Juoksuja ja kennelyskää

Tällä viikolla on ollut taas uusia tapahtumia Pepin ja samalla myös meidän muiden elämässä. Tällä kertaa uudet tapahtumat eivät vain ole sieltä mukavimmasta päästä. Viime viikonloppuna alkoi Pepillä kennelyskä. Alkuun ihmettelimme kovasti, että mikä sillä koiralla nyt on kurkussa, kun tuolla tavalla kakoo. Aavistelin kuitenkin, että se voisi olla yskää, kun kakominen toistui vähän väliä. Wikipediasta viisastuneena diagnosoin kakomisen kennelyskäksi. Alkuun tuo yskä oli aika pahankin kuuloista ja häiritsi jo yöuniakin, mutta onneksi se helpotti muutamien päivien kuluttua. Kun yskästä päästiin, alkoi juoksut. Tämä tapahtui torstaina Pepin ollessa tasan 7 kuukautta. Illalla piti siis käydä pöksyostoksilla, jotta pahemmilta sotkuilta vältyttäisiin. Olihan noiden juoksujen alkamista jo vähän aavisteltu, mutta kyllä se silti vähän yllätyksenä tuli, kun ei tuota koirakokemusta vielä tämän enempää ole... Nyt juoksujen aikaan Peppi tuntuu jotenkin olevan tavallistakin höynähtäneempi. Hajut tuntuvat kiinnostavan vielä enemmän kuin normaalisti ja mörköjäkin näkyy siellä täällä. Vähän väliä pitää jotain jäädä ihmettelemään ja varmuuden vuoksi murista. Lieneekö sitten tavanomaisia oireita juoksuisella nartulla?

Harrastukset ja koirapuistovierailut jäävät nyt siis tauolle vähäksi aikaa. Harmi, kun huomenna olisi ollut viimeinen kerta pentukurssia ja lisäksi vielä stabyjen näyttelytreenit, johon oli tarkoitus mennä treenaamaan ja tapaamaan rotukavereita. Toisaalta hyvä, että juoksut tulivat nyt, niin päästään Voittaja-näyttelyyn parin viikon päästä.

Tänään tupsahti Facebookiin iloinen uutinen. Beilalle, jonka pentua alun perin keväällä olimme jonottamassa, syntyi eilen ensimmäinen pentue. Pentuja syntyi yhteensä 13! Näistä kaksi kuitenkin syntyi kuolleena ja pentueessa on lopulta neljä urosta ja seitsemän narttua. Hurja määrä pentuja kuitenkin. Noiden kanssa varmasti töitä riittää. Onnea ja jaksamista pentueelle, emolle ja kasvattajalle!

Helsingin pentunäyttely 10.11.2012

Viime lauantaina piipahdettiin taas pentunäyttelyssä. Helsingin messukeskuksessa järjestetyssä näyttelyssä Peppi oli viimeistä kertaa mukana pikkupentuluokassa. Mukana oli myös neljä muuta stabya, jotka kuitenkin kisasivat isompien pentujen luokassa. Peppi sai tuomarina toimineelta Eeva Anttiselta kunniapalkinnon ja erinomaiset arvostelut: "Feminiininen, mittasuhteiltaan oikea. Linjoiltaan, ilmeeltään oikeanlainen pää. Korvat oikein. Hyvä kaula. Selässä pehmeyttä. Ikäisekseen riittävä runko. Hyvät raajojen kulmaukset ja käpälät. Normaalit, pentumaiset liikkeet. Oikeanlaatuinen, kiiltävä karvapeite. Esiintyy hyvin." Rotunsa parhaaksi Peppiä ei kuitenkaan valittu vaan tuon kunnian sai isommissa pennuissa kisannut Emmy.

Junior handleriinkin osallistuttiin tälläkin kertaa. Tuossa kehässä Peppi oli jo aivan uupunut eikä oikein olisi jaksanut moisesta touhusta innostua. Sijoitusta ei tullut, mutta kokemusta ja hyviä neuvoja tuomarilta sitäkin enemmän. Tästä on hyvä jatkaa näyttelyharjoituksiin reilun viikon päästä lisää oppia hakemaan.

Lahden pentunäyttely 27.10.

Toissa sunnuntaina suuntasimme pentunäyttelyyn Lahteen. Näyttely olikin aika iso. Taisi olla yhteensä noin 800 koiraa. Tällä kertaa näyttelyyn oli ilmoittautunut neljä stabya. Oli kiva nähdä taas muita rodun edustajia, kun ei niihin iltalenkeillä ja koirapuistoissa törmää. Kaikki neljä kisasivat eri luokissa. Oli siis 5-7kk narttu (Peppi), 5-7kk uros (Chili), 7-9kk narttu (Nola) ja 7-9kk uros (Senda). Tuomarina oli Rainer Vuorinen, joka arvosteli Pepin näin: "Hyvät mittasuhteet, mutta hieman kevyt luusto tässä vaiheessa. Pää on vielä kovin kapea. Kauniit silmät ja korvat. Hyvä ylälinja ja kulmaukset ja vapaat liikkeet. Hieman tottumaton näyttelyyn." Tällä kertaa ei kunniapalkintoa tullut, joten ROP- tai ryhmäkehään ei ollut asiaa. Hyvää kokemusta kuitenkin saatiin ja tuomari vaikutti erittäin asiantuntevalta.

Varsinaisen rotukehän lisäksi olimme ilmoittautuneet myös junior handleriin, jota saatiin odottaa pitkälle iltapäivään. Siellä 10-13 vuotiaiden luokkaan oli ilmoittautunut 13 kilpailijaa, joista ihan kaikki eivät kuitenkaan olleet saapuneet paikalle. JH-kehässäkään ei sijoitusta tullut, mutta hyvä ensimmäinen näyttelykokemus ja paljon oppia kuitenkin isommalle tyttärellemme. Seuraava näyttely onkin edessä tulevana lauantaina Helsingin messukeskuksessa. Sielläkin ollaan mukana sekä rotu- että JH-kehässä. Toivottavasti siellä menestytään taas paremmin.

Ensilumikin tuli koettua reilu viikko sitten. Olin odottanut tapahtumasta vähän ihmeellisempää, mutta Peppi tuntuikin suhtautuvan lumeen aika välinpitämättömästi. Kyllähän se nuuski maata ja juoksenteli ympäriinsä pihalla, mutta niin se tekee muutenkin oli lunta tai ei. Odotin, että se menisi jollain tavalla sekaisin tästä ihmeellisestä ilmiöstä, mutta näin ei siis käynyt. No, odotellaan niitä kunnon lumia ja katsotaan sitten, miten reagoi...