Uusia kokemuksia

Taas on muutama viikko vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Edelleen vaan jaksaa hämmästyttää, mitä vauhtia tuo pentu kasvaa ja kehittyy. Se on kyllä uskomattoman oppivainen ja sopeutuvainen kaveri. Tässä on ehditty mm. totutella entistä enemmän autoiluun, uusiin ihmisiin, vieraisiin paikkoihin, toisiin koiriin ja eläinlääkärissäkin on käyty rokotuksilla. Uudet ihmiset tuntuivat varsinkin alkuun jännittävän Moccaa jonkin verran. Rotuominaisuuksiinhan taitaa kuulua se, että koira saattaa olla hieman varautunut vieraita kohtaan. Perjantaina käytiin hakemassa ensimmäinen rokotus ja sielläkin eläinlääkäri selvästi oli vähän pelottava uusi ihminen. Hän kun ihan noin kylmiltään tuli ja alkoi kopeloimaan pientä koiranalkua. Mocca koitti kaikin keinoin päästä tilanteesta pois, mutta kuitenkin aika pian, kun huomasi, ettei ole hengenhätää, rauhoittui selvästi. Tarkastus tuli tehtyä ja piikki pistettyä eikä kokemuksesta jäänyt sen kummempaa pelkoa. Loppuvaiheessa Mocca oli jo ihan kiinnostunut eläinlääkäristä ja antoi hänen silitellä vapaasti.



Pienestä varautuneisuudesta johtuen päätimme lähteä lauantaina Itäkeskukseen siedättämään Moccaa oikein kunnolla ihmisiin ja uuteen ympäristöön. Auto jäi parkkiin pihalle kauppakeskuksen ulkopuolelle ja siitä kävelimme lyhyen matkan, johon mahtui pari kadunylitystä, autoja, busseja ja paljon ihmisiä. Alkuun vieraita ihmisiä piti vähän haukkua ja tuijottaa. Autoja lähinnä varottiin. Nopeasti kuitenkin Mocca tottui siihen, että ihmisiä ja autoja liikkuu ympärillä eikä niistä tarvitse sen kummemmin välittää. Sisällä oli taas uusia hajuja, erilaisia alustoja, hissi, valoja ja lisää ihmisiä. Hetken aikaa meni taas ihmetellessä, mutta vähitellen Mocca selvästi rentoutui ja kulki mukana aina vaan hienommin. Muutamissa kaupoissakin käytiin sisällä tutustumassa ja pari vierasta ihmistäkin tuli silittelemään. Toinen oli nuorempi nainen ja toinen puolestaan isokokoinen keski-ikäinen mies. Tässä vaiheessa Mocca ei enää pelännyt tai jännittänyt uusia ihmisiä vaan antoi heidän koskea ja silittää ja taisi muutaman kerran nuolaistakin. Hienosti se siis tuntuu tottuvan kaikenlaisiin uusiin asioihin.

Edellisenä viikonloppuna Mocca pääsi ensimmäistä kertaa mukaan agility-hallille. Sielläkin alkuun vähän ihmeteltiin paikkaa, ääniä ja vieraita koiria ja ihmisiä. Vähitellen Mocca tottui siihenkin paikkaan ja pääsi jo lopussa kokeilemaan vähän putken läpi juoksemista. Siitä tulee vielä hieno agilitykoira :)

Pepin kanssa käytiin taas muutamissa kisoissa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Pääsiäisenä Purina-areenalla tehtiin kaksi agility-rataa ja hyppyrata. Agility-radoista toisen Peppi meni treenikaverini kanssa. Ja hienosti menikin! Tekivät nollaradan! Selvästi ohjaajasta kiinni, millaista vauhtia Pepin saa kulkemaan. ;) Niiltä kahdelta muulta radalta ei sitten nollia tullutkaan, kun mentiin ensin ulkona olleella hyppyradalla oikein selvästi yliajalle ja sitten sisällä olleella agility-radalla tuli harmittava virhe kepeille menossa ja siitä vitonen. Tällä radalla aika olisi ilman tuota virhettä riittänyt, joten jäi kyllä harmittamaan. Viikkoa myöhemmin kisattiin Hyvinkäällä, jossa tuloksena oli yliaikanolla alle kahden sekunnin ylityksellä ja vitonen puomin alastulolta. Jälkimmäisellä radalla aika oli alle ihanteen, joten taas harmitti tuo pieni virhe. Varsinkin, kun sen olisi saanut estettyä, kun olisin itse vähän huomannut varmistella. Ei siis nollaa sieltäkään, joten ykkösissä kisataan edelleen. Vähän kuitenkin lohdutti Hyvinkään starteissa se, että kummaltakin radalta tuli voitto, kun ei muillakaan niin häävisti tainnut mennä...

Sunnuntaina oltiin Espoossa pentutapaamisessa. Paikalla oli kaikki neljä sisarusta ja liuta vanhempia koiria. Alkuihmettelyn jälkeen pennut leikkivät ja viilettivät hienosti keskenään. Isommat koirat pidettiin varmuuden vuoksi hihnassa, ettei meno päässyt yltymään liiaksi. Hyvin tasaisen oloisia ja kokoisia pennut olivat. Parisen tuntia ne jaksoivat leikkiä ja juosta ennen kuin alkoivat näyttää väsymisen merkkejä. Siinä vaiheessa päätettiin lähteä, että jäi vielä kaikille tuo tapaaminen hyvänä kokemuksena mieleen. Oli reippaita ja vilkkaita pentuja ja mukavia ihmisiä. :) Seuraava tapaaminen onkin vuorossa sitten toukokuun lopulla.

Moccan ensimmäiset viikot uudessa kodissaan

Mocca on nyt ollut täällä ilonamme ja seuranamme parin viikon verran ja kaikki on sujunut jopa paremmin kuin osasin odottaa. Sopeutuminen ja kotiutuminen tapahtui yllättävän nopeasti. Peppikin on ottanut Moccan vastaan oikein hyvin. Jo ensimmäisenä kokonaisena päivänä uudessa kodissaan Mocca meni Pepin viereen nukkumaan samaan petiin. Ja siinä ne ovat vierekkäin nukkuneet siitä saakka niin päivällä kuin yölläkin. Alusta saakka päivärytmi on ollut sellainen, että aamulla puuhastellaan parisen tuntia ja sen jälkeen aamupäivä nukutaan. Iltapäivästä, kun lapset tulevat koulusta, on taas puuhailun ja seurustelun aika. Ja tätä samaa rytmiä noudatetaan myös viikonloppuisin, jotta siitä tulee rutiini koirille. Hyvin ovat tähän rytmiin tottuneet eikä tunnu olevan ongelmia siinäkään, että jäävät kotiin keskenään päivän ajaksi. Eihän täällä tietysti kukaan ole seuraamassa, mitä tekevät päivän aikana, mutta molemmat ainakin jäävät rauhallisesti eikä mitään isompia sotkuja tai tuhoja ole näkynyt. Oletettavasti siis nukkuvat tuon ajan ihan rauhassa. Ja silloin, kun eivät nuku, leikit sujuvat hienosti. Välillä tosin sivusta seuratessa vähän hirvittää, mutta se kai kuuluu asiaan...

Tähän saakka on lähinnä totuteltu talon tapoihin ja yhteiseen elämään. Lisäksi on käyty opettelemassa hihnassa kävelyä ja tutustumassa hajuihin oman pihan ulkopuolella. Autoon olen myös totuttanut Moccaa jo joitakin kertoja. Alkuun mentiin ihan vaan omassa pihassa hetkeksi autoon, laitetiin kontti kiinni ja vähän ajeltiin edes takaisin. Sitten palkkasin Moccan namilla ennen kuin päästin sen pois kontista. Noiden kuivaharjoittelujen jälkeen ollaan käyty kolme-neljä kertaa ajelemassa pieniä lenkkejä kummallakin autolla, että tottuu molempiin. Tähän saakka ovat molemmat koirat olleet mukana, jolloin Peppi on näyttänyt Moccalle esimerkkiä siitä, kuinka autossa kuuluu olla. Ihan ensimmäisillä lenkeillä kuului aluksi vähän hätääntynyttä vikinää, mutta sekin loppui pian, kun oli liikkeelle lähdetty. Ja eilen, kun viimeksi käytiin ajelulla, ei takakontista kuulunut pihahdustakaan, joten autoiluun tottuminen on hyvällä mallilla.

Sisäsiisteyttä koitetaan harjoitella aktiivisesti päiväaikaan. Mocca on ottanut pihasta yhden kohdan selkeästi tarpeidentekopaikakseen. Kun sen vie unien, leikin tai syömisen jälkeen sinne, se tekee lähes poikkeuksetta tarpeensa saman tien. Sisällä tietysti tulee vielä välillä myös tehtyä, mutta se oli jo kasvattajan luona oppinut tekemään hienosti sanomalehdelle eikä suoraan lattialle ole tullut kuin pari vahinkoa. Huomenna, jos vaan keli on kelvollinen, olisi ajatuksena lähteä tutustumaan lähimetsään ja sen tuoksuihin. Ja katsotaan nyt, ehkä innostun ottamaan Moccan mukaan illan agilitytreeneihinkin...