Club show ja muuta mukavaa

Edellisen blogipäivityksen jälkeen onkin taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista. On kyläilty, lomailtu, käyty näyttelyssä ja piipahdettu eläinlääkärillä. Aloitetaan vaikkapa siitä kurjasta tapahtumasta. Pari viikkoa sitten sunnuntaiaamu tai oikeastaan aamuyö alkoi sillä, että kuulin Pepin yskivän useampaan otteeseen. Pelkäsin jo, että sillä on kennelyskä ja että seuraavan viikonlopun club show -osallistuminen olisi vaarassa. Aamusta kahdeksan aikoihin Peppi sitten oksensi ensimmäisen kerran. Ja ehkä puolen tunnin kuluttua seuraavan. Siitä oksenteluväli vain tiheni. Ja tietysti sattui tämä sairastuminen juuri samalle päivälle, jolloin oli aamupäivästä lähtö juhliin. Onneksi sain hälytettyä isäni paikalle, ettei tarvinnut jättää sairasta koiraa yksin moneksi tunniksi. Oksentelu jatkui iltapäivälle saakka, jolloin rupesin jo soittelemaan päivystävälle eläinlääkärille ja kyselemään ohjeita. Hän pyysi meitä käymään vastaanotolle vielä illalla, jotta voitaisiin varmistaa, ettei ollut mitään vakavampaa. Ilmeisesti kysymys oli kuitenkin jostakin pöpöstä, jonka Peppi oli saanut, ja pelkkä oireiden hoitaminen riitti. Se sai oksentelua estävää lääkitystä sekä pistoksena että suun kautta ja lisäksi niskanahan alle laitettiin puoli litraa nestettä. Hienosti se malttoi olla paikallaan sen parikymmentä minuuttia, jonka nesteen valuminen kesti. Toimenpiteen jälkeen se muistutti lähinnä kamelia niskassa olevan kyttyrän ansiosta. Pari seuraavaa päivää syötettiin helposti sulavaa kana-riisi-raejuustomössöä ja annettiin vielä vatsaa rauhoittavaa lääkettä ja tauti oli voitettu.

Lauantaina 16.2. oli vuorossa stabyhounkerhon club show. Paikan päälle Tuusulaan oli ilmestynyt kolmisenkymmentä koiraa isäntäväkineen. Mukana oli myös useita noin kolmekuisia pentuja, jotka olivat aivan mahdottoman suloisia. Ei sellaisia saisi tuoda näytille, kun tulee taas pentukuume. :) Ei vaan, oli jännä nähdä niitä ja muistella, että Peppikin oli samanlainen vain puolisen vuotta sitten. Varsinaisessa näyttelyssä oli tuomarina Jettie Alberts Hollannista. Arvostelu oli tarkka ja perusteellinen. Urokset arvosteltiin ensin luokissa baby, pentu, juniori ja avoin. Näiden perään oli samat luokat nartuilla. Ja niiden perään vielä paras uros, paras narttu ja rodun paras -arvostelut. Peppi oli hienosti oman luokkansa, juniori narttujen, ykkönen. Lisäksi vielä paras narttu -kehässä se tuli kolmoseksi. Tosi hienosti meni siis näyttely. Arvostelukin oli oikein hyvä: "Well developed bitch of good breed type. Slightly narrow in muzzle. Eye color could be darker. Nice expression. Well angulated front and behind. Good temperament. Mowes well. Coat still developing. Good texture. Excellent."

Varsinaisen näyttelyn perään pidettiin lapsi ja koira -kilpailu luokissa alle ja yli 6v. Pienempi tyttäremme osallistui tuohon isompien lasten luokkaan ja nappasi hienolla yhteistyöllä Pepin kanssa luokan voiton! Kotiinviemisinä oli siis pari pokaalia ja kolme ruusuketta. Ja tietysti tapahtuman parasta antia oli muiden koirakavereiden ja isäntäperheiden tapaaminen. Lisää näitä tapahtumia, kiitos. :)

Näyttelyn jälkeen saimme vielä hurmaavan nuoren staby-herran, Chilin, isäntäväkineen vieraaksemme. Suunnitelmissa oli, että Chili tulisi meille hoitoon isäntäväen lomareissun ajaksi maaliskuussa. Halusimme tietysti nähdä etukäteen, miten nämä kaksi koiraa tulevat toimeen keskenään. Alkuun leikittiin pihalla ja kun enimmät virrat oli saatu kulutettua jatkettiin tutustumista sisällä. Koirat viihtyivät todella hienosti keskenään ja niiden leikkejä oli ilo seurata. Missään vaiheessa ei ollut pienintäkään merkkiä ongelmista näiden kahden välillä. Kävimme myös vierailulla Chilin luona hiihtolomareissulta palatessamme ja tänään Chili vieraili toistamiseen meillä. Kaikki tapaamiset ovat sujuneet mainiosti ja niinpä odotammekin innolla vierastamme saapuvaksi parin viikon kuluttua. Saa nähdä, raaskimmeko siitä enää luopuakaan viikon yhteiselon jälkeen. :)

Ensi viikonloppuna alkaakin sitten taas tokoilu. Kiva päästä taas treenaamaan ohjatusti. Niin, ja löytyi tässä taas yksi uusi harrastus karvakuonolle. Vanhempi tyttäremme sai ajatuksen koiratanssin kokeilemisesta ja löysimme maaliskuussa alkavan kurssin, johon hänet ilmoitimme. Jännä päästä näkemään, millaista touhua se on...

Uintireissu ja match show

Toissa viikonloppuna oli koiramaista ohjelmaa kumpanakin päivänä. Lauantaina käytiin Hyvinkään koirauimalassa uimassa ja sunnuntaina Ojangossa match show:ssa. Aloitetaan raportti kronologisessa järjestyksessä uinnista...

Liivi päällä ja valmiina altaaseen

Kyseessä oli siis Pepin ihan ensimmäinen uintikokemus ikinä. Syksyllä oli kyllä käyty rannalla heittelemässä keppejä veteen, mutta silloin ei neiti uskaltanut edes tassujaan kastella. Nyt ei ollut vaihtoehtoja. Koira siis sai päällensä kelluttavan uintiliivin, jonka selässä oli kahva, josta vastaan pyristelevä elukka kannettiin altaaseen. Altaassa oli koirien kanssa uittaja uimalan puolesta. Alkuun uitiin yksi koira kerrallaan pari altaan mittaa ja seuraavilla kerroilla mentiin pareittain. Hauskaltahan tuo touhu näytti ainakin altaan reunalta katsottuna. Sitä on tietysti vaikea sanoa, mitä mieltä koira itse oli. Eipä se kai kauheasti pelännyt, kun meni altaan reunalle ihmettelemään ja nuuskimaan heti vedestä päästyään. Uittaja kertoi, että Peppi ei vielä ymmärtänyt käyttää takajalkojaan ja häntäänsä apuna vaan räpiköi ainoastaan etujaloillaan. Opittavaa jäi siis seuraavaksikin kerraksi, joka on toivottavasti vielä tässä kuussa.

Pulikoimassa

Uitettu koira

Sunnuntain match show pidettiin Ojangon hallissa Vantaalla. Näyttelyssä oli koiria todella paljon. Pelkästään Pepin luokassa, eli yli 40 cm pennuissa, oli 79 koiraa. Peppi sai parikehästä punaisen nauhan. Punaisten kehässä ei tullut sijoitusta, mutta pitkään Peppi kuitenkin sai olla mukana, kun tuomari vähitellen karsi koiria pois kehästä. Mikä tärkeintä, Peppi esiintyi näyttelyssä todella hienosti. Kehitystä edellisistä kerroista oli tapahtunut huimasti. Saatiin siis olla joka tapauksessa ylpeitä meidän hienosta näyttelyhauvasta.

Viime sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa katsomassa agility-kisoja samaisessa Ojangon hallissa. Peppikin oli mukana fiilistelemässä. Tosin sen fiilistely nyt oli enemmän kaikkien nelijalkaisten perään pyrkimistä ja uusien hajujen nuuskimista. Toivottavasti päästään itsekin treenaamaan tuotakin lajia, kunhan nuo lumet joskus sulavat. Tokoon on kuitenkin jo ilmoittauduttu ja ne treenit alkavat heti maaliskuun alussa.

Viikon päästä onkin sitten vuorossa stabyhounkerhon oma club show, johon tulee tuomari oikein Hollannista asti arvostelemaan koiria ja pitämään luennon rodusta. Sitä odotellessa...