä siinäkin vielä jossain vaiheessa on edessä alokasluokan kokeeseen osallistuminen... Muutamassa näyttelyssäkin on tullut piipahdettua. Mitään mainittavaa menestystä ei parin alkukesästä saadun sertin jälkeen ole tullut. Ihan hyviä arvosteluja kuitenkin ja arvosanat ovat olleet pääasiassa ERIä ja taisi sinne joukkoon yksi EHkin mahtua. Ennen kaikkea nuo näyttelyt ovat olleet mukavia piknik-reissuja ystävien kanssa.

Seuraavan koiran hankintakin on tässä ruvennut entistä enemmän pyörimään mielessä. Se on jo pitkään ollut selvä, että Pepille tulee jossain vaiheessa kaveri, mutta ehkä tuo jokin vaihe rupeaa vähitellen lähestymään. Ensi kesänä olisi optimaalinen aika. Silloin Peppi olisi reilun kaksi vuotta ja kesä olisi mukavaa aikaa pennun kanssa, kun esimerkiksi sisäsiisteyden opettaminen olisi helpompaa kuin talvella. Täytyy tietysti katsoa ajankohtaa sen mukaan, miten sopiva pentu löytyy. Vaikein päätös pennun suhteen on se, onko tulevan koiran rotu stabyhoun vai bordercollie. Staby on aivan mahtava rotu ja Peppi erityisen loistava yksilö, mutta on se vaan myönnettävä, että jossain kohdassa tulee koiran rajat vastaan, jos agility-harrastusta tulee jatkettua nykyiseen malliin. Vaikka kuinka saisi koirasta kaiken irti ja itsekin oppisi ohjaamaan, niin nopeus ei vain voi riittää bortsuja tai muita kisoissa  pärjääviä rotuja vastaan. Lähinnä kysymys on siis siitä, mihin tavoitteet tuossa lajissa asettaa. Ja vaikka tällä hetkellä tavoitteita ei erityisemmin ole, pitää asiaa tietysti ajatella koiran elämän verran pidemmälle. Onneksi tätä pohdintaa on vielä hyvin aikaa pyöritellä mahdollisimman monelta kantilta. Stabyn hankinta olisi siinä mielessä helppoa, että koirayksilöt ovat tulleet siinä määrin tutuiksi, että olisi helppo miettiä, mistä yhdistelmästä pennun haluaisi. Lisäksi stabyn kanssa vastaan tulevat haasteet ovat jo tiedossa vaikka toki jokainen yksilö on omanlaisensa. Bortsun kanssa taas täytyisi tehdä enemmän töitä koiriin ja kasvattajiin tutustumisessa, jotta löytää haluamansa. Eilen tosin tuli vierailtua bortsukennelissä, joka - ja jonka koirat - vaikutti juurikin siltä, mitä ollaan hakemassa. Toinen juttu on sitten se, mikä kennel sen pennun suostuu meille myymään, kun taitavat olla hyvien kisaavien vanhempien pennut aika kysyttyjä...

Lomamuisteluita

Lomat ovat taas takana päin ja arkeen palaillaan askel kerrallaan. Lapsilla siis on vielä ensi viikko lomaa, joten ihan täysi arki ei vielä koiruudellekaan koita. Onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Niin oli olevinaan kiireistä taas loma-aika, ettei oikein ehtinyt blogiakaan päivitellä. Eikä toisaalta kovin ihmeellistä päivitettävää ollutkaan, mutta jotain nyt kuitenkin. Koitetaan siis muistella, mitä lomalla tapahtui...

Kesän aikana Peppi ehti esimerkiksi mökkeillä Saimaan suunnalla. Mökkielämässä se pääsi nauttimaan vapaana metsässä juoksemisesta, mustikoiden syömisestä suoraan puskasta, veneretkistä ja sängyssä nukkumisesta. Tätä viimeistä sille ei siis ollut koskaan aiemmin sallittu. Äkkiäpä se kuitenkin paikkansa sängystä otti, kun sille siihen tarjoutui mahdollisuus. Eikä sitä tietysti sitten mökkireissun jälkeen enää raaskinut laittaa omiin oloihinsa kodinhoitohuoneeseen nukkumaan vaan nykyisin koiruli saa nukkua missä haluaa. Useimmiten sen kuitenkin löytää sängyn sijasta tyttären huoneen lattialla olevalta matolta kerälle kiertyneenä.

Mökkeilyn lisäksi Peppi pääsi "lomailemaan" vajaan viikon verran Chilin ja Frodon luona. Lomailu lainausmerkeissä siitä syystä, että taisi se peuhaaminen kuitenkin vähän voimille ottaa vaikka kivaa varmasti olikin. Uni maistui harvinaisen hyvin tuota lomailua seuranneina päivinä. Selvästi kyllä huomaa, että Peppi ja Chili ovat kasvaneet ja muuttuneet sitten maaliskuun, jolloin Chili oli meillä viikon verran hoidossa. Silloin oltiin jatkuvasti kiinni kaverissa, kun taas nyt ne edelleen viihtyvät kyllä selvästi toistensa seurassa, mutta eivät enää samalla tavalla nyhjää koko ajan toisissaan kiinni. No, nyt on onneksi Frodo mukana kuvioissa nyhjäämässä milloin kenenkin kanssa.

Näyttelyissäkin tuli kesän aikana piipahdettua. Arvostelut ovat kyllä olleet ilahduttavan hyviä. Kesäkuun alussa Orivedellä ja heinäkuun alussa Mikkelissä Peppi sai jopa sertit. Heinäkuun lopulla Helsingissä ei sertiä tai SA:ta tullut mutta ERI kuitenkin. Ja Helsingissä tuomarina olleen Joanna Proninin antama arvostelu oli paitsi hyvä myös erittäin kattava. Helsingissä Peppi pääsi rotukehän lisäksi myös junior handler -kehään vanhemman tyttäremme kanssa. Ennen kehää saatiin vielä asiantuntevia ohjeita esittämiseen kokeneemmalta harrastajalta. Esittäminen ja yhteistyö sujui hienosti, vaikka sijoitusta ei tällä kertaa tullutkaan. Sen verran kuitenkin kipinä jäi kytemään, että näyttelyharjoituksia on tarkoitus järkätä lisää ennen seuraavia näyttelyitä.

Loman aikana ehdittiin osallistua myös rotuyhdistyksen tapaamiseen Helsingin Rajasaaressa. Paikkahan on aivan mahtava koirille tarkoitettu aidattu ulkoilusaari aivan soutustadionin vieressä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Siellä koirat saavat juoksennella vapaina, uida ja kiipeillä kallioilla. Paikalla oli kymmenkunta rotukaveria. Peppi on tapansa mukaan tuollaisissa tilanteissa enemmänkin sivusta seuraajan ja tarkkailijan roolissa kuin leikkimässä ja painimassa kaikkien kanssa. Se on siis hieman varautunut toisten koirien suhteen vaikka onkin kauhean kiinnostunut kaikista. Kaiken kaikkiaan oli todella mukava ilta muiden koirien ja koiraihmisten parissa. Toivottavasti ehditään vielä ottaa uusiksi ennen syksyn tuloa.

Tästä siis vähitellen taas palataan arkirutiineihin ja harrastuksetkin jatkuvat kesätauon jälkeen. Tokoilua jatketaan jatkoryhmässä ja kaipa siellä jossain tulevaisuudessa on tavoitteena kokeeseen osallistuminenkin. Ei nyt kuitenkaan vielä mitään ajankohtia lähdetä lukkoon lyömään. Agilityä päästäänkin harrastamaan nyt oikein kunnolla, kun saimme paikan seuran treeniryhmästä. Kolme kertaa on jo ehditty käydä harjoittelemassa tämän ryhmän kanssa ja kivaa on ollut. Lisäksi ilmoitin meidät vielä jatkokurssille samaan paikkaan, jossa ennen lomia kävimme alkeiskurssin, joten syksyllä treenataan agilityä kaksi kertaa viikossa. Ja tietysti omalta pihaltakin löytyy muutamia hyppyesteitä ja putki, joten sielläkin voi vähän kertailla. Agilityssä suurin haaste tuntuu olevan Pepin innostuksen löytyminen ja pysyminen. Alkuun se saattaa tehdä reippaastikin töitä, mutta aika äkkiä alkavat vieraat hajut, äänet ja radan ulkopuoliset tapahtumat kiinnostaa. Täytyy vain treenata pieniä pätkiä kerrallaan, niin jospa se innostus ja keskittyminen siitä kehittyy. Välillä se kuitenkin väläyttää niin hienoja suorituksia, että olen itsekin ihan ihmeissäni :)

Kesän viettoa kuvina

Juhannusta viettämässä Pertunmaalla. Sattui juoksujen pahimmat päivät juuri juhannukseksi ja maatilalla, jossa juhannusta vietimme, oli kaksi poikakoiraa. Oli vähän tuskaista itse kullekin...

Ensimmäiset leikit tyttären luokkakaverille kotiutuneen Lagotto Romagnolo pentu Toscon kanssa. Tosco piti Peppiä hyvänä emoaineksena ja koitti epätoivoisesti imeä maitoa sen nisistä. Ei onnistunut.

Mikkelin näyttelyssä 6.7.2013. Näyttely sattui sopivasti lomamatkan varrelle.

Lisää poseerausta Mikkelissä. Tuloksena Pepin toinen serti.

Isä ja tytär - Mikkelin näyttelyn ROP ja VSP

Lomamatkalla Puumalan Lintusalon saaressa sijaitsevassa Nestorinrannassa löytyi leikkikaveriksi Australianterrieri Luka

Poseerausta samaisen majapaikan pihalla

Laivakoirana Lappeenrannasta lähteneellä Saimaan kanavaristeilyllä

 

Venekoirana Kyläniemessä Saimaalla

Mukana mustikoita poimimassa

Samaisella mustikkaretkellä hieman ennen uhkarohkeaa loikkaa alas kiveltä. Hetken jo pelkäsin, että satutti itsensä, kun näytti niin pahalta, mutta sitten päätön meno pitkin metsiä taas jatkui.

Lampaisiin tutustumassa Liehtalan tilalla Puumalan Niinisaaressa

Sertityttö!

8.6. oli vuorossa Oriveden näyttely. Lähdimme matkaan jo edellisenä iltana ja vierailimme Chilin perheen luona katsomassa uutta tulokasta, 8-viikkoista Frodoa. Kyllä ne pennut vaan ovat kivoja. Ehkä joskus tulevaisuudessa meilläkin on sellainen pieni karvapallo Pepin kaverina... Vähän oli kyllä neiti hämillään, kun Chilin lisäksi oli vastassa toinenkin koira, mutta hienosti se kuitenkin pikkuiseen suhtautui.

Itse näyttelyyn lähdettiin lauantaiaamuna ja stabyt olivat kehässä jo hyvissä ajoin aamupäivästä. Hannele Jokisilta antoi Pepille seuraavan arvostelun: "Erittäin narttumainen kokonaisuus. Oikealinjainen, lupaava, riittävän vankka pää. Hieman vaaleat silmät. Tyypilliset kulmaukset. Kokoon sopiva luusto. Ikään sopiva runko. Kaunis karva. Hyvä luonne. Liikkuu sivusta hyvin. Vielä hieman hontelo edestä ja takaa." Rastit lomakkeen alalaidassa osuivat kohtiin JUN ERI, JUK 1, SA, ROP ja SERT. Tämän tuloksen perusteella jäätiin siis odottelemaan ryhmäkehiä, jotka alkoivat vasta neljän jälkeen. Onneksi oli varustauduttu teltalla ja hyvillä eväillä, joita sai vielä viereisestä marketista lisää. Ryhmäkehässäkin Peppi sijoittui vielä neljänneksi, joten näyttelystä lähti mukaan kolme pokaalia ja ruusuketta ja Pepin ensimmäinen serti. Kannatti siis käydä Orivedellä saakka viettämässä kaunista kesäpäivää koiranäyttelyn, päivätelttailun ja eväsretken merkeissä!

Näyttelyitä ja stabytapaaminen

Tampere KV 5.5.2013
Tampere sattui olemaan kolmen viikonlopun näyttelyputkemme toinen näyttely. Matkaan lähdettiin jo ajoissa, koska stabyt olivat tällä kertaa vuorossa heti aamusta. Näyttelyyn oli ilmoittautunut jopa 15 stabya ja oli tosiaan hauska päästä näkemään noin monta mustavalkoista samalla kertaa.

Kehässä meni kaikki ihan hienosti ja tuomarina ollut portugalilainen Pedro Delerue antoi Pepistä seuraavan arvostelun: "Feminine head, good neck and topline, correct angulations, movement too close behind, good coat." Arvostelu oli JUN ERI ja kilpailutulos JUK 2. Ihan hyvä tulos siis vaikka vähän SA:ta jo toivottiinkin...

Stabyhounkerhon tapaaminen 8.5.2013
Helatorstain tapaamisessa oli paikalla kolmisenkymmentä koiraa ja kuutisenkymmentä ihmistä. Säätiedotus lupasi päivälle sadetta ja ukkoskuuroja, joten varauduimme saappain ja sadetakein. Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri ja pysyimme kuivina. Välillä jopa paistoi aurinko ja sade alkoi vasta, kun lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Ohjelmassa oli alkuun joukkueittain pidetty juoksukilpailu. Kussakin joukkueessa oli neljä koiraa ja jokainen koira juoksi kisamatkan kahteen kertaan. Lisämausteena joukkueet olivat saaneet valita itselleen nimen ja pukeutumisen haluamansa teeman mukaan. Meidän joukkueemme nimi oli Holstein, joka tulee friisiläisestä karjarodusta. Koirat oli naamioitu lehmiksi utarein ja lehmänkelloin ja mukana oli myös maitotonkka onnea ja fiilistä tuomassa. Kumma kyllä, yksikään koirista ei tuntunut olevan moksiskaan, kun joutuivat näitä varusteita kantamaan. Kisa sujui hienosti. Joukkueemme voitti sekä juoksu- että paras asu -kilpailun. Kiitokset koko tiimille hienosta suorituksesta!

Juoksukilpailun ja syömisen jälkeen pidettiin halukkaille toko-koulutusta. Siihen Peppi osallistui isomman tyttäremme kanssa. Ihan hienosti sujui, mutta onhan sitä tokoa tullut jo vähän treenattuakin. Tokon jälkeen olisi vuorossa ollut näyttelytreeniä, mutta jouduimme poistumaan tuossa välissä seuraaviin pirskeisiin. Oli taas kerran hauska päivä koirien ja koiraharrastajien parissa!

Juoksu- ja paras asu -kilpailujen voittajajoukkue Holstein: Luna, Peppi, Bate ja Camu

Perhepotretissa Peppi, äiti Tessa ja isä Reni

Helsinki KV 12.5.2013
Näyttelyputkessa viimeisenä oli vuorossa Helsingissä Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla äitienpäivänä pidetty näyttely. Tällä kertaa mukana oli vain viisi stabya ja omassa luokassaan Peppi oli yksin. Tuomarina oli Bertil Lundgren ruotsista, jonka arvostelu vapaasti suomennettuna kuului näin: "Hyvät mittasuhteet, hieman kapea kuono, hyvä kaula ja olkapäät, riittävä rintakehä, hyvä ylälinja, hyvä häntä, riittävät kulmaukset, hyvät liikkeet sivulta, takaa hieman kapeat liikkeet, hyvä luusto, tänään ilman turkkia, joka vaikuttaa arvosteluun." Tällä kertaa tuli tulokseksi Pepin ensimmäinen JUN EH. Aiemmat tuloksethan ovat olleet ERIä.

Näyttelyarvosteluista alkaa kieltämättä löytyä tiettyä johdonmukaisuutta. Useampikin tuomari on kiinnittänyt huomiota kapeahkoon kuonoon ja ahtaisiin liikkeisiin erityisesti takana. Toisaalta taas myös löytyy selkeitä eroja. Turkista osa tuomareista tykkää ja osa pitää sitä lyhyenä. Tampereen näyttelyn arvostelussa luki good coat ja Helsingin näyttelyn arvostelussa tuo yllä mainittu tänään ilman turkkia. Kaikkiaan arvostelut kuitenkin ovat tässä vaiheessa rohkaisevia ja nuo asiat, joihin tuomarit kiinnittävät huomiota, ovat sellaisia, jotka vielä todennäköisesti muokkaantuvat iän karttuessa.

Näyttelypäivän parasta antia oli taas kerran tuttujen tapaaminen. Chili emäntineen oli meillä vierailulla ennen ja jälkeen näyttelyn. Oli taas hauska nähdä, miten kivaa koirilla oli yhdessä. Chilillä on selvästi alkanut esiintyä äijämäisiä piirteitä. Se on ilmeisesti ruvennut ottamaan vahtikoiran roolia ja reagoi haukkumalla naapuripihoilla liikkuviin ihmisiin tai haukkuviin koiriin. Häntä kuitenkin vispaa koko ajan kuten ennenkin, että kai se vaan koittaa komentaa niitä muita leikkimään. Hauska tapaus tuo Chili kaiken kaikkiaan!

Harrastuksia, harrastuksia...

Taas kerran on talvi takana, lumet sulaneet ja vappuakin vietetty. Koiraharrastuksetkin tuntuvat näin keväällä vain lisääntyvän. Näyttelyputki avattiin viime sunnuntaina ja seuraavat pari viikonloppua menevät vastaavissa merkeissä. Sitten on muutama viikonloppu taukoa ennen kuin taas jatketaan. Agility-treeneissäkin on tullut käytyä jo pari kertaa. Kyllä sitä treenipaikkaa pitkään etsittiinkin, mutta hyvää kannatti taas odottaa. Heti ekat treenit näyttivät lupaavilta. Esteistä käytiin läpi kepit, rengas, hyppy ja putki. Lisäksi harjoiteltiin paikalla oloa. Kaikki muut sujuivat aika helposti, mutta putkeen Peppi piti alkuun laittaa puoliväkisin. Muutaman kerran jälkeen se kyllä tajusi, mistä oli kysymys ja huomasi, ettei putkessa ole mitään pelättävää. Kaiken kaikkiaan Peppi jaksoi keskittyä hienosti koko treenien ajan. Kesto oli kuitenkin toista tuntia. Tokossa käy välillä niin, että kaikki muu kuin varsinainen treeni rupeaa kiinnostamaan. Pitää nuuskia maata, kuunnella metsän ääniä ja ihmetellä muiden tekemisiä. Agilityssä keskittyminen tuntui säilyvän paremmin, kun koko ajan puuhattiin intensiivisemmin yhdessä. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua niin kotioloissa kuin treeneissäkin. Eiköhän tuossa kesän mittaan ilmesty pihalle jos jonkinlaista estettä...

Viime viikonloppuna piipahdettiin Lahden KV-näyttelyssä. Paikalla oli pitkästi toistakymmentä stabia ja oli kiva nähdä taas koiratuttuja. Tuomarina oli Hannele Jokisilta, jonka arvostelu Pepistä kuului näin: "Erittäin narttumainen kokonaisuus. Vielä hieman kapea pää erityisesti kuono-osasta. Sopivat kulmaukset edessä ja takana. Keskivahva luusto. Hyvä runko. Vielä lyhyt karva. Liikkuu vielä hontelosti edestä ja takaa." Jännä ilmaus tuo "erittäin narttumainen kokonaisuus". Jäi mietityttämään, että tarkoittiko se pelkkää koiraa vai koirakkoa. :) Joka tapauksessa, arvosana oli ERI ja sijoitus JUK 2. Olimme siis kaikin puolin tyytyväisiä päivään. Seuraavaan näyttelyyn pitää taas hieman kerrata paikalla seisomista. Peppi kun tuntui olevan kehässä vähän hukassa, kun on ollut tässä jonkin verran näyttelytaukoa.

Tästä jatketaan kevään viettoa tokon, agilityn ja näyttelyiden parissa. Niin ja onhan ensi viikolla stabyhounkerhon tapaaminenkin. Puuhaa siis riittää ja hyvä niin...

Hauvan synttäripäivä!

Tänään Peppi täyttää jo vuoden vaikka vastahan se tuli meille pienenä pehmoisena pallerona. Nyt se on jo melkein täysikasvuinen, toisinaan melkein täysipäinen, välillä vähän itsepäinen, enimmäkseen leikkisä, joskus raivostuttava, mutta kuitenkin aina ennen kaikkea oma rakastettava itsensä. Pepin kanssa on jo ehditty kokea paljon kaikkea hienoa. On löydetty uusia harrastuksia, kierretty näyttelyitä, saatu uusia ystäviä - niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin, opittu yhdessä elämään uudenlaista arkea ja paljon muuta. Ja paljon uusia kokemuksia on vielä edessä. Tällä viikolla esimerkiksi alkaa pitkään odotettu agility-harrastus. Toivotaan vaan, että tuo koirakin siitä innostuu ja jaksaa motivoitua yhdessä tekemiseen. Sen olen huomannut toko-kentälläkin, että se kyllä ymmärtää, mitä siltä halutaan ja osaa tehdä vaikka mitä, kunhan vaan motivaatio löytyy. Koiraelämä ja -harrastukset ovat kyllä vieneet mukanaan toden teolla eikä paluuta entiseen voisi enää kuvitellakaan.

Joko saa ottaa ???

Synttäreitä juhlistettiin tänään järjestämällä tyttöjen kanssa Pepille bileet. Oli oikein synttärivieraat, lahjat ja herkut. Lahjaksi Peppi sai muutaman narupallon ja vinkulelukakun. Synttäriherkkuina olivat huomattavasti normaalia lihaisampi iltaruoka ja ruokajuomana koiranolut. Kyllä nyt synttärisankarin kelpaa! Nyt vielä lähdetään reilulle iltalenkille, niin sitten kelpaa rauhoittua iltatoimille ja jäädä odottelemaan, mitä seuraava vuosi koiran elämää tuo tullessaan...

Tähän loppuun täytyy muuten vielä oikein kehaista tuota koiraa, kun viimeksi tuli moitittua. Juoksuja ei ole vielä kuulunut, mutta jonkinlainen järjen pilkahdus on sen pieneen pääkoppaan palannut. Nyt se välillä jo uskookin, mitä sille koitetaan sanoa eikä hötkyile samalla tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Ja varsinkin eiliset toko-treenit menivät uskomattoman hyvin. Peppi oli suurimman osan treeniajasta jopa ilman talutinta ja silti pysyi varsin hienosti hallinnassa ja teki suurin piirtein sen, mitä siltä pyysin. Kyllä siitä vielä tottelevainen koira tulee!

Kevätkuulumisia

Pääsiäinen sujui mukavan koiramaisissa puuhissa, kun kävimme Chilin luona kyläilemässä ja ajoimme sieltä yhtä matkaa Korpilahden ryhmänäyttelyyn. Pepin ja Chilin jälleennäkeminen oli odotetusti iloisen riehakas. Kaverit olivat taas kiinni toisissaan jatkuvasti eikä leikki loppunut kuin yöunien ajaksi. No lenkillä ne sentään malttoivat olla irti toisistaan. Enimmäkseen. On se vaan kiva katsella, kun ne viihtyvät niin hyvin yhdessä. Näyttelyyn oli ilmoittautunut kolmaskin staby, mutta se ei kuitenkaan ilmestynyt paikalle. Stabyt olivat kehässä heti kahden braccon jälkeen ja koska ryhmäkehiä ei tarvinnut jäädä odottelemaan, näyttelypäivä oli tällä kertaa lyhyt ja kotimatkalle päästiin jo yhdentoista jälkeen. Tuomarina oli Tarja Hovila, joka arvosteli Pepin näin: "Feminiininen narttu. Erinomaista tyyppiä. Hieman pitkärunkoinen. Feminiininen hyvänmallinen pää. Hyvä kaula. Runko ja eturinta saa vielä kehittyä. Kokonaisuuteen sopiva luusto. Hyvin asettuneet raajat. Turhan pitkä lanneosa. Erinomainen turkinlaatu. Vapaat liikkeet. Miellyttävä luonne." Arvosana oli ERI. Meille tuli yllätyksenä, että Peppi ja Chili eivät kilpailleetkaan rodun parhaan tittelistä ollenkaan. Jos oikein ymmärsimme, niin nyt kun on siirrytty pentuluokasta junioriluokkaan, olisi arvosanaksi pitänyt saada SA eli sertifikaatin arvoinen, jotta ROP-titteli olisi jaettu. Tai jotain sen suuntaista... Ehkä me amatöörit vielä opimme nämä näyttelykiemurat.

Pepillä on ilmeisesti juoksutkin tulossa tai sitten muuten vaan kevättä rinnassa. Niin ja alkaahan se olla muurrosiässäkin. Se on nimittäin välillä aivan hölmö! Kuulo on kateissa ja kaikki muu kiinnostaa kuin se ihmispoloinen, joka koittaa sitä pitää aisoissa. Pihaltakin se on muutaman kerran karannut aidan yli eikä sitä tällä hetkellä uskalla viedä ulos kuin hihnassa. Tällä viikolla se hyppäsi aidan yli vaikka seisoin vieressä kieltämässä. Sain sen kyllä kiinni ja se sai kyydityksen sisälle. Jalat eivät koskettaneet maata sen kyydityksen aikana... Sen verran meni hermot, että kyselin naamakirjassa, kaipaisiko kukaan mustavalkoisia rukkasia. Nyt olisi tarpeita tarjolla. Ei ollut rukkastarvetta, kun on kesä tulossa ja ilmat lämpenemään päin. Tuli kuitenkin muita hyviä ideoita kuten talja takan eteen tai sohvatyyny. No, vielä kuitenkin uskotaan, että tuo höntti palaa jonain päivänä järkiinsä.

Harrastusrintamalla on menossa ja tulossa monenlaista aktiviteettia. Näyttelyn lisäksi on käyty viikottain toko-treeneissä ja tähän mennessä kolme kertaa tytär on käynyt Pepin kanssa koiratanssitreeneissä. Lähinnä temppukoulua siellä on harrastettu ja liike ja musiikki tulee mukaan, kun temput sujuvat. Noita lapsen ja koiran treenejä on kiva seurata. Molemmat oppivat koko ajan uusia asioita ja kummallakin näyttää olevan kivaa. Vaikka välillä kyllä ihmetellään, että mitä tuo toinen oikein haluaa. Mutta siitähän se osaaminen ja yhteistyö kehittyy ja sitä vartenhan siellä käydään. Agilitykurssillekin sain viimeinkin ilmoittauduttua. Seurojen järjestämiä kursseja ei löytynyt, joten ilmoittauduin ihan kaupalliselle kurssille, joka alkaa muutaman viikon päästä. Opetuksen pitäisi ainakin olla ensiluokkaista, joten saadaan varmasti hyvä startti tuolle harrastukselle.

Elämää kahden koiran kanssa

Aiemmassa blogipäivityksessä kerroinkin, että meille on tulossa koira hoitoon. Nyt olemme sitten saaneet viikon verran nauttia tämän hurmaavan nuoren herran seurasta. Chili tuli meille viime viikon lauantaina. Kävimme ensin päivällä ulkoilemassa ja vietimme aikaa yhdessä. Illalla sitten Chilin isäntäväki lähti ja poika jäi meidän kaveriksemme. Olimme varautuneet siihen, että ilta ja yökin menisi omien ihmisten perään itkiessä, mutta eipäs vaan mennytkään. Alkuun Chili tietysti oli vähän hämillään, haeskeli ihmisiään, muutaman kerran haukahteli ja vinkaisikin. Sitten se kuitenkin päivän telmimisestä väsyneenä rauhoittui lepäämään olohuoneen lattialle. Illalla käytin molemmat koirat pihalla yhdeksän jälkeen ja ne jäivät kodinhoitohuoneeseen nukkumaan. Kumma kyllä, Chili ei päästänyt inahdustakaan koko yönä ja nukkui hyvin aamuun asti, vaikka oma isäntäväki ei ollut paikalla ja lisäksi kotonaan se nukkuu makuuhuoneessa lähellä ihmisiä. Hienosti se seurasi Pepin esimerkkiä ja rauhoittui nukkumaan siihen paikkaan, mikä sille annettiin.

Viikko näiden kahden koiran kanssa on sujunut hienosti. Niiden touhuja on ollut ilo seurata. Molemmat ovat nuoria hönttejä (Chili ~10 kk ja Peppi ~11 kk), joten hiljaisia hetkiä ei ole liiemmälti ollut. Paitsi yöt. :) Lähes koko hereilläoloaikansa koirat leikkivät, nahistelevat, painivat, kiskovat leluja tai jotain muuta vastaavaa. Kun toinen näyttäisi vähän rauhoittuvan, toinen tulee taas härnäämään. Kaikki tämä kuitenkin tapahtuu sovussa ja molemmilla on silminnähden kivaa. Kyllä tässä on selvästi huomannut, että siitä toisesta koirasta vaan on paljon iloa ja seuraa toiselle.

Näillä kahdella kaveruksella on kyllä ihan selvästi erilaiset luonteet. Chili tykkää hirveästi olla kiinni ihmisissä ja oikein puskee itsensä mahdollisimman lähelle tai tulee syliin makaamaan. Peppi taas tykkää olla lähettyvillä ja seurata, mitä tapahtuu, mutta se ei samalla tavalla halua olla kiinni ihmisissä. Toisten koirien kanssa Chili on samalla tavalla reipas ja sosiaalinen kuin ihmistenkin kanssa ja Peppi taas hieman varautuneempi. Sekin lähtee kyllä mukaan leikkiin, mutta katsoo vähän tarkemmin, millaisen kaverin kanssa. Chilille kelpaa kaikki. :)

Sellaisen asian olemme kyllä panneet merkille, että tottelevaisuuden osalta 1 + 1 ei tässä tapauksessa ole 2 vaan pikemminkin ½. Kaksi kasvavaa, kehittyvää ja vielä tottelevaisuuttaan harjoittelevaa koiraa ei selvästikään yhdessä ollessaan poimi toisiltaan niitä meidän mielestämme hyviä ja oikeita asioita vaan päin vastoin. Peppi osaa yksin ollessaan pääsääntöisesti tulla käskystä luokse, ottaa hyvin kontaktia eikä karkaa pihasta. Tiedän, että Chili osaa myös kaiken tämän. Sekä sen maahanmenon, jota me Pepin kanssa koitamme kovasti harjoitella. :) Mutta kahdestaanpa ne eivät sitten ihan enää kaikkeen tähän kykenekään. Kontaktia ne tosin ottavat hienosti - toisiinsa. Chili on tässä viikon varrella muutaman kerran karannut meidän pihastamme. Raukka kun ei ymmärrä, että se lumeen hautautunut aita on tosiaan meidän tontin raja. Ja Peppi on tietysti painellut perässä. No, eivät ne onneksi kauaa ole pakosalla olleet vaan ovat palanneet ihan kiltisti takaisin. Samoin luoksetulon kanssa on haasteita. Miksi mennä tuon ihmisen luokse, kun tämä kaveri on tässä vieressä? Näistä pienistä haasteista sisuuntuneina olemme vain koittaneet harjoitella näitä perusasioita lisää. Kyllä ne siitä vielä kehittyvät ja aikakin tekee tehtävänsä.

Huomenna meidän sitten pitäisi malttaa Chilistä luopua. :( Saa nähdä, miten kovasti koirat kaipaavat toisiaan, kun se toinen ei olekaan enää painikaverina ja miten vahvasti huomiota haetaan ihmisiltä. No, Chili näkee taas isäntäväkensä ja on siitä varmasti ikionnellinen!

Club show ja muuta mukavaa

Edellisen blogipäivityksen jälkeen onkin taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista. On kyläilty, lomailtu, käyty näyttelyssä ja piipahdettu eläinlääkärillä. Aloitetaan vaikkapa siitä kurjasta tapahtumasta. Pari viikkoa sitten sunnuntaiaamu tai oikeastaan aamuyö alkoi sillä, että kuulin Pepin yskivän useampaan otteeseen. Pelkäsin jo, että sillä on kennelyskä ja että seuraavan viikonlopun club show -osallistuminen olisi vaarassa. Aamusta kahdeksan aikoihin Peppi sitten oksensi ensimmäisen kerran. Ja ehkä puolen tunnin kuluttua seuraavan. Siitä oksenteluväli vain tiheni. Ja tietysti sattui tämä sairastuminen juuri samalle päivälle, jolloin oli aamupäivästä lähtö juhliin. Onneksi sain hälytettyä isäni paikalle, ettei tarvinnut jättää sairasta koiraa yksin moneksi tunniksi. Oksentelu jatkui iltapäivälle saakka, jolloin rupesin jo soittelemaan päivystävälle eläinlääkärille ja kyselemään ohjeita. Hän pyysi meitä käymään vastaanotolle vielä illalla, jotta voitaisiin varmistaa, ettei ollut mitään vakavampaa. Ilmeisesti kysymys oli kuitenkin jostakin pöpöstä, jonka Peppi oli saanut, ja pelkkä oireiden hoitaminen riitti. Se sai oksentelua estävää lääkitystä sekä pistoksena että suun kautta ja lisäksi niskanahan alle laitettiin puoli litraa nestettä. Hienosti se malttoi olla paikallaan sen parikymmentä minuuttia, jonka nesteen valuminen kesti. Toimenpiteen jälkeen se muistutti lähinnä kamelia niskassa olevan kyttyrän ansiosta. Pari seuraavaa päivää syötettiin helposti sulavaa kana-riisi-raejuustomössöä ja annettiin vielä vatsaa rauhoittavaa lääkettä ja tauti oli voitettu.

Lauantaina 16.2. oli vuorossa stabyhounkerhon club show. Paikan päälle Tuusulaan oli ilmestynyt kolmisenkymmentä koiraa isäntäväkineen. Mukana oli myös useita noin kolmekuisia pentuja, jotka olivat aivan mahdottoman suloisia. Ei sellaisia saisi tuoda näytille, kun tulee taas pentukuume. :) Ei vaan, oli jännä nähdä niitä ja muistella, että Peppikin oli samanlainen vain puolisen vuotta sitten. Varsinaisessa näyttelyssä oli tuomarina Jettie Alberts Hollannista. Arvostelu oli tarkka ja perusteellinen. Urokset arvosteltiin ensin luokissa baby, pentu, juniori ja avoin. Näiden perään oli samat luokat nartuilla. Ja niiden perään vielä paras uros, paras narttu ja rodun paras -arvostelut. Peppi oli hienosti oman luokkansa, juniori narttujen, ykkönen. Lisäksi vielä paras narttu -kehässä se tuli kolmoseksi. Tosi hienosti meni siis näyttely. Arvostelukin oli oikein hyvä: "Well developed bitch of good breed type. Slightly narrow in muzzle. Eye color could be darker. Nice expression. Well angulated front and behind. Good temperament. Mowes well. Coat still developing. Good texture. Excellent."

Varsinaisen näyttelyn perään pidettiin lapsi ja koira -kilpailu luokissa alle ja yli 6v. Pienempi tyttäremme osallistui tuohon isompien lasten luokkaan ja nappasi hienolla yhteistyöllä Pepin kanssa luokan voiton! Kotiinviemisinä oli siis pari pokaalia ja kolme ruusuketta. Ja tietysti tapahtuman parasta antia oli muiden koirakavereiden ja isäntäperheiden tapaaminen. Lisää näitä tapahtumia, kiitos. :)

Näyttelyn jälkeen saimme vielä hurmaavan nuoren staby-herran, Chilin, isäntäväkineen vieraaksemme. Suunnitelmissa oli, että Chili tulisi meille hoitoon isäntäväen lomareissun ajaksi maaliskuussa. Halusimme tietysti nähdä etukäteen, miten nämä kaksi koiraa tulevat toimeen keskenään. Alkuun leikittiin pihalla ja kun enimmät virrat oli saatu kulutettua jatkettiin tutustumista sisällä. Koirat viihtyivät todella hienosti keskenään ja niiden leikkejä oli ilo seurata. Missään vaiheessa ei ollut pienintäkään merkkiä ongelmista näiden kahden välillä. Kävimme myös vierailulla Chilin luona hiihtolomareissulta palatessamme ja tänään Chili vieraili toistamiseen meillä. Kaikki tapaamiset ovat sujuneet mainiosti ja niinpä odotammekin innolla vierastamme saapuvaksi parin viikon kuluttua. Saa nähdä, raaskimmeko siitä enää luopuakaan viikon yhteiselon jälkeen. :)

Ensi viikonloppuna alkaakin sitten taas tokoilu. Kiva päästä taas treenaamaan ohjatusti. Niin, ja löytyi tässä taas yksi uusi harrastus karvakuonolle. Vanhempi tyttäremme sai ajatuksen koiratanssin kokeilemisesta ja löysimme maaliskuussa alkavan kurssin, johon hänet ilmoitimme. Jännä päästä näkemään, millaista touhua se on...

Uintireissu ja match show

Toissa viikonloppuna oli koiramaista ohjelmaa kumpanakin päivänä. Lauantaina käytiin Hyvinkään koirauimalassa uimassa ja sunnuntaina Ojangossa match show:ssa. Aloitetaan raportti kronologisessa järjestyksessä uinnista...

Liivi päällä ja valmiina altaaseen

Kyseessä oli siis Pepin ihan ensimmäinen uintikokemus ikinä. Syksyllä oli kyllä käyty rannalla heittelemässä keppejä veteen, mutta silloin ei neiti uskaltanut edes tassujaan kastella. Nyt ei ollut vaihtoehtoja. Koira siis sai päällensä kelluttavan uintiliivin, jonka selässä oli kahva, josta vastaan pyristelevä elukka kannettiin altaaseen. Altaassa oli koirien kanssa uittaja uimalan puolesta. Alkuun uitiin yksi koira kerrallaan pari altaan mittaa ja seuraavilla kerroilla mentiin pareittain. Hauskaltahan tuo touhu näytti ainakin altaan reunalta katsottuna. Sitä on tietysti vaikea sanoa, mitä mieltä koira itse oli. Eipä se kai kauheasti pelännyt, kun meni altaan reunalle ihmettelemään ja nuuskimaan heti vedestä päästyään. Uittaja kertoi, että Peppi ei vielä ymmärtänyt käyttää takajalkojaan ja häntäänsä apuna vaan räpiköi ainoastaan etujaloillaan. Opittavaa jäi siis seuraavaksikin kerraksi, joka on toivottavasti vielä tässä kuussa.

Pulikoimassa

Uitettu koira

Sunnuntain match show pidettiin Ojangon hallissa Vantaalla. Näyttelyssä oli koiria todella paljon. Pelkästään Pepin luokassa, eli yli 40 cm pennuissa, oli 79 koiraa. Peppi sai parikehästä punaisen nauhan. Punaisten kehässä ei tullut sijoitusta, mutta pitkään Peppi kuitenkin sai olla mukana, kun tuomari vähitellen karsi koiria pois kehästä. Mikä tärkeintä, Peppi esiintyi näyttelyssä todella hienosti. Kehitystä edellisistä kerroista oli tapahtunut huimasti. Saatiin siis olla joka tapauksessa ylpeitä meidän hienosta näyttelyhauvasta.

Viime sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa katsomassa agility-kisoja samaisessa Ojangon hallissa. Peppikin oli mukana fiilistelemässä. Tosin sen fiilistely nyt oli enemmän kaikkien nelijalkaisten perään pyrkimistä ja uusien hajujen nuuskimista. Toivottavasti päästään itsekin treenaamaan tuotakin lajia, kunhan nuo lumet joskus sulavat. Tokoon on kuitenkin jo ilmoittauduttu ja ne treenit alkavat heti maaliskuun alussa.

Viikon päästä onkin sitten vuorossa stabyhounkerhon oma club show, johon tulee tuomari oikein Hollannista asti arvostelemaan koiria ja pitämään luennon rodusta. Sitä odotellessa...

Vuoden alkua

Vuodenvaihde tuli ja meni ja uusi vuosi toi myös vähän uusia kujeita ja muutoksia elämään. Blogin päivittäminenkin on tässä päässyt vähän jäämään, mutta koitetaanpa taas kirjoitella tapahtumia ja kokemuksia muistiin.

Edellisessä blogipäivityksessä arvailin rakettien ja paukkeen vaikutusta Peppiin. Kovin suurta dramatiikkaa ei aattoiltaan onneksi lopulta liittynyt. Peppi oli kyllä jo alkuillasta selvästi normaalia levottomampi. Se ravasi vähän väliä takaovelta toiselle takaovelle ja oli kovasti kiinnostunut siitä, mitä ulkona oikein tapahtui. Takapihalla se kävi ihmettelemässä pauketta ja haistelemassa ruudin hajua monta kertaa illan aikana. Ei se kuitenkaan näyttänyt pahemmin pelkäävän. Myöhemmin illalla paukkeen yltyessä se kuitenkin oli selvästi hermostuneempi pihalla ja iltapissakin jäi tekemättä, kun raketit veivät kaiken huomion. Nukkumaan se malttoi kuitenkin käydä ja nukkui ihan normaalisti. Varsinaista paukkuarkuutta tai pelkoa ei siis ainakaan ensimmäisen vuodenvaihteen perusteella Pepillä näyttäisi onneksi olevan. Sellainen voi kuulemma kehittyä myöhemminkin, mutta tämä oli joka tapauksessa hyvä merkki.

Viime aikoina elämä Pepin kanssa on ollut aika mukavan helppoa. Se on selvästi kasvanut taas kypsemmän oloiseksi ja totteleekin aika kivasti. Ainakin välillä. Se tulee hienosti käskystä sisälle takapihalta ja luoksetulokin toimii ihan hyvin. Varsinaisia ohjattuja treenejä meillä ei ole nyt muutamaan kuukauteen ollut vaan on keskitetty ihan omatoimiseen harjoitteluun tai enemmänkin koiran kasvattamiseen. Nyt talvella on ollut kiva käydä lenkeillä järven jäällä, jossa on ollut helppo pitää Peppiä vapaana, kun näkee kauas ja voi hyvin ennakoida vastaantulijat ja muut koirat. Siellä se välillä tekee isompiakin irtautumisia, mutta pitää kyllä silmällä, missä menen ja tulee omatoimisesti luokse. Tästä luoksetulosta olen sitä koittanut ahkerasti palkita. Samoin olen välillä kutsunut sen luokse ja aina myös siitä palkinnut. Ehkä se vähitellen ehdollistuu niin vahvasti "tänne"-käskyyn, että tulee luokse sen enempää asiaa miettimättä.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus viedä Peppi kokeilemaan uimista Hyvinkään koirakylpylään. Tavoitteena on saada noin 15 stabya altaaseen. Saas nähdä, miten Pepin kanssa käy. Ainakaan suihkussa peseminen ei ole mitään lempipuuhaa ja syksyllä se vielä pysytteli visusti poissa vedestä, kun kävimme rannalla. Siitä on tietysti aikaa vierähtänyt ja nyt on esimerkkinä monta muuta koiraa.

Virallisia näyttelyitä ei nyt ole lähiaikoina tiedossa. Muutama match show kuitenkin on kalenterissa, ettei näyttelypuuhat kokonaan pääse unohtumaan. Niin ja helmikuun puolivälissä on myös stabyhounkerhon club show, johon tietysti mennään mukaan. Keväämmällä sitten taas osallistutaan aktiivisemmin näyttelyihin ja toivottavasti päästään aloittelemaan vihdoinkin agilitytreenejä.