Joulu

Joulu tuli vietettyä, kinkut ja kalkkunat syötyä ja lahjat jaettua. Ruoat ja niiden tuoksut kiinnostivat luonnollisesti meidän karvaista rosvoamme kovasti. Se on tosiaankin melkoinen rosvo ja on jo muutaman kerran ehtinyt napata syötävää pöydän nurkalta, kun on silmä välttänyt. Millään ei mene perille, että pöydille ei ole lupa hyppiä. Ja tietysti jokainen kerta, jolloin se ehtii varastaa pöydältä jotain, lisää motivaatiota hyppiä ja kokeilla onneaan. Ehkä se vielä joskus siitä oppii. Muuten se kyllä osaa hienosti jättää toisten tavarat rauhaan ja kuljettelee vain omia lelujaan, mutta tuo ruoka on ylivoimainen kiusaus vastustettavaksi. Nyt joulun aikaan ei Peppi kuitenkaan päässyt ihmisten herkkuihin käsiksi, mutta sai kuitenkin oman erityisherkkunsa eli viereisessä kuvassa näkyvän luun, jota se jälleen kerran kalusi antaumuksella.

Sen verran kilttejä meidän perheessämme on ilmeisesti oltu, että pukki oli tuonut useamman säkillisen paketteja oven taakse. Peppikin sai muutaman oman paketin, jotka se sai itse avata. Muiden paketteihin se ei onneksi koskenut vaikka sitä vähän etukäteen jännitettiinkin. Kuusenkin se on jättänyt onneksi rauhaan. Yhdestä paketista se sai uuden röhkivän possun entisen rikki menneen tilalle. Tämä uusi possu taisi kestää kasassa viitisen minuuttia ja sitten rupesi vanua kertymään lattialle sen viereen. Mihinköhän käyttöön nuo koirien lelut oikein on tehty, kun eivät puremista kestä? No, sehän toisaalta lisää niiden menekkiä, kun eivät ole ikuisia.

Toisesta paketista löytyikin sitten aika miehekkäät eväät - makkaraa ja olutta. Siis koiraversiot molemmista. Joku jo ehti kommentoida, ettei alaikäisille saa antaa olutta, mutta tuo on kyllä ihan alkoholiton versio, että ehkä sitä uskaltaa tarjota. Vielä on kyllä pullo avaamatta, mutta jos sen vaikka uuden vuoden aattona korkkaisi. Makkaroita taas oli enemmänkin kuin nuo kuvassa näkyvät, mutta niistä oli jo muutama hotkaistu ennen kuin ehdin jäljellä olevia pelastamaan. Ilmankos juuri tuo paketti niin kovasti kiinnostikin, kun makkarat haisivat papereiden läpi.

Muuten on tässä melkein viikon verran oltu Pepin kanssa aika hissukseen ja pääasiassa sisällä. Ilmeisesti kovista pakkasista johtuen sen anturat ovat kuivuneet ja se oli ilmeisesti itse nuollut ja pureskellut takatassujen isoimpia anturat niin kovasti, että ne olivat halkeilleet. Varsinkin toisen takajalan antura oli aika pahan näköinen ja selvästi kipeä. Niitä on nyt rasvattu ja pihalla käydessä on käytetty sukkia ja nyt näyttävät jo selvästi paremmilta. Olin aiemmin vakaasti päättänyt, ettei meille mitään koiran töppösiä hankita, mutta niinpä tuli sekin päätös pyörrettyä. Siinä määrin tassuja paleltaa, että yhtenä aamuna kun Pepillä oli takajaloissa sukat ja etujaloissa ei, se istui ihan surkeana pihalla oravamaisessa asennossa etutassut ilmassa. Oli aika hakeminen, että löytyi sellainen tossumalli, joka sopii jalkaan ja vielä pysyykin paikallaan. Onneksi kuitenkin löytyi Rukan tossut, jotka vaikuttavat toimivilta.

Vuodenvaihdetta ja raketteja odottelemme jännityksellä. Mielestäni Peppi ei vaikuta kovin paukkuaralta, mutta saa nähdä, miten se reagoi paukkeeseen aattoiltana. Toivottavasti seurailee rauhassa ja saa nukuttua. Jos jollain lukijoista on hyviä vinkkejä, miten varautua tuohon iltaan, niin saa kertoa. Ajattelin lähinnä käyttää Pepin pihalla ennen pahinta pauketta ja sitten seurailla sen reagointia. Ja lisäksi tietysti koitan olla itse reagoimatta mitenkään, jos se säikkyy ääniä.

Hauskaa Joulua!

Karvakuono kavereineen toivottaa kaikille Hauskaa Joulua ja Onnea Tulevalle Vuodelle!

Voittaja 2012

8.12.-9.12. oli Helsingin Messukeskuksessa vuoden suurin koiratapahtuma. Me osallistuimme Pepin kanssa sunnuntain Voittaja 2012 -näyttelyyn, jossa oltiin ensimmäistä kertaa varsinaisessa pentuluokassa, jossa kisaavat 7-9 kuukauden ikäiset koirat. Näyttelyyn valmistauduttiin tällä kertaa oikein pesemällä tuo meidän karvakuono - ensimmäistä kertaa muuten. Aiemmin on vain pesty tassuja ja mahan alusta, mutta nyt pääsi koko koira suihkuun. Ei se ihan nautinto tainnut olla, kuten kuvista voi päätellä, mutta ei ihan kamalakaan kokemus. Ja kuivatessa kastui tietysti myös pesijä...

Näyttely oli aika jännä kokemus jo kokonsa puolesta. Koiria oli sunnuntaina paikalla yli 8000 ja stabyjakin kokonaista 23. Eli arviolta noin 10% Suomessa elävistä rodun edustajista oli paikalla. Liekö sitten johtunut suuresta koiramäärästä vai mistä, mutta kehät olivat jälleen aikataulusta jäljessä. Se kyllä tuntuu tällä vajavaisella näyttelykokemuksella olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Joka näyttelyssä on tainnut tulla päiviteltyä samaa asiaa. Ehdittiinpähän hyvin tutustua näyttelyyn ja oheisohjelmiin ja tietysti jutella uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Peppi oli aika väsähtänyt jo siinä vaiheessa, kun tuli oman arvostelun vuoro. Eihän se raukka oikein malttanut rauhoittua edes omassa häkissään lepäämään, kun oli paljon hälinää ympärillä. Kehässä esiintyminen sujui liikkumisen osalta ihan kivasti, mutta seisominen oli vähän hankalaa, kun olisi ollut niin paljon mukavampi istua lepäilemään. Nyt näyttelyn jälkeen on muuten tullut harjoiteltua tuota seisomista vähän eri tavalla kuin aiemmin. On tehty niin päin, että esittäjä on namin tai lelun kanssa metrin tai parin päässä Pepin edessä ja siitä kehuu ja kiittelee, kun paikallaan seisominen sujuu. Vähän kyllä Peppi tuntuu ihmettelevän, kun palkkaa saa, kun vain seistä tönöttää paikallaan mitään tekemättä.

Pepin kanssa samaan aikaan kehässä oli Emmy, joka vei voiton kaksinkamppailusta. Tällä kertaa Peppi ei saanut kunniapalkintoa. Tuomarina toimi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka arvosteli Pepin näin: "Hieman pitkä runko. Nuori narttu. Suippo kuono. Alaleuan täytyy vielä vahvistua, sillä purenta ei ole täysin tiivis. Tummat silmät. Hyvä lapakulmaus. Rintakehä kaipaa lisää tilavuutta. Selkä saa kiinteytyä. Pitkä lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Kaunis turkki." Pepille ei siis tälläkään kertaa tullut uusia näyttelymeriittejä, mutta Pepin isä Reni sen sijaan valittiin rodun parhaaksi ja pääsi sitä myöten mukaan ryhmäkehään. Siellä ei sentään Renille sijoitusta tullut, mutta hieno suoritus kuitenkin! Ja hienoltahan tuo Reni näytti, vai mitä:

Reni-isukki

Nyt jäätiinkin sitten näyttelytauolle hetkeksi aikaa. Tammikuussa olisi Turussa näyttely, mutta siellä ei ole pentuluokkaan, joten se jää meiltä väliin. Eli katsellaan niitä näyttelyitä sitten keväämmällä, kun kaamoksesta on selvitty. Siihen saakka vietellään normaalia kotielämää ja koitetaan muistaa harjoitella perusasioita. Ja keväämmällä täytyy myös koittaa löytää sopivat agility- ja toko-ryhmät, jotta päästään kunnolla harrastamaan...

Talven alkua

Kuuraparta

Taas tuli talvi Etelä-Suomeen kertarysäyksellä. Ehdittiin sitä jo odottaakin, kun marraskuu tuntui niin pitkältä ja pimeältä. Nyt riittää lunta taas kolattavaksi ja laskettavaksi. Peppi tuntuu tykkäävän lumessa juoksemisesta vaikka sitä monin paikoin onkin mahaan saakka. Silti se oikein ehdoin tahdoin menee hankeen kahlaamaan. Hankea on myös kiva nuuhkia ja tunkea kuono lumeen. Tuloksena on aikas huvittavan näköinen kuuraparta. Pikku pakkasesta Peppi ei ole moksiskaan. Eilen illalla pakkasta tosin oli jo jonkin verran yli viidentoista asteen ja näytti siltä, kuin tassuja olisi palellut. Ei viitsitty enää kovin pitkää lenkkiä tehdä, kun aina pysähtyessä tassuja piti nostella ilmaan viluisen näköisesti. Lisäksi tassukarvoihin näyttää kertyvän jäätä, jota sitten pitää aina välillä pureskella pois. Täytyy varmaan koittaa leikata karvat varpaiden väleistä mahdollisimman lyhyiksi, jos se vaikka vähentäisi lumen tarttumista.

Peppi pulkkamäessä

Viikonloppuna päästiin kokeilemaan pulkkamäkeäkin. Ihan ensimmäisellä yrityksellä ei tuo mäenlaskun ihanuus vielä Pepille oikein auennut. Ihan kiltisti se istui pulkkaan, mutta heti, kun päästiin liikkeelle, koitti rimpuilla kyydistä pois. Eipä tuosta kuitenkaan näyttänyt sen kummempaa pelkoa tai traumaa jäävän, joten täytyy kokeilla ensi kerralla uudestaan. Ehkä siitä vielä kunnon mäenlaskija saadaan...

Edellisessä blogipäivityksessä mainitsemastani kennelyskästä on päästy eroon eikä siitä missään vaiheessa onneksi suurempaa riesaa tullut. Juoksut taas jatkuvat edelleen. Toivottavasti loppuvat tämän viikon kuluessa, jotta päästään sunnuntaina messukeskukseen näyttelyyn. Tuntuu siltä, että Pepin käyttäytyminen on taas muuttunut. Ennen juoksuja ja niiden alkaessa tuntui kaikki kuuleminen ja uskominen olevan aivan hukassa ja tilalla oli epämääräistä vouhotusta. Nyt vouhotus on vähentynyt ja tuntuu siltä, kuin Peppi olisi taas enemmän oma itsensä. Aika väsyneen oloinen se on kyllä ollut juoksujen aikana. Hyvin jaksaa kyllä ulkoilla ja touhuilla silloin kun touhuillaan, mutta tuntuisi lepäilevän normaalia enemmän. Kuulunee "taudinkuvaan" tuokin.