Peppi kakkosluokkaan!

Pepin kolmas nollatulos ykkösluokasta irtosi vihdoin Janakkalan kisoista heinäkuun alussa. Pitkään sitä yritettiin ja tiukassa se oli, mutta kyllä tuntui hyvältä, kun se vihdoinkin osui kohdalle! Yliaikanollia tulikin tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. Kesän aikana on treeneissä keskitytty ennen kaikkea vauhdin lisäämiseen helpoilla radoilla ja etupalkoilla ja jätetty vaikeammat kiemurat pois. Se harjoittelu näyttää auttaneen ainakin jossain määrin. Edelleenkin vauhti vaihtelee päivästä riippuen todella paljon, mutta parempaan suuntaan ollaan kyllä menossa. Kakkosluokassa ollaan startattu nyt muutama kerta ja toistaiseksi ei ole sieltä tuloksia. Janakkalassa eka startti kakkosissa kaatui omaan ohjausvirheeseen, kun en ottanut hypyn jälkeen Peppiä tarpeeksi hyvin haltuun ja se karkasi väärälle esteelle. Seuraavat kisat olivat Raumalla ja ne menivät meiltä aivan ala-arvoisesti. Peppi ei suostunut tekemään keinua ja oli muutenkin aivan vaisu. Kolmelta radalta tuli hylätty ja syykin tähän ongelmaan selvisi iltapäivästä, kun Peppi alkoi oksentelemaan. Tarkoitus oli kisata vielä seuraavanakin päivänä pari rataa, mutta ne jäivät aamuun saakka jatkuneen oksentelun takia väliin. Mikä lie pöpö ollutkaan, mutta sillä iltapäivästä aamuun kestäneellä oksentelulla se meni ohi.

Janakkalan Agirotu-tapahtumaan saatiin kasattua ensimmäistä kertaa neljän koiran staby-joukkue. Mainittavaa menestystä ei tullut, mutta kivaa meillä oli :) Agirodusta tulee juttu FSCF:n blogiin.

Moccan kanssa ollaan jatkettu agilitytreenejä ja niissä ennen kaikkea irtoamista. Kovasti se tahtoo olla kädessä kiinni ja rupeaa helposti räksyttämään, kun ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tekeminen on kuitenkin rauhoittunut selvästi, kun Mocca on oppinut hienosti tulemaan sivulle ja jää hyvin esteen taakse odottamaan lähtölupaa. Harjoittelua helpottaa kummasti, kun tällainen perusasia on hallussa :)

Pentu sen kun kasvaa...

Taas on ollut kovasti laiskaa tämä päivitysten kirjoittaminen... Mocca ei olekaan enää mikään vauva vaan ehti jo täyttää 5 kk. Korkeutta on kohta saman verran kuin Pepillä vaikka painoa onkin vasta noin 11 kg eli viitisen kiloa vähemmän. On kyllä aivan erilainen pentu kasvattaa ja kouluttaa kuin Peppi aikanaan. Tietysti toisen pennun kanssa osaa itsekin olla eri tavalla kuin ensimmäisen, mutta kyllä sen oppimiskyky ja miellyttämisen halu ovat aivan toista luokkaa. Ei sillä, että Pepin kasvattamisessakaan mitään kummempia ongelmia olisi ollut. Moccan kanssa ollaan treenattu perusasioita pentukurssilla ja aloiteltu jo jonkin verran agility-treenejäkin. Tähän saakka on otettu ihan vaan hypyille ja putkeen lähettämistä. Haasteena on ollut saada Mocca ensinnäkin pysymään paikallaan odottamassa ja toisekseen irtoamaan esteelle. Se ottaa niin vahvasti kontaktia ja pyrkii olemaan lähellä. Ihan viime aikoina näissä ollaan kyllä edistytty huimasti. Silloin kun se ymmärtää, mitä siltä odotetaan, se tajuaa asiat nopeasti ja tekee ne innolla. Jos taas menee liian vaikeaksi, se alkaa räksyttää, kun ei pieni pää vielä pysty käsittelemään asiaa. Mocca palkkaantuu hienosti leikillä ja kehuilla. Namikin kelpaa hyvin, mutta se ei ole mikään superpalkka. Repimisleikit ovat parasta palkkaa ja kuolleelle lelullekin Mocca alkaa vähitellen lämmetä. Koulutus on siis alkanut oikein lupaavasti ja pennusta näyttäisi löytyvän juuri ne ominaisuudet, joita haettiinkin.

Kasvattaja on järjestänyt pentutapaamisia mukavasti kuukauden välein, joten on päästy hyvin jakamaan kokemuksia ja vertaamaan pentujen kehitystä muiden kasvattien omistajien kanssa. Hyvin tasaista sakkia ovat edelleenkin. Pentueen ainoa poika Topi on jo selvästi tyttöjä isompi ja muutenkin jo selvästi uroksen oloinen. Viimeksi oltiin pentujen kanssa Hyvinkäällä kokeilemassa koirafrisbeen alkeita. Sillekin lajille Mocca syttyi nopeasti ja omat kiekot ovatkin jo tilauksessa :)

Pepin kanssa ollaan käyty muutamat agilitykisat tässä välissä ja treeneissä ollaan keskitytty pääasiassa vauhdin löytämiseen. Sehän se meidän haaste Pepin kanssa on ja vauhdin puutteen vuoksi vielä se viimeinen nolla ykkösistä uupuu. Sitä lähdetään seuraavan kerran tavoittelemaan tulevana lauantaina Janakkalaan. Muutamilla viime kerroilla on treeneissä ollut oikeinkin lupaava vauhti. Jospa sitä saisi sen saman vireen päälle kisatilanteeseenkin ;)

Uusia kokemuksia

Taas on muutama viikko vierähtänyt edellisestä blogipäivityksestä. Edelleen vaan jaksaa hämmästyttää, mitä vauhtia tuo pentu kasvaa ja kehittyy. Se on kyllä uskomattoman oppivainen ja sopeutuvainen kaveri. Tässä on ehditty mm. totutella entistä enemmän autoiluun, uusiin ihmisiin, vieraisiin paikkoihin, toisiin koiriin ja eläinlääkärissäkin on käyty rokotuksilla. Uudet ihmiset tuntuivat varsinkin alkuun jännittävän Moccaa jonkin verran. Rotuominaisuuksiinhan taitaa kuulua se, että koira saattaa olla hieman varautunut vieraita kohtaan. Perjantaina käytiin hakemassa ensimmäinen rokotus ja sielläkin eläinlääkäri selvästi oli vähän pelottava uusi ihminen. Hän kun ihan noin kylmiltään tuli ja alkoi kopeloimaan pientä koiranalkua. Mocca koitti kaikin keinoin päästä tilanteesta pois, mutta kuitenkin aika pian, kun huomasi, ettei ole hengenhätää, rauhoittui selvästi. Tarkastus tuli tehtyä ja piikki pistettyä eikä kokemuksesta jäänyt sen kummempaa pelkoa. Loppuvaiheessa Mocca oli jo ihan kiinnostunut eläinlääkäristä ja antoi hänen silitellä vapaasti.



Pienestä varautuneisuudesta johtuen päätimme lähteä lauantaina Itäkeskukseen siedättämään Moccaa oikein kunnolla ihmisiin ja uuteen ympäristöön. Auto jäi parkkiin pihalle kauppakeskuksen ulkopuolelle ja siitä kävelimme lyhyen matkan, johon mahtui pari kadunylitystä, autoja, busseja ja paljon ihmisiä. Alkuun vieraita ihmisiä piti vähän haukkua ja tuijottaa. Autoja lähinnä varottiin. Nopeasti kuitenkin Mocca tottui siihen, että ihmisiä ja autoja liikkuu ympärillä eikä niistä tarvitse sen kummemmin välittää. Sisällä oli taas uusia hajuja, erilaisia alustoja, hissi, valoja ja lisää ihmisiä. Hetken aikaa meni taas ihmetellessä, mutta vähitellen Mocca selvästi rentoutui ja kulki mukana aina vaan hienommin. Muutamissa kaupoissakin käytiin sisällä tutustumassa ja pari vierasta ihmistäkin tuli silittelemään. Toinen oli nuorempi nainen ja toinen puolestaan isokokoinen keski-ikäinen mies. Tässä vaiheessa Mocca ei enää pelännyt tai jännittänyt uusia ihmisiä vaan antoi heidän koskea ja silittää ja taisi muutaman kerran nuolaistakin. Hienosti se siis tuntuu tottuvan kaikenlaisiin uusiin asioihin.

Edellisenä viikonloppuna Mocca pääsi ensimmäistä kertaa mukaan agility-hallille. Sielläkin alkuun vähän ihmeteltiin paikkaa, ääniä ja vieraita koiria ja ihmisiä. Vähitellen Mocca tottui siihenkin paikkaan ja pääsi jo lopussa kokeilemaan vähän putken läpi juoksemista. Siitä tulee vielä hieno agilitykoira :)

Pepin kanssa käytiin taas muutamissa kisoissa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. Pääsiäisenä Purina-areenalla tehtiin kaksi agility-rataa ja hyppyrata. Agility-radoista toisen Peppi meni treenikaverini kanssa. Ja hienosti menikin! Tekivät nollaradan! Selvästi ohjaajasta kiinni, millaista vauhtia Pepin saa kulkemaan. ;) Niiltä kahdelta muulta radalta ei sitten nollia tullutkaan, kun mentiin ensin ulkona olleella hyppyradalla oikein selvästi yliajalle ja sitten sisällä olleella agility-radalla tuli harmittava virhe kepeille menossa ja siitä vitonen. Tällä radalla aika olisi ilman tuota virhettä riittänyt, joten jäi kyllä harmittamaan. Viikkoa myöhemmin kisattiin Hyvinkäällä, jossa tuloksena oli yliaikanolla alle kahden sekunnin ylityksellä ja vitonen puomin alastulolta. Jälkimmäisellä radalla aika oli alle ihanteen, joten taas harmitti tuo pieni virhe. Varsinkin, kun sen olisi saanut estettyä, kun olisin itse vähän huomannut varmistella. Ei siis nollaa sieltäkään, joten ykkösissä kisataan edelleen. Vähän kuitenkin lohdutti Hyvinkään starteissa se, että kummaltakin radalta tuli voitto, kun ei muillakaan niin häävisti tainnut mennä...

Sunnuntaina oltiin Espoossa pentutapaamisessa. Paikalla oli kaikki neljä sisarusta ja liuta vanhempia koiria. Alkuihmettelyn jälkeen pennut leikkivät ja viilettivät hienosti keskenään. Isommat koirat pidettiin varmuuden vuoksi hihnassa, ettei meno päässyt yltymään liiaksi. Hyvin tasaisen oloisia ja kokoisia pennut olivat. Parisen tuntia ne jaksoivat leikkiä ja juosta ennen kuin alkoivat näyttää väsymisen merkkejä. Siinä vaiheessa päätettiin lähteä, että jäi vielä kaikille tuo tapaaminen hyvänä kokemuksena mieleen. Oli reippaita ja vilkkaita pentuja ja mukavia ihmisiä. :) Seuraava tapaaminen onkin vuorossa sitten toukokuun lopulla.

Moccan ensimmäiset viikot uudessa kodissaan

Mocca on nyt ollut täällä ilonamme ja seuranamme parin viikon verran ja kaikki on sujunut jopa paremmin kuin osasin odottaa. Sopeutuminen ja kotiutuminen tapahtui yllättävän nopeasti. Peppikin on ottanut Moccan vastaan oikein hyvin. Jo ensimmäisenä kokonaisena päivänä uudessa kodissaan Mocca meni Pepin viereen nukkumaan samaan petiin. Ja siinä ne ovat vierekkäin nukkuneet siitä saakka niin päivällä kuin yölläkin. Alusta saakka päivärytmi on ollut sellainen, että aamulla puuhastellaan parisen tuntia ja sen jälkeen aamupäivä nukutaan. Iltapäivästä, kun lapset tulevat koulusta, on taas puuhailun ja seurustelun aika. Ja tätä samaa rytmiä noudatetaan myös viikonloppuisin, jotta siitä tulee rutiini koirille. Hyvin ovat tähän rytmiin tottuneet eikä tunnu olevan ongelmia siinäkään, että jäävät kotiin keskenään päivän ajaksi. Eihän täällä tietysti kukaan ole seuraamassa, mitä tekevät päivän aikana, mutta molemmat ainakin jäävät rauhallisesti eikä mitään isompia sotkuja tai tuhoja ole näkynyt. Oletettavasti siis nukkuvat tuon ajan ihan rauhassa. Ja silloin, kun eivät nuku, leikit sujuvat hienosti. Välillä tosin sivusta seuratessa vähän hirvittää, mutta se kai kuuluu asiaan...

Tähän saakka on lähinnä totuteltu talon tapoihin ja yhteiseen elämään. Lisäksi on käyty opettelemassa hihnassa kävelyä ja tutustumassa hajuihin oman pihan ulkopuolella. Autoon olen myös totuttanut Moccaa jo joitakin kertoja. Alkuun mentiin ihan vaan omassa pihassa hetkeksi autoon, laitetiin kontti kiinni ja vähän ajeltiin edes takaisin. Sitten palkkasin Moccan namilla ennen kuin päästin sen pois kontista. Noiden kuivaharjoittelujen jälkeen ollaan käyty kolme-neljä kertaa ajelemassa pieniä lenkkejä kummallakin autolla, että tottuu molempiin. Tähän saakka ovat molemmat koirat olleet mukana, jolloin Peppi on näyttänyt Moccalle esimerkkiä siitä, kuinka autossa kuuluu olla. Ihan ensimmäisillä lenkeillä kuului aluksi vähän hätääntynyttä vikinää, mutta sekin loppui pian, kun oli liikkeelle lähdetty. Ja eilen, kun viimeksi käytiin ajelulla, ei takakontista kuulunut pihahdustakaan, joten autoiluun tottuminen on hyvällä mallilla.

Sisäsiisteyttä koitetaan harjoitella aktiivisesti päiväaikaan. Mocca on ottanut pihasta yhden kohdan selkeästi tarpeidentekopaikakseen. Kun sen vie unien, leikin tai syömisen jälkeen sinne, se tekee lähes poikkeuksetta tarpeensa saman tien. Sisällä tietysti tulee vielä välillä myös tehtyä, mutta se oli jo kasvattajan luona oppinut tekemään hienosti sanomalehdelle eikä suoraan lattialle ole tullut kuin pari vahinkoa. Huomenna, jos vaan keli on kelvollinen, olisi ajatuksena lähteä tutustumaan lähimetsään ja sen tuoksuihin. Ja katsotaan nyt, ehkä innostun ottamaan Moccan mukaan illan agilitytreeneihinkin...

Mocca tuli taloon

Eilen saapui uuteen kotiinsa laumamme tuore tulokas Mocca. Kotimatka kesti puolisen tuntia ja tyttö makasi aika rauhallisesti sylissä etupenkillä. Kerran tuli pieni puklu, mutta mitään muita ongelmia ei ollut. Kotona se pääsi alkuun tutustumaan uuteen pihaansa ihan rauhassa. Ei mennyt kovin kauas ihmisten jaloista, mutta oli selkeästi utelias ja tutki kaikkea mahdollista nenällään. Hetkeä myöhemmin Peppi pääsi myös pihalle. Alkuun Mocca oli sylissä ja Peppi ravasi ympäri pihaa haistelemassa vieraita hajuja. Ei huomannut ollenkaan sylissä olevaa pentua vaan keskittyi täysin maassa oleviin hajuihin. :) Lopulta sitten Mocca laskettiin alas ja Peppi huomasi sen. Moccaa selvästi jännitti uuteen siskoon tutustuminen ainakin aluksi. Peppi olisi ruvennut heti leikkimään, mutta Mocca haki turvaa jalkojen juuresta. Pihalla tutustuttiin jonkin aikaa ja sitten siirryttiin sisälle kodinhoitohuoneeseen. Siellä Mocca tutki taas innokkaasti uusia hajuja, leluja ja muita tavaroita. Peppikin antoi sen olla jo vähän rauhassa. Alkoi olla jo ruoka-aika ja Mocca söi vieraasta paikasta ja vieraasta koirasta huolimatta kaiken tarjotun ruoan saman tien. Ruoan jälkeen se myös nukahti aika pian pienille torkuille.

Torkuilta herättyään Moccalla oli taas virtaa jatkaa tutkimusmatkaansa. Sitten olikin vuorossa olohuoneeseen ja keittiöön tutustuminen. Taas kaikki uusi kiinnosti kovasti ja Peppi seurasi mukana ja ihmetteli pikkuisen touhuja. Vähitellen illan mittaan vauhti vain kiihtyi ja koiruudet rupesivat leikkimään keskenään. Mocca sopeutui ja rohkaistui todella nopeasti. Sillä oli jo ensimmäisen illan aikana jonkinlainen iltavilli, joten vähän jännittää nähdä, mihin se tuosta vielä kehittyy... :) Leikitkin alkoivat olla jo ihan riehakkaita, mutta vielä ei ainakaan tarvinnut olla huolissaan siitä, että Peppi leikkisi liian rajusti. Mocca kyllä osaa pitää puolensa terävillä hampaillaan :)



Alun perin olin suunnitellut, että Mocca nukkuisi kodinhoitohuoneessa portin takana, Peppi missä haluaa ja minä patjalla portin vieressä. Mocca meni nukkumaan jonkun verran kymmenen jälkeen. Alkuun Peppi oli portin toisella puolella, mutta hetken päästä, kun se ei oikein rauhoittunut, laitoin kuitenkin senkin kodinhoitohuoneeseen. Illan aikana oltiin kuitenkin nähty, että nämä kaksi tulevat hyvin juttuun keskenään. Meinasin ottaa patjan portin ulkopuolelle, mutta en sitten ottanutkaan vaan menin sänkyyn nukkumaan. Puoli neljän aikaan heräsin siihen, kun molemmat koirat olivat hereillä ja nyhjäsivät keskenään. Menin hetkeksi portin ulkopuolelle rauhoittamaan Moccan pedilleen ja sitten ne nukkuivatkin suunnilleen kuuteen saakka. Puoli seitsemän aikaan syötiin ja sitten touhuttiin reiluun kahdeksaan saakka, jonka jälkeen molemmat taas pääsivät nukkumaan kodinhoitohuoneeseen. Vähän aikaa sitten ne heräsivät ja nyhjäsivät keskenään, mutta nyt kellon ollessa varttia yli kymmenen nukkuvat taas. Koitan totuttaa niitä jo heti alusta saakka siihen rytmiin, että aamupäivät ollaan hissukseen ja nukutaan ja iltapäivästä sitten leikitään ja seurustellaan. Ensi viikollahan ne jäävät kuitenkin keskenään lasten koulupäivien ajaksi.

Yhteenvetona siis voi lyhyesti todeta, että alku on mennyt paljon paremmin kuin olisin odottanut ja pentu vaikuttaa juuri niin iloiselta, aktiiviselta ja oppivaiselta kuin odotinkin. Tästä on hyvä jatkaa :)

Vielä vähän leikkiä äidin kanssa ennen uuteen kotiin lähtöä...

Pikkuista alkaa väsyttää...

LUVA

Vihdoinkin! Neljät kisat tahkottu. Yhteensä 10 starttia. Näistä tuloksena yksi hylätty, 8 yliaikanollaa ja tänään vihdoinkin ensimmäinen oikea nollatulos toiselta radalta! Kyllä oli palkitsevaa! Aika oli -2,41 ja sijoitus 6/45. Vauhti ei tietysti vieläkään mitään kovin huimaa ollut, mutta koko ajan edistytään. Ja treeneissä on välillä ollut vauhtia vielä ihan toisella tavalla kuin tänään kisaradalla, joten kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Ensimmäiseltäkin radalta olisi todennäköisesti tullut nolla ellei Peppi olisi kesken suorituksen jäänyt peilailemaan itseään. Keskellä puomia se pysähtyi pitkäksi aikaa katselemaan itseään radan ulkopuolella olevasta peilistä. Kentällä on kyllä laidat, jolloin peili ei normaalisti näy, mutta nyt olikin laitettu puomi juuri sopivasti poikittain sen peilin kohdalle, jolloin Peppi pääsi puomilla ollessaan näkemään sopivasti laitojen yli ja ihailemaan omaa kauneuttaan kesken kisasuorituksen. Olipahan ainakin yleisöllä viihdykettä :)

Niin ja se pentu... Ensi torstaina saadaan hakea Mocca kotiin. Siitä se jännä pentuaika ja kasvatustyö taas alkaa. Tuskin maltan odottaa. :)

Nimi valittu

Eilen kävimme toistamiseen katsomassa tulevaa pentuamme. Nimeä oli mietitty ahkerasti niin perheen kesken kuin ystävienkin kanssa. Mennessä oli vielä pari nimivaihtoehtoa mietinnässä - Pinni ja Mocca. Kun olimme pentujen luona, kaikille oli kuitenkin selvää, että pentumme nimi on jälkimmäinen eli Mocca. Se vain näytti sopivan sille niin hyvin. Nyt siis odottelemme vielä vajaat kaksi viikkoa, että saamme Moccan kotiin. :) Ja tässä odotellessa kävin tekemässä sille oman info-sivun, josta löytyy jo muutama kasvattajan nappaama kuva. Lisää tulee varmasti ajan mittaan...

Lisää kisoja ... ja vähän muutakin

Kolmen viikon kisaputki on nyt takana. Tuloksena on lähinnä kokemusta. Sinänsä ihan mukavaa kokemusta. Suoritukset ovat olleet melko varmoja, mutta vauhti ei ole päätä huimannut. Kahdeksasta startista on tuloksena seitsemän yliaikanollaa ja yksi hylätty. Tänään tehtiin Ojangossa kaksi rataa. Ensimmäisellä radalla alku näytti jo vähän vikkelämmältä. Kepit mentiin kuitenkin hyvin rauhallisesti eikä putkissakaan hirveä kiire ollut. Nyt päästiin jo lähelle ihanneaikaa. Ihanneaika ja ensimmäinen LUVA-tulos jäi vain 0,16 sekunnin päähään. Myönnän, että harmitti... Tämän päivän toisella radalla taas oli Pepillä keskittyminen hukassa heti alusta saakka. Sain komentaa ihan tosissani muutamassa kohdassa, että mentiin oikealle esteelle. Eikä vauhtiakaan ollut juurikaan, kun piti katsella, mitä radan ulkopuolella tapahtuu. Sitten vielä radan loppuosalla putken jälkeen koira jolkotteli seuraavaan putkeen eikä A:lle, johon sitä koitin viedä. Eikä paikka edes ollut millään tavalla hankala. Tuloksena oli siis hylätty tältä radalta. Eipä siitä kuitenkaan olisi mitään hyvää suoritusta tullutkaan, joten samapa tuo... Seuraavat kisat ovat tiedossa parin viikon päästä. Katsotaan, jos silloin olisi enemmän vauhtia ja keskittymistä matkassa.

Niin ja se toinen juttu... Pennun etsintähän on ollut tässä viime aikoina käynnissä. Viikon puolivälissä sain viestiä treenikaverilta, että eräällä kasvattajalla oli tullut yhden tyttöpennun osalta peruutus. Alkuperäinen pennunostaja oli joutunut muuttamaan suunnitelmiaan ja tuo pentu oli vapaana. Asiat etenivät sen verran nopeasti, että perjantaina oli jo sovittu, että tuo pentu muuttaa meille vajaan kolmen viikon kuluttua. Nyt meidän laumaamme on siis tulossa se bc, josta alun perin joskus lapsena jo haaveilin!

Playday's Play Fair

Ekat kisat

Nyt ne sitten ovat takana. Pitkään odotetut ekat viralliset agility-kisat. Kisat järjesti RimA Hyvinkäällä viime sunnuntaina. Olin ilmoittanut meidät kaikille kolmelle radalle. Ensimmäisenä vuorossa oli hyppyrata, jossa sinänsä ei meille mitään erityisen vaikeaa pitänyt olla. Eniten minua jännitti se, miten Peppi toimisi vieraassa hallissa. Jäisikö se haistelemaan vieraita hajuja, lähtisikö se haahuilemaan vai menisikö ihan normaalisti. No, menihän se radan läpi puhtaasti ilman virheitä, mutta hyvin, hyvin rauhallisesti. Vauhti oli tosiaan hyvin verkkaista. Tuloksena oli yliaikanolla noin kolmen ja puolen sekunnin ylityksellä.

Toinen ja kolmas rata olivat sitten vuorostaan agility-ratoja. Toisella radalla oli mukana keinu, jota etukäteen vähän jännitin. Se ja kepit ovat meille ne esteet, joissa ongelmia todennäköisimmin voisi tulla. Tämäkin rata meni samaan malliin kuin hyppyrata. Puhtaasti mutta hitaasti. Tuloksena toinen yliaikanolla vajaan seitsemän sekunnin ylityksellä. Kolmatta rataa en enää sen kummemmin jännittänyt, siellä kun ei ollut sitä keinuakaan. Kaikki toimi taas muuten hienosti, mutta vauhtia uupui ja tuloksena oli kolmas yliaikanolla noin kuuden ja puolen sekunnin ylityksellä.

Kaiken kaikkiaan olin näihin ekoihin kisoihin ihan kohtuullisen tyytyväinen. Peppi kuitenkin teki radat täysin vieraassa hallissa puhtaasti vaikkakin rauhalliseen tahtiin. Olin varautunut siihenkin, että tekemisestä ei olisi tullut mitään vaan olisi mennyt pelkäksi haisteluksi. Parantamisen varaa jäi selvästi sen vauhdin osalta. Rohkaisevaa taas oli se, että vielä samana iltana treeneissä tutussa hallissa vauhti oli aivan toista luokkaa. Samoin maanantain treeneissä mentiin varsinkin oman vuoron alussa jo oikein hyvää vauhtia. Kisaamaan päästään taas kahtena seuraavana sunnuntaina ja koska molemmat tulevat kisat ovat tutussa Ojangon hallissa, uskon, että vauhti on paremmin kohdallaan. Tietysti kisatilanne jännittää sekä koiraa että ohjaajaa eri tavalla kuin treenit. Eiköhän tästä kuitenkin vähitellen vauhtiin päästä ja jonkinlaisia tuloksiakin rupea syntymään. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Agia

Olen laiskistunut. Tämän blogin päivittämisessä nimittäin. Tai sitten ei vaan ole ollut aikaa, inspiraatiota tai kumpaakaan edellä mainituista. Pepin kanssa puuhastelussa en ole laiskistunut. Agility-kärpänen on puraissut kunnolla ja treenattua tulee ohjatusti kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Ensimmäiset epäviralliset kisatkin on jo koettu. Virallisiinkin oli jo ilmoittauduttu, mutta alkoi juoksut juuri sopivasti, niin jäi kisat väliin. No, tämän kuun loppupuolella päästään sitten aloittamaan viralliset kisat.

Suurimpana haasteena meillä on Pepin kanssa vauhti. Tai paremminkin sen puute. Peppi kyllä seuraa ohjausta hyvin, rimat tippuvat hyvin harvoin ja muutenkin esteet ovat aika hyvin hallussa. Keinun kanssa tosin on välillä vähän haasteita, kun se kolahdus meinaa vähän säikäyttää. Sitä ei nyt hetkeen ole tehty ja uskon kyllä, että sekin menee taas ihan hyvin, kunhan saadaan koiraan vähän lisää virtaa. Nyt juoksujen jälkeen se on ollut kyllä aivan laama. Tai välillä se kyllä väläyttää vähän vauhtiakin, mutta se ei kestä kovin pitkään. Himppasen haittaa treenaamista, kun vauhtia riittää ensimmäisen minuutin ajan ja sen jälkeen löntystellään sen minkä jaksetaan. No, tiedän kyllä, että tämä helpottaa ajan kanssa ja on pahimmillaan nyt heti juoksujen jälkeen. Toivottavasti vaan vauhtia löytyy lisää kisoihin mennessä... Jostain pitäisi löytää jotain, jolla tuon koiran saa kunnolla syttymään. Olen kokeillut erilaisia leluja, herkkuja, namirasioita ja vaikka mitä, mutta ei vain ole löytynyt mitään, mikä ihan oikeasti innostaisi. Vielä voisi kokeilla jotain riistan osia kunhan vain jostain löytäisi.

Mitäs Pepille agilityn lisäksi kuuluu? Se on ihan mahtava tyyppi! Siitä on tullut viime aikoina aiempaakin seurallisempi. Se tulee usein mielellään lähelle rapsuteltavaksi tai pyrkii nuolemaan naamaa ja kiehnäämään pään päällä. Joo, tiedän, saattaa kuulostaa ällöltä, mutta on aika hauskaa. :) Lisäksi se on välillä aika narttu. Tulee härnäämään lelun kanssa, mutta ei ole aikeissakaan antaa sitä lelua. :) Kaiken kaikkiaan sen kanssa elämä on tällä hetkellä aika mukavaa ja leppoisaa. Varsinkin, kun ne juoksutkin ovat taas tältä erää ohi.

Aiemmassa postauksessa pohdiskelin seuraavan koiran hankintaa ja rodun valintaa. Sen verran tosiaan tämä agility-harrastus on vienyt mukanaan, että seuraavan koiran rotu tulee olemaan bordercollie. Sillä pitäisi sitten olla edellytyksiä myös vauhdikkaampiin suorituksiin ja draivia treenata ihan eri tavalla kuin stabylla. Pentu on tarkoitus hankkia tämän vuoden aikana, kunhan sopiva sattuu kohdalle. Paljon tuntuu noita pentueita syntyvän, mutta ei kuitenkaan kovin paljon sellaisia, joista olisin todella kiinnostunut. Treenikaverit ovat ottaneet asiakseen auttaa pennun metsästyksessä. Hyvä niin, kun heiltä löytyy asiantuntemusta vaikka muille jakaa. :) Yksi treenikavereista sai bc:n pennun juuri kuukausi sitten, eikä oma pentukuumeeni ainakaan helpottanut, kun kävin sitä riiviötä katsomassa. Muutama lupaava kasvattajavaihtoehto on jo löytynyt. Toisella näistä menee seuraava pentue syksyn puolelle eikä isästä vielä ole tietoa. Toisella taas pennut syntyvät jo tällä viikolla, joten jännityksellä odotetaan, minkä verran pentuja tulee ja olisiko meille mahdollisesti yhtä tarjolla. Tämän pentueen emän olen nähnyt vain videolla, mutta isän puolestaan kisoissa. Ja myös emän siskon näin radalla samassa kisassa. Ainakin näiden kokemusten perusteella olen erittäin kiinnostunut tästä pian syntyvästä pentueesta. Katsotaan, mitä loppuviikosta tapahtuu...