maanantai 27. elokuuta 2012

Pentukurssi ja koirapuistovierailu

Viime torstaina Peppi pääsi ensimmäistä kertaa mukaan pentukurssille, kun rokotusten karenssiaika oli suurin piirtein täynnä. Vähän jännitti etukäteen, kuinka se jaksaa keskittyä minuun, kun ympärillä on paljon vieraita koiria. Kyllähän ne muut koirat sitä kiinnostivatkin, mutta yllättävän hyvin harjoitukset kuitenkin menivät ottaen huomioon, että se tosiaan oli vasta ensimmäistä kertaa tuollaisessa tilanteessa. Kotona toki on harjoiteltu kontaktin ottoa, seuraamista ja luoksetuloa paljonkin. Noutokapula oli kokonaan uusi tuttavuus ja sen merkitystä Peppi ei vielä oikein sisäistänyt. Haisteli kyllä sitä ja välillä otti sen hampaisiinsakin, mutta oli selvästi enemmän kiinnostunut nakinpalasta, joka odotti toisessa kädessäni. No, kurssi jatkuu taas torstaina ja ehkä se kapula on sitten jo sen verran tutumpi, että sitä voisi jo vähän noutaakin. Tuolla kurssilla on muuten mukana saman kasvattajan vain muutaman viikon vanhempi Landseer-pentu, jota Peppi pääsi moikkaamaan kurssin jälkeen. En kyllä ainakaan huomannut, että pennut olisivat oikein enää tunnistaneet toisiaan vaikka viettivätkin ensimmäiset viikkonsa saman katon alla.

Peppi ja pörröinen leikkikaveri
Eilen kävimme ensimmäistä kertaa parin kilometrin päässä sijaitsevassa koirapuistossa. Alkuun olimme siellä vain keskenämme ja Pepillä riitti ihmeteltävää ja tutkittavaa, kun oli niin paljon vieraiden koirien hajuja. Vähän myöhemmin paikalle tuli kolme Chow chow:ta, joista yksi oli vasta kolmekuinen karvapallero. Pennut löysivät yhteiset leikit heti lyhyen tutustumisen jälkeen aikuisten koirien seuratessa helpottuneina sivummalla. Tuo reissu kesti kokonaisuudessaan parisen tuntia ja kotiin päästyämme pikkuinen oli niin väsynyt, että kävi pissalla ja juomassa ja lysähti heti sen jälkeen omaan petiinsä nukkumaan. Täytyy siis vierailla koirapuistossa useamminkin :) Peppi oli vielä illallakin päivän puuhien jäljiltä niin väsynyt, ettei iltalenkistä tahtonut tulla oikein mitään. Eteneminen oli niin tuskaisen hidasta kun istumaan tai makaamaan jäätiin vähän väliä, että metsälenkki jäi väliin ja kiersimme vain muutaman korttelin ympäri.

Tänään olisi illalla tiedossa näyttelyharjoitus, josta olisi toiveissa saada vinkkejä ja neuvoja ensimmäisiä näyttelyitä silmällä pitäen. Syyskuun aikana olisi ohjelmassa pari match show:ta ja yksi oikea näyttely. Ai niin, eilen luin uutisen, että lisää Stabyhoun-pentuja on syntymässä jo ensi viikolla! Lisää infoa löytyy Ohped Dalin blogista.

tiistai 21. elokuuta 2012

4 kk

Huomenna meidän pikkuinen täyttää jo neljä kuukautta. Kyllä aika menee nopeasti. Tuntuu, että vasta oli kevät ja jännitettiin, saadaanko kesäksi pentua vai ei. Vaikka sitä osasi odottaa, että pentu kasvaa ja kehittyy nopeasti, niin kyllä se on kuitenkin ollut yllätys, kuinka nopeasti se muuttuu. Se kasvaa tietysti kokoa valtavaa vauhtia, mutta kehittyy ja oppii myös muuten valtavan nopeasti. Näykkiminen ja pureminen on vähentynyt huomattavasti, hihnassa kulkeminen onnistuu aina vaan paremmin ja yksin oleminenkin alkaa olla jo enemmän rutiinia. Kyllä näissä kaikissa on toki vielä varaa parantaa, mutta edistystä on tapahtunut huomattavasti ihan lyhyessä ajassa. Ja niin sitä näyttäisi tapahtuvan jatkossakin.  Näimme toissa viikonloppuna match show:ssa staby-pennun, joka oli Peppiä pari kuukautta vanhempi. Se näytti ainakin minun silmissäni olevan jo melkein aikuisen mitoissa ja käyttäytyikin ihan eri tavalla kuin tämä meidän nelikuinen hunsvotti. Olihan se tietysti vielä pentumainen, mutta silti ero nelikuiseen oli järkyttävän iso. Tuo match show oli muutenkin aika hauska tapahtuma. Se oli yhdistetty koirien ja hevosten näyttely ja lisäksi siellä oli lelueläinnäyttely, johon pikkutyttömme pääsi mukaan Turre-koiran kanssa. Peppi piti vielä jättää kotiin, koska jälkimmäiset rokotukset oli saatu vasta pari päivää aiemmin.

Lelueläinnäyttelyssä Turren kanssa
Ruusuke ansaittu
Olemme liikkuneet Pepin kanssa paljon metsissä, koska niin Peppi kuin isäntäväkikin viihtyy siellä niin hyvin. Metsälenkit sujuvat hienosti ja Peppi seuraa mukana useimmiten vapaana naru perässään. Hankin parikymmentä metriä pitkän ohuen oranssin köyden ja laitoin sen päähän lukon, jolla se kiinnitetään pantaan. Tuon narun kanssa voi vähän turvallisemmin mielin pitää Peppiä vapaana, kun tarvittaessa voi aina astua narun päälle, jos koira meinaa mennä liian kauas tai vastaan tulee muita koiria tai ihmisiä. Yleensä Peppi pitää hyvin kontaktia meihin eikä mene liian kauas, mutta muista metsässä liikkujista se tietysti kiinnostuu siinä määrin, että haluaisi mennä kaikkia tervehtimään.

Vielä tästä kanttarellikoira tulee...


Tämän viikon lopulla tulee kaksi viikkoa täyteen jälkimmäisistä rokotuksista ja sitten päästään jo liikkumaan vapaammin koirapuistoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Ensimmäisiä näyttelyosallistumisiakin on jo suunniteltu ja niihin pitäisi kai alkaa treenaamaan piakkoin. Nuo jäänevät perheen naisväen projekteiksi. Minä keskityn alkuun pentukurssiin ja sen perään pitäisi löytää jostakin lähettyviltä pennuille tarkoitettu agilitykurssi. Ja miksei myös tokoiluakin voisi jatkaa tuon pentukurssin jälkeenkin. Pentukurssia on nyt ollut jo kaksi kertaa, mutta niille kerroille on pitänyt osallistua ilman koiraa, kun eivät nuo rokotukset olleet vielä voimassa. Tällä viikolla pääsee sitten Peppikin mukaan. Jännä nähdä, miten se suoriutuu siellä muiden pentujen seurassa. Peppi kyllä osaa kurssilla tähän saakka harjoitellut asiat kotipihassa, mutta vielä on täysi arvoitus, miten se pystyy keskittymään muiden läsnäollessa. Siitä raporttia seuraavassa blogipäivityksessä...

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Kuusi viikkoa koiramaista elämää takana...

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä blogipäivityksestä ja paljon on ehtinyt tapahtua. Koitetaanpa muistella tärkeimpiä tapahtumia edellisen päivityksen jälkeen... Viime viikon maanantaina kävimme päiväretkellä Fiskarsissa fiilistelemässä käsityöläismeininkiä. On se kyllä hieno paikka ja on siellä taitavia tekijöitä. Melkein tekisi mieli muuttaa sinne ja pistää oma paja pystyyn. Tonttejakin näytti olevan kaupan... Päivä oli aika kolea ja vähän sateinenkin. Tyypillinen suomalainen kesäpäivä siis. Koleasta kelistä huolimatta kiertelimme ruukkialuetta pitkän tovin ja söimme piknik-lounaan ulkona. Peppi ihmetteli kovasti kesyjä sorsia, joita oli iso lauma joen varrella. Fiskarsista löytyy myös suklaanystävän paratiisi, Petris Chocolate Room, jossa kävimme kahvilla ja suklaakakuilla. Varsinkin vadelmatryffelikakku ja mudcake olivan aivan loistavia. Jopa parempia kuin itse tehdyt...

Peppi ja Jekku vauhdissa
Viime viikon loppupuolella huomasimme, että Peppi on jo varsin hyvä metsälenkkikaveri. Kävimme puolentoista tunnin lenkillä metsässä ja se meni todella hienosti. Peppi oli välillä vapaanakin ja pysytteli hienosti lähettyvillä. Hihnassa ollessa se saattaa välillä kiskoa ja välillä taas jäädä haahuilemaan omiaan, mutta vapaana ollessa se seurasi hienosti, missä me liikuimme ja pysytteli mukana. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan tuon lenkin aikana. Kotona lenkin jälkeen kyllä uni maittoi. Muutenkin tuo metsässä lenkkeily näyttää olevan Pepille todella mieluista. Siellä se kulkee hienosti mukana kun taas kadulla kävellessä se jää välillä ihmettelemään hajuja tai makailemaan varjoon, jolloin sitä saa houkutella kaikin keinoin liikkeelle. Tuolla lenkillä Peppi sai myös ensimmäisen punkkinsa korvan taakse. Piti oikein katsoa Googlesta punkin kuva ja varmistaa, että se todella oli punkki ennen sen poistamista. Sen sai näppärästi pois kynämallisella työkalulla. Pieni patti tosin jäi siihen, missä punkki oli ollut. Täytyy näyttää sitä eläinlääkärille seuraavassa rokotuksessa, joka on tulevana perjantaina.

Eilen vein pienemmän tyttömme kaverinsa kanssa Linnanmäelle dokumenttielokuvan kuvauksiin ja jäin viettämään kaupunkipäivää Pepin kanssa. Päivään mahtui kaikenlaista uutta ja jännää. Ajoimme ratikalla Lintsiltä Espalle. Omin jaloin Peppi ei ratikkaan noussut, mutta muuten matka sujui rauhallisesti, kuten kaikissa muissakin kulkuneuvoissa tähän asti. Espalla ihmettelimme vähän aikaa ohikulkevia ihmisiä ja jatkoimme taas ratikalla Eiraan. Sieltä kävelimme Kaivopuistoon ihmettelemään veneitä, vieraita koiria ja valkoposkihanhia. Uunisaareen koitin myös mennä, jotta olisi tullut kokeiltua pieni venematkakin, mutta sinne ei valitettavasti saanut koiria viedä. On kuulemma kaupungin ranta, eikä sinne siitä syystä saa viedä lemmikkejä. Niin ja jälleen yksi terassilounas tuli nautittua Ursulan terassilla. Odotin Pepin nukahtavan pöydän alle kuten aiemmillakin lounasreissuilla, mutta eihän se osannut rauhoittua. Oli liikaa ihmeteltävää varpusissa ja benji-hyppääjissä. Lounaan jälkeen kävelimme lähetystöjen kautta takaisin puistoon, jossa koitin saada Pepin tekemään tarpeensa. Ei onnistunut. Koitin myös saada sen rauhoittumaan päiväunille, kun ei se ollut aamun jälkeen nukkunut. Sekään ei oikein onnistunut. Makaili kyllä puistonpenkin alla, mutta nosti päänsä aina, kun joku käveli ohi. Lopulta oli luovutettava ja lähdettävä takaisin Lintsin suuntaan. Peppi ei siis ollut kunnolla nukkunut eikä tehnyt tarpeitaan kotoa lähdön jälkeen ja iltapäivä oli jo pitkällä. Ratikassa se otti pienet torkut ja oli aivan pöllähtänyt, kun herätin sen Lintsin pysäkillä. Siitä kävelimme taas yhden puiston kautta hakemaan tyttöjä eikä tarpeiden teko edelleenkään onnistunut. Lopulta Peppi joutui taipumaan ja tekemään tarpeensa vieraalle nurmikolle kahdeksan tunnin pidättämisen jälkeen. Melkoinen saavutus pieneltä koiralta...

Omatekoinen aktivointilelu
Kotipäivien aikana olemme harjoitelleet aktiivisesti yksinoloa. Ensi viikon olen vielä lomalla, mutta sen jälkeen Peppi tulee olemaan yksikseen tyttöjen koulupäivän ajan. Silloin siis yksinolon pitäisi sujua ilman suurempia ongelmia. Tähän mennessä pisin aika, jonka Peppi on ollut yksin, on kolmisen tuntia. Ilmeisesti se on ollut suhteellisen rauhallisesti yksin ollessaan, kun ei ole pahemmin paikkoja sotkenut eikä ovia tai kynnyksiä ainakaan näkyvästi raapinut. Ja kun olemme tulleet kotiin, se on aina ottanut meidät todella iloisesti vastaan. Ja usein on myös näyttänyt vasta heränneeltä. Virittelin myös web-kameran, jolla voin seurailla, mitä Peppi puuhaa. En tosin ole käyttänyt sitä kovin aktiivisesti, mutta niillä kerroilla, kun sitä on käytetty, Peppi on näyttänyt rauhoittuvan nopeasti nukkumaan, kun on jäänyt yksin.

Huomenna on ensimmäinen kerta pentukurssia, johon olen meidät ilmoittanut. Peppi ei tosin pääse mukaan kahdelle ensimmäiselle kerralle, kun ei rokotussuoja ole vielä voimassa, mutta menen itse paikan päälle poimimaan vinkit ja harjoittelen Pepin kanssa sitten kotona. Kolmannesta kurssikerrasta eteenpäin pääsemme sitten näkemään, miten Peppi malttaa keskittyä muiden pentujen läsnäollessa.