Elämää kahden koiran kanssa

Aiemmassa blogipäivityksessä kerroinkin, että meille on tulossa koira hoitoon. Nyt olemme sitten saaneet viikon verran nauttia tämän hurmaavan nuoren herran seurasta. Chili tuli meille viime viikon lauantaina. Kävimme ensin päivällä ulkoilemassa ja vietimme aikaa yhdessä. Illalla sitten Chilin isäntäväki lähti ja poika jäi meidän kaveriksemme. Olimme varautuneet siihen, että ilta ja yökin menisi omien ihmisten perään itkiessä, mutta eipäs vaan mennytkään. Alkuun Chili tietysti oli vähän hämillään, haeskeli ihmisiään, muutaman kerran haukahteli ja vinkaisikin. Sitten se kuitenkin päivän telmimisestä väsyneenä rauhoittui lepäämään olohuoneen lattialle. Illalla käytin molemmat koirat pihalla yhdeksän jälkeen ja ne jäivät kodinhoitohuoneeseen nukkumaan. Kumma kyllä, Chili ei päästänyt inahdustakaan koko yönä ja nukkui hyvin aamuun asti, vaikka oma isäntäväki ei ollut paikalla ja lisäksi kotonaan se nukkuu makuuhuoneessa lähellä ihmisiä. Hienosti se seurasi Pepin esimerkkiä ja rauhoittui nukkumaan siihen paikkaan, mikä sille annettiin.

Viikko näiden kahden koiran kanssa on sujunut hienosti. Niiden touhuja on ollut ilo seurata. Molemmat ovat nuoria hönttejä (Chili ~10 kk ja Peppi ~11 kk), joten hiljaisia hetkiä ei ole liiemmälti ollut. Paitsi yöt. :) Lähes koko hereilläoloaikansa koirat leikkivät, nahistelevat, painivat, kiskovat leluja tai jotain muuta vastaavaa. Kun toinen näyttäisi vähän rauhoittuvan, toinen tulee taas härnäämään. Kaikki tämä kuitenkin tapahtuu sovussa ja molemmilla on silminnähden kivaa. Kyllä tässä on selvästi huomannut, että siitä toisesta koirasta vaan on paljon iloa ja seuraa toiselle.

Näillä kahdella kaveruksella on kyllä ihan selvästi erilaiset luonteet. Chili tykkää hirveästi olla kiinni ihmisissä ja oikein puskee itsensä mahdollisimman lähelle tai tulee syliin makaamaan. Peppi taas tykkää olla lähettyvillä ja seurata, mitä tapahtuu, mutta se ei samalla tavalla halua olla kiinni ihmisissä. Toisten koirien kanssa Chili on samalla tavalla reipas ja sosiaalinen kuin ihmistenkin kanssa ja Peppi taas hieman varautuneempi. Sekin lähtee kyllä mukaan leikkiin, mutta katsoo vähän tarkemmin, millaisen kaverin kanssa. Chilille kelpaa kaikki. :)

Sellaisen asian olemme kyllä panneet merkille, että tottelevaisuuden osalta 1 + 1 ei tässä tapauksessa ole 2 vaan pikemminkin ½. Kaksi kasvavaa, kehittyvää ja vielä tottelevaisuuttaan harjoittelevaa koiraa ei selvästikään yhdessä ollessaan poimi toisiltaan niitä meidän mielestämme hyviä ja oikeita asioita vaan päin vastoin. Peppi osaa yksin ollessaan pääsääntöisesti tulla käskystä luokse, ottaa hyvin kontaktia eikä karkaa pihasta. Tiedän, että Chili osaa myös kaiken tämän. Sekä sen maahanmenon, jota me Pepin kanssa koitamme kovasti harjoitella. :) Mutta kahdestaanpa ne eivät sitten ihan enää kaikkeen tähän kykenekään. Kontaktia ne tosin ottavat hienosti - toisiinsa. Chili on tässä viikon varrella muutaman kerran karannut meidän pihastamme. Raukka kun ei ymmärrä, että se lumeen hautautunut aita on tosiaan meidän tontin raja. Ja Peppi on tietysti painellut perässä. No, eivät ne onneksi kauaa ole pakosalla olleet vaan ovat palanneet ihan kiltisti takaisin. Samoin luoksetulon kanssa on haasteita. Miksi mennä tuon ihmisen luokse, kun tämä kaveri on tässä vieressä? Näistä pienistä haasteista sisuuntuneina olemme vain koittaneet harjoitella näitä perusasioita lisää. Kyllä ne siitä vielä kehittyvät ja aikakin tekee tehtävänsä.

Huomenna meidän sitten pitäisi malttaa Chilistä luopua. :( Saa nähdä, miten kovasti koirat kaipaavat toisiaan, kun se toinen ei olekaan enää painikaverina ja miten vahvasti huomiota haetaan ihmisiltä. No, Chili näkee taas isäntäväkensä ja on siitä varmasti ikionnellinen!