Edellisessä blogipäivityksessä arvailin rakettien ja paukkeen vaikutusta Peppiin. Kovin suurta dramatiikkaa ei aattoiltaan onneksi lopulta liittynyt. Peppi oli kyllä jo alkuillasta selvästi normaalia levottomampi. Se ravasi vähän väliä takaovelta toiselle takaovelle ja oli kovasti kiinnostunut siitä, mitä ulkona oikein tapahtui. Takapihalla se kävi ihmettelemässä pauketta ja haistelemassa ruudin hajua monta kertaa illan aikana. Ei se kuitenkaan näyttänyt pahemmin pelkäävän. Myöhemmin illalla paukkeen yltyessä se kuitenkin oli selvästi hermostuneempi pihalla ja iltapissakin jäi tekemättä, kun raketit veivät kaiken huomion. Nukkumaan se malttoi kuitenkin käydä ja nukkui ihan normaalisti. Varsinaista paukkuarkuutta tai pelkoa ei siis ainakaan ensimmäisen vuodenvaihteen perusteella Pepillä näyttäisi onneksi olevan. Sellainen voi kuulemma kehittyä myöhemminkin, mutta tämä oli joka tapauksessa hyvä merkki.
Viime aikoina elämä Pepin kanssa on ollut aika mukavan helppoa. Se on selvästi kasvanut taas kypsemmän oloiseksi ja totteleekin aika kivasti. Ainakin välillä. Se tulee hienosti käskystä sisälle takapihalta ja luoksetulokin toimii ihan hyvin. Varsinaisia ohjattuja treenejä meillä ei ole nyt muutamaan kuukauteen ollut vaan on keskitetty ihan omatoimiseen harjoitteluun tai enemmänkin koiran kasvattamiseen. Nyt talvella on ollut kiva käydä lenkeillä järven jäällä, jossa on ollut helppo pitää Peppiä vapaana, kun näkee kauas ja voi hyvin ennakoida vastaantulijat ja muut koirat. Siellä se välillä tekee isompiakin irtautumisia, mutta pitää kyllä silmällä, missä menen ja tulee omatoimisesti luokse. Tästä luoksetulosta olen sitä koittanut ahkerasti palkita. Samoin olen välillä kutsunut sen luokse ja aina myös siitä palkinnut. Ehkä se vähitellen ehdollistuu niin vahvasti "tänne"-käskyyn, että tulee luokse sen enempää asiaa miettimättä.
Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus viedä Peppi kokeilemaan uimista Hyvinkään koirakylpylään. Tavoitteena on saada noin 15 stabya altaaseen. Saas nähdä, miten Pepin kanssa käy. Ainakaan suihkussa peseminen ei ole mitään lempipuuhaa ja syksyllä se vielä pysytteli visusti poissa vedestä, kun kävimme rannalla. Siitä on tietysti aikaa vierähtänyt ja nyt on esimerkkinä monta muuta koiraa.
Virallisia näyttelyitä ei nyt ole lähiaikoina tiedossa. Muutama match show kuitenkin on kalenterissa, ettei näyttelypuuhat kokonaan pääse unohtumaan. Niin ja helmikuun puolivälissä on myös stabyhounkerhon club show, johon tietysti mennään mukaan. Keväämmällä sitten taas osallistutaan aktiivisemmin näyttelyihin ja toivottavasti päästään aloittelemaan vihdoinkin agilitytreenejä.
