torstai 28. kesäkuuta 2012

Uusia kokemuksia

Ensimmäinen luu
Parin viime päivän aikana Peppi on saanut kokea taas monia uusia asioita. Sitähän se pienen pennun elämä on. Eilen kokeilin ensimmäistä kertaa antaa sille lihaisan rustoluun ja hyvin maistui. Otin sen kuitenkin pois hetken kuluttua, ettei tule liikaa uudenlaista ruokaa yhdellä kerralla. Ruoka on muutamana viime päivänä muuten maistunut vähän heikommin. Liekö syynä tämä kotiutumisvaihe vai kyllästyminen pelkkään kuivaruokaan, jota on ollut tarjolla. Hieman jo huolestuin tästä ja kävin aamulla ostamassa paketin jauhelihaa, josta laitoin sitten hieman nappuloiden sekaan päiväruoalla. Johan rupesi maistumaan! Kuppi tuli nuoltua puhtaaksi muutamaa kuivaruokanappulaa lukuun ottamatta. Ne eivät kiinnostaneet, kun ei niissä ollut yhtään jauhelihaa.

Peppi on tullut selvästi riehakkaammaksi parin viime päivän aikana. Välillä, varsinkin iltaisin, ihan riesaksi asti. Kyllä se kuitenkin sitten huomaa, milloin menee liian pitkälle, kun sille vähän ärähtää. Muutenhan se on vaan mukava, kun pennulla riittää virtaa. Ihmettelinkin aiemmin, että mikä se sellainen iltavilli on, josta pentujen omistajat puhuvat. Nyt tiedän tai ainakin aavistan...

Olemme harjoitelleet vähän hihnassa kulkemista ja yksinoloakin. Yksin on kuitenkin oltu vain niin, että Peppi on kodinhoitohuoneessa portin takana ja itse olemme sisällä. Jonkin verran se on protestoinut moista heitteillejättöä. Yllättävän kova ääni lähtee noinkin pienestä koirasta, kun sille päälle sattuu. Kyllä se kuitenkin on siitä rauhoittunut, jonka jälkeen on voinut taas mennä sen luokse kehumaan, kuinka hieno koira se on, kun osaa olla nätisti yksin. Hihnassa kulkemista vähän haittaa se, kun hihnaa olisi niin mukava pureskella. Sain tosin Pepin kulkemaan aika nätisti hihnassa omalla pihalla kuivatun kanafileen avulla. Se maistui selkeästi paremmalta kuin hihna. Annoin siitä pienen palan aina kun oli kuljettu vähän matkaa nätisti.

Kävimme tänään myös vierailulla mummun luona. Siinä tuli samalla reissulla harjoiteltua autossa matkustamista ja hississä oloa ja tutustuttua kerrostaloon ja muutamaan uuteen ihmiseenkin. Autoilu sujui yllättävän hienosti vaikka olin liikkeellä kahdestaan Pepin kanssa. Se matkusti oikeanpuoleisen etupenkin jalkatilassa ihan kohtalaisen tyytyväisenä ja rauhallisena. Matka oli juuri sopivan lyhyt harjoitteluun. Pihalla käydessä tuli myös lisää hihnaharjoittelua. Siellä se sujui paikoitellen oikein mallikkaasti. Muutaman kerran Peppi koitti kiskoa itseään vapaaksi, mutta lopetti pian, kun huomasi, ettei matka jatku niin kauan kuin hihna on tiukalla.

Fiona ja Peppi
Eilen meillä kävi irlanninsetteri Fiona tutustumassa Peppiin. Alkuun Peppiä jännitti moinen otus kovasti. Kun Fiona ravisteli itseään, pääsi Pepiltä pissa. Sen jälkeen meni pitkän aikaa uskaltautuessa Fionan lähelle. Kiinnostus oli kyllä suuri, mutta jännitys alkuun vielä suurempi. Onneksi Fiona oli rauhallinen ja kärsivällinen ja antoi Pepin tutustua kaikessa rauhassa. Kyllä Peppi sitten aikanaan uskaltautui ihan nuuhkimis- ja kosketusetäisyydelle, mutta ei vielä tällä kertaa lähtenyt mukaan leikkiin. Katsotaan, jos seuraavalla kerralla rohkeus riittäisi.


tiistai 26. kesäkuuta 2012

Kotiutumista

Nyt on Peppi ehtinyt olla luonamme pari vuorokautta ja sopeutuminen on sujunut paremmin kuin etukäteen uskalsimme odottaa. Yöt ovat menneet mukavasti vain vähäisillä valvomisilla. Kotiutuminen on mielestämme oikein hyvällä mallilla. Varsinkin tämän päivän aikana on huomannut selvästi, että Peppi on vapautuneempi ja riehakkaampi kuin vielä eilen. Ja tietysti uusiin asioihin tutustumisen ja riehumisen jälkeen uni ja ruoka maistuvat hienosti. Peppi myös uskaltaa jo välillä ihan oma-aloitteisestikin mennä omiin puuhiinsa pois välittömästä läheisyydestämme. Sisällä se saattaa käydä kodinhoitohuoneessa juomassa, peuhaamassa pedillään tai jopa mennä torkuille ilman, että joku menee sen mukaan. Ulkona se uskaltautuu vähän etäämmäs tutkiskelemaan paikkoja ja tuoksuja itsekseen. Vielä eilen se ei halunnut päästää meitä ollenkaan pois näkyvistä vaan koitti tulla joka paikkaan perässä.

Eilen huomasimme, että koiramme on varsinainen hienohelma! Oli sadepäivä ja se ei olisi millään halunnut mennä märälle nurmikolle tarpeilleen. Sen joutui jopa muutaman kerran kantamaan nurmikolle haluttuun paikkaan ja sittenkin se saattoi jousta äkkiä kuistille sateensuojaan ihmettelemään, että mitä ihmettä te siellä sateessa seisotte.

Pallohullu
Olemme ehtineet tutustua yhdessä jo moniin uusiin asioihin. Eilen tytöt kaivoivat jostain vanhan pienen jalkapallon ja antoivat sen Pepille. Se oli selvästi mahtava juttu ja sai pennun riehaantumaan vaikka eilinen päivä muuten olikin vähän rauhallisempi kuin tänään. Tänään aamusta kokeilin, mitä Peppi tuumaisi kitaran soitosta. Se oli ilmiselvästi vähän omituista. Peppi kierteli ja katseli vähän matkan päästä eikä oikein osannut päättää, kuinka siihen ihmeelliseen soivaan kapistukseen pitäisi suhtautua. Ei kuitenkaan sen kummemmin pelännyt, mutta oli varautunut. Pesukoneeseenkin totuttelimme tänään. Siihen on syytä tottua, kun Pepin pesäpaikka kerran sijaitsee kodinhoitohuoneessa. Siitä Peppi ei ollut moksiskaan. Ei vaikka joku olikin unohtanut reilunkokoisen kiven housujen taskuun laittaessaan ne pyykkikoriin. Se piti melkoista kolinaa, mutta ei häirinnyt Pepin unia.

Kongiin tutustumassa
Pantaa kokeiltiin Pepille jo eilen muutamia lyhyitä kertoja ja tänään se olikin kaulassa puolesta päivästä iltaan asti. Nopeasti siis tottui siihenkin eikä enää edes huomannut sen olemassaoloa. Myös kongiin tutustuttiin tänään ja se kiinnosti selvästi. Hyvä niin, siitä varmaankin on apua Pepin ollessa yksin. Lisäksi leikkasimme tänään kynnet. Sekin sujui hienosti, kun pidin Peppiä sylissä ja leikkasin kynsiä samalla kun isompi tytär piti kongia kuonon edessä järsittävänä.

Hyvin siis sujuu kotiutuminen. Toivotaan, että tuleva yö on vielä parempi kuin edelliset ja saamme kaikki nukuttua hyvin. Nyt Peppi torkkuu pää jalkani päällä. Paras lähteä käyttämään se iltapissalla ja laittaa yöunille...



maanantai 25. kesäkuuta 2012

Peppi on tullut kotiin!

Peppi lähdössä kotimatkalle
Eilen saimme vihdoinkin Pepin kotiin! Kotimatka Ylöjärveltä Tuusulaan kesti parisen tuntia ja sujui yllättävänkin leppoisasti. Alkumatkasta Peppi vinkui vähän ja haki paikkaansa ensin lattialla etumatkustajan jalkatilassa sitten sylissä ja taas lattialla. Lopulta löytyi turvallisen tuntuinen paikka, kun laittoi päänsä etupenkin ja oven väliin ja sai vielä käden suojakseen päänsä päälle. Siinä Peppi matkusti koko loppumatkan rauhallisesti. Ei tosin tainnut juurikaan nukahtaa pienen jännittämisen vuoksi. Odotimme vähintäänkin itkua, oksennusta ja pissaamista, joten kotimatka oli kaiken kaikkiaan todella positiivinen yllätys.

Mihin ihmeeseen ollaan matkalla?

Turvallinen paikka penkin ja oven välissä
Uuteen kotipihaan tutustumassa
Kotona tutustuimme ensin pihaan, jossa Peppi kävi heti matkan jälkeen tarpeillaan. Sen jälkeen menimme sisälle tutustumaan Pepin "pesänä" toimivaan kodinhoitohuoneeseen. Ruoka ja vesi maistui heti! Ruokakuppi oli alkuun vähän jännittävä. Se kun on kiiltävä ja toimii peilinä. Ja vielä suurentavana sellaisena. Eli aina, kun Peppi laittoi päänsä lähemmäs kuppia, vastassa oli iso musta koiran pää, joka tuli sitä lähemmäs, mitä lähemmäs kuppia Peppi meni. Äkkiä kyllä kuppiinkin totuttiin ja ruokailu saattoi jatkua. Matkan jälkeen pentu oli siinä määrin väsynyt, että omaan petiin tutustuminenkin sujui hienosti. Se nukkui mukavan pituiset unet siinä heti syömisen ja pienen huoneeseen tutustumisen jälkeen.


Illan mittaan tutustuimme toisiimme ja uuteen kotiin. Peppi tuntui sopeutuvan todella hyvin sekä meihin että uuteen paikkaan. Se haisteli ja tutkiskeli paikkoja ja rauhoittui lyhyille unillekin olohuoneen lattialle. Ruoka maistui edelleen ja kaikki tarpeet tuli tehtyä pihalle. Lupaava alku sisäsiisteyden opettamiselle!

Yöunilla
Yöunille Peppi meni puoli yhdentoista aikoihin omaan petiinsä. Tai oikeastaan sen viereen ja käytti sitä tyynynä. Päädyimme nyt sellaiseen järjestelyyn, että Pepin peti on kodinhoitohuoneessa heti portin vieressä, jolloin tarvittaessa voi laittaa käden portin läpi pedille rauhoittelua varten. Varauduimme yöhön ottamalla vieraspatjan kodinhoitohuoneen oven viereen ja varaamalla riittävästi korvatulppia. Oletus oli, että yöstä tulisi vaikea ja toisen meistä pitäisi olla oven vieressä lähellä Peppiä. Menimme normaalisti nukkumaan vähän Pepin jälkeen ja heräsimme yöllä pieneen vikinään ja varovaiseen haukahteluun. Kuvittelimme, että emme olisi ehtineet vielä oikein nukahtaakaan, mutta kello olikin jo yli neljä ja Pepillä oli pissahätä. Yhtään lätäkköä ei löytynyt lattialta! Peppi käytettiin pikaisesti pihalla pissalla ja ohjattiin takaisin petiinsä. Nyt oli jo virtaa sen verran, että piti jäädä hetkeksi oven ulkopuolelle patjalle makaamaan ja odottamaan, että Peppi huomasi, että oli vielä aika rauhoittua yöunille. Sitten se nukkuikin taas puoli seitsemään asti ja senkin jälkeen se saatiin vielä nukahtamaan ja nukkui melkein kahdeksaan. Yö oli siis valtava posiviinen yllätys. Olimme varautuneet ikävän itkemiseen ja haukkumiseen, mutta sitä ei ollut juuri nimeksikään.

Pepin sopeutuminen uuteen kotiin ja uusiin ihmisiin näyttäisi olevan oikein hyvällä mallilla. Nyt vain ihmettelemme toisiamme ja opettelemme toistemme tapoja. Koitamme pitää menon rauhallisena ainakin ensimmäisten päivien ajan. Muuhun maailmaan ehtii tutustua sitten, kun olemme ensin kunnolla tutustuneet toisiimme.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Valmisteluja

No niin, nyt on Pepin petikin valmis. Luulisi kelpaavan: Jensenin petauspatja ja päällä prinsessapeitto. Paras viihtyä tässä eikä minkään pyykkikasan päällä! :)






Porttikin tuli ruuvattua jo paikalleen. Nyt ei puutu kuin se pentu...


torstai 14. kesäkuuta 2012

Kymmenen päivää...

Aamulla heti herättyämme pienempi tytär kysyi, kauanko on siihen, että Peppi tulee meille. Piti oikein laskea - ja tosiaan - siihenhän on vain kymmenen päivää. Täytyy myöntää, alkaa jo vähän jännittää. Valmistelut ovat kyllä hyvällä mallilla, joten sen puoleen ei tule mitään kiirettä. Sisällä on laitettu kodinhoitohuoneeseen sokkelilevyt kaappien alle, ettei pentu pääse pureskelemaan pesukoneen letkuja. Portti kodinhoitohuoneen ovelle odottaa vain paikalleen laittoa ja petikin on päällistä vaille valmis. Pihalle on portit tehtynä ja odottavat vain maalausta ja asennusta. Yhden niistä ruuvasinkin toissa iltana kokeeksi paikalleen. Aamulla isompi tyttö huomasi sen ja kommentoi rohkaisevasti: "Vau, portti. Hieno! Hyvä isi, sä olet onnistunut jossain! Taisi olla ensimmäinen kerta ja ehkä myös viimeinen." Ihanaa saada palautetta :)

Peppi kuulemma kasvaa ja voi hyvin. Se on muuttanut muiden mukana kesäkotiin Ylöjärvelle, josta sen sitten juhannuksena haemme. Eläinlääkärissäkin on jo käyty ja kaikki oli kuten tuon ikäisellä pennulla kuuluukin. Painoa oli maanantaina 3,4kg. Ja tunnistesirukin oli saatu laitettua samalla reissulla. Muut pennut lähtevät uusiin koteihinsa jo tulevan viikonlopun aikana, joten Peppi jää yksin äidin kanssa vajaaksi viikoksi. Saapahan ainakin riittävästi huomiota...

Muutamat asiat tässä vielä mietityttävät. Ensimmäisten öiden nukkumisjärjestelyjä on mietitty kovasti ja erilaisia neuvoja ja vinkkejä saatu. Tarkoitus on, että Peppi tulee nukkumaan ainakin alkuvaiheessa kodinhoitohuoneessa eikä myöhemminkään makuuhuoneisiin ole asiaa. Tuohon nukkumisen harjoitteluun tuntuisi olevan ainakin kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että laitetaan pentu peteineen heti alkuun kodinhoitohuoneeseen ja annetaan sen vikistä niin pitkään kunnes sopeutuu. Voisi olla nopea tapa oppia, mutta tuntuu vähän kovalta tuoda ensin koira kokonaan uuteen kotiin ja sitten vielä jättää yksin heti ensimmäisenä yönä. Toisena vaihtoehtona olisi mennä itse nukkumaan sen kanssa sinne kodinhoitohuoneeseen, jotta se tottuisi oikeaan paikkaan heti alusta saakka, mutta sen ei tarvitsisi olla kokonaan yksin. Sitten vähitellen siirtyisi kauemmas sen nukkumapaikasta kunnes se lopulta nukkuisi yksin. Kolmantena vaihtoehtona olisi totuttaa pentu omaan petiinsä niin, että peti on alkuun meidän makuuhuoneessamme aivan sängyn vieressä ja siitä sitä siirrettäisiin vähitellen kauemmas ja lopulta kodinhoitohuoneeseen. Vielä emme ole päättäneet, mitä strategiaa lähdemme kokeilemaan. Hyviä neuvoja siis otetaan mielellään vastaan!

Myös koiran paikka autossa mietityttää. Eli matkustaako se takapenkillä valjaissa ja vöissä, irti jalkatilassa vai häkissä takakontissa. Kaikissa varmasti olisi puolensa. Irti jalkatilassa olisi tietysti helppo ratkaisu ja kai kohtuullisen turvallinen kunhan koira vain pysyy paikallaan eikä lähde vaeltelemaan. Valjasratkaisu vaatisi totuttelua, mutta sekin voisi toimia ihan hyvin. Toisaalta koiran kasvaessa pitäisi varmaan olla useammat valjaat. Vai mahtaako niistä löytyä miten paljon säätövaraa? Häkki taas vie aika paljon tilaa takakontista. Se ei siis ainakaan silloin ole oikein hyvä vaihtoehto, kun on saatava takakontti lastattua kattoa myöten täyteen kaikkea tarpeellista tavaraa esimerkiksi yhden yön mökkireissua varten ;) Häkki voisi kyllä muutenkin olla ihan hyödyllinen. Jos pennun totuttaisi siihen jo kotona, se voisi toimia tuttuna pesäpaikkana reissuilla. Sellainen varmaan tulee siis hankittua joka tapauksessa. Kangashäkki olisi varmaankin hyvä vaihtoehto, mutta niitäkin näyttää löytyvän monenlaisia ja -hintaisia. Mikähän niissäkin mahtaa olla erona, jos toinen samankokoinen häkki maksaa tuplasti sen minkä toinen? Molemmissa on kuitenkin putkikehikko, jonka päälle on pingotettu kangas ja vetoketjuilla toimivat verkko-ovet. Ei mahdu insinöörisjärkeen tuollaiset kaupalliset asiat...

Eiköhän nuo avoimet asiat tuosta selviä, kun päästään harjoittelemaan ja kokeilemaan, mikä toimii ja mikä ei. Siperia opettaa. Vielä se kymmenen päivää ja siitä se sitten alkaa...

Pihallemme oli tänään ilmestynyt toinenkin uusi "lemmikki". Pappa ja tytöt olivat käyneet päivällä tekemässä puuhevosen, josta on jo pitkään ollut puhetta. Nyt se saatiin tehdyksi ja hieno tuli! Voisin olettaa, että varustelu vielä jatkuu. Suitsia ja satulaa varmaankin suunnitellaan ahkerasti. Tai sitten ne ovat jo työn alla :)

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Pentuja katsomassa - osa 2

Reni
Viime viikonloppuna pyöräilimme Järvenpään kansalliseen näyttelyyn ja näimme pentueen isän Renin ensimmäistä kertaa. Pikaisella tutustumisella Reni vaikutti oikein mukavalta ja leppoisalta kaverilta. Samalla, kun kerran näyttelyssä oltiin ja paikalla oli hyvä valikoima koiratarvikekauppiaita, tuli tehtyä kaikenlaisia hankintoja pentua varten. Panta, talutin, leluja, ruokakupit, kynsisakset ja kaikkea muuta tarpeellista on nyt siis jo hankittu. Mutta ei mitään tarpeetonta. Vielä. Ruoat, puruluut ja apteekkitavarat vielä puuttuvat, mutta onhan tässä aikaa. Niin ja pennun petikin puuttuu, mutta siihen löytyy tarpeet kotoa, joten se on vain tekemistä vaille valmis.




Suklaasydän ja Suffeli
Tänään pääsimme taas katsomaan pentuja pitkältä tuntuneen neljän viikon tauon jälkeen. Nyt ne ovat siis jo kuusiviikkoisia. Olivathan ne jotain ihan muuta kuin silloin kaksiviikkoisina. Nyt ne leikkivät ja painivat keskenään, ottivat kontaktia ihmisiin ja viihtyivät sylissäkin. Ja välillä tietysti nukkuivat. Yllättävän selviä eroja niiden käytöksessä näkyi. Toki me näimme niitä vain hetken ja käyttäytyminen voi vielä muuttua ja muokkaantua, mutta ehkä kuitenkin jotain niiden luonteesta oli jo nähtävissä. Ja olivat ne kyllä tosi suloisia. Ja vähän riiviöitäkin. :)


Vaikein päätös oli oman pentumme valinta. Pentuja on siis neljä. Yksi perhe oli toivonut pennuista tumminta eli Surina Suklaasydäntä ja kaksi muuta perhettä oli ilmoittanut, että heille käy mikä tahansa. Me siis pääsimme valitsemaan kolmesta pennusta mieleisemme. Ensimmäisellä käynnillä mieleemme jäi erityisesti Säpinä Sunnuntai, joka vaikutti silloin virkeältä ja oli mielestämme myös kauniin värinen. Nyt se kuitenkin oli pennuista ujoin ja varautunein. Se pysytteli omassa aitauksessaan eikä oikein lämmennyt ennen kuin juuri ennen lähtöämme. Muutaman tunnin käynnin perusteella ei voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, mutta kun kasvattajakin oli tehnyt vastaavia havaintoja ja tullut samaan päätelmään jo aiemmin, päädyimme yhdessä siihen, että tuo ei välttämättä olisi meille paras valinta. Valintamme oli lopulta täysin yksimielisesti pentu nimeltä Sähäkkä Suffeli. Se oli sopivasti reipas ja toimelias, mutta ei kuitenkaan se lauman pahin riiviö. Se näyttäisi siis ainakin tällä hetkellä sopivalta valinnalta meille. Sitä oli kasvattajakin jo aiemmin katsellut sillä silmällä, että se voisi hyvin sopia meille. Se myös otti meihin heti kontaktia ja oli meistä kiinnostunut. Lisäksi se kiinnostui heti viemästämme pyyhkeestä, jonka sitten aikanaan otamme pennun mukaan kotiin. Siinä on sillä sitten tuttu haju mukana syntymäkodista ja sisaruksista. 

Suffelista tulee siis kolmen viikon kuluttua osa meidän perhettämme. Nimikin on jo sovittu, joten tästä eteenpäin Sähäkkä Suffeli tunnetaan nimellä Peppi. Haemme Pepin uuteen kotiinsa juhannussunnuntaina. Viikkoa aiemminkin sen voisi jo hakea, mutta koska juhannussuunnitelmat tuli lyötyä lukkoon jo paljon ennen tietoa pennusta, teemme näin päin. Uuteen kotiinsa vasta totuttelevaa pentua ei oikein viitsi heti ensimmäisen vajaan viikon jälkeen ottaa mukaan reissuun. Ja näin emo ja kasvattaja saavat opettaa sitä viikon pidempään. Kyllä tuossa kotimatkalla kuitenkin jo puhuttiin, että näistä tulee pitkät kolme viikkoa. Nyt on kuitenkin mukavaa, kun tietää, mitä pennuista odotamme. Eiköhän nämä viikot saada kulumaan, kun tiedämme, että pennun haku ja kesäloma odottavat. :)