Agia

Olen laiskistunut. Tämän blogin päivittämisessä nimittäin. Tai sitten ei vaan ole ollut aikaa, inspiraatiota tai kumpaakaan edellä mainituista. Pepin kanssa puuhastelussa en ole laiskistunut. Agility-kärpänen on puraissut kunnolla ja treenattua tulee ohjatusti kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Ensimmäiset epäviralliset kisatkin on jo koettu. Virallisiinkin oli jo ilmoittauduttu, mutta alkoi juoksut juuri sopivasti, niin jäi kisat väliin. No, tämän kuun loppupuolella päästään sitten aloittamaan viralliset kisat.

Suurimpana haasteena meillä on Pepin kanssa vauhti. Tai paremminkin sen puute. Peppi kyllä seuraa ohjausta hyvin, rimat tippuvat hyvin harvoin ja muutenkin esteet ovat aika hyvin hallussa. Keinun kanssa tosin on välillä vähän haasteita, kun se kolahdus meinaa vähän säikäyttää. Sitä ei nyt hetkeen ole tehty ja uskon kyllä, että sekin menee taas ihan hyvin, kunhan saadaan koiraan vähän lisää virtaa. Nyt juoksujen jälkeen se on ollut kyllä aivan laama. Tai välillä se kyllä väläyttää vähän vauhtiakin, mutta se ei kestä kovin pitkään. Himppasen haittaa treenaamista, kun vauhtia riittää ensimmäisen minuutin ajan ja sen jälkeen löntystellään sen minkä jaksetaan. No, tiedän kyllä, että tämä helpottaa ajan kanssa ja on pahimmillaan nyt heti juoksujen jälkeen. Toivottavasti vaan vauhtia löytyy lisää kisoihin mennessä... Jostain pitäisi löytää jotain, jolla tuon koiran saa kunnolla syttymään. Olen kokeillut erilaisia leluja, herkkuja, namirasioita ja vaikka mitä, mutta ei vain ole löytynyt mitään, mikä ihan oikeasti innostaisi. Vielä voisi kokeilla jotain riistan osia kunhan vain jostain löytäisi.

Mitäs Pepille agilityn lisäksi kuuluu? Se on ihan mahtava tyyppi! Siitä on tullut viime aikoina aiempaakin seurallisempi. Se tulee usein mielellään lähelle rapsuteltavaksi tai pyrkii nuolemaan naamaa ja kiehnäämään pään päällä. Joo, tiedän, saattaa kuulostaa ällöltä, mutta on aika hauskaa. :) Lisäksi se on välillä aika narttu. Tulee härnäämään lelun kanssa, mutta ei ole aikeissakaan antaa sitä lelua. :) Kaiken kaikkiaan sen kanssa elämä on tällä hetkellä aika mukavaa ja leppoisaa. Varsinkin, kun ne juoksutkin ovat taas tältä erää ohi.

Aiemmassa postauksessa pohdiskelin seuraavan koiran hankintaa ja rodun valintaa. Sen verran tosiaan tämä agility-harrastus on vienyt mukanaan, että seuraavan koiran rotu tulee olemaan bordercollie. Sillä pitäisi sitten olla edellytyksiä myös vauhdikkaampiin suorituksiin ja draivia treenata ihan eri tavalla kuin stabylla. Pentu on tarkoitus hankkia tämän vuoden aikana, kunhan sopiva sattuu kohdalle. Paljon tuntuu noita pentueita syntyvän, mutta ei kuitenkaan kovin paljon sellaisia, joista olisin todella kiinnostunut. Treenikaverit ovat ottaneet asiakseen auttaa pennun metsästyksessä. Hyvä niin, kun heiltä löytyy asiantuntemusta vaikka muille jakaa. :) Yksi treenikavereista sai bc:n pennun juuri kuukausi sitten, eikä oma pentukuumeeni ainakaan helpottanut, kun kävin sitä riiviötä katsomassa. Muutama lupaava kasvattajavaihtoehto on jo löytynyt. Toisella näistä menee seuraava pentue syksyn puolelle eikä isästä vielä ole tietoa. Toisella taas pennut syntyvät jo tällä viikolla, joten jännityksellä odotetaan, minkä verran pentuja tulee ja olisiko meille mahdollisesti yhtä tarjolla. Tämän pentueen emän olen nähnyt vain videolla, mutta isän puolestaan kisoissa. Ja myös emän siskon näin radalla samassa kisassa. Ainakin näiden kokemusten perusteella olen erittäin kiinnostunut tästä pian syntyvästä pentueesta. Katsotaan, mitä loppuviikosta tapahtuu...