Kymmenen päivää...

Aamulla heti herättyämme pienempi tytär kysyi, kauanko on siihen, että Peppi tulee meille. Piti oikein laskea - ja tosiaan - siihenhän on vain kymmenen päivää. Täytyy myöntää, alkaa jo vähän jännittää. Valmistelut ovat kyllä hyvällä mallilla, joten sen puoleen ei tule mitään kiirettä. Sisällä on laitettu kodinhoitohuoneeseen sokkelilevyt kaappien alle, ettei pentu pääse pureskelemaan pesukoneen letkuja. Portti kodinhoitohuoneen ovelle odottaa vain paikalleen laittoa ja petikin on päällistä vaille valmis. Pihalle on portit tehtynä ja odottavat vain maalausta ja asennusta. Yhden niistä ruuvasinkin toissa iltana kokeeksi paikalleen. Aamulla isompi tyttö huomasi sen ja kommentoi rohkaisevasti: "Vau, portti. Hieno! Hyvä isi, sä olet onnistunut jossain! Taisi olla ensimmäinen kerta ja ehkä myös viimeinen." Ihanaa saada palautetta :)

Peppi kuulemma kasvaa ja voi hyvin. Se on muuttanut muiden mukana kesäkotiin Ylöjärvelle, josta sen sitten juhannuksena haemme. Eläinlääkärissäkin on jo käyty ja kaikki oli kuten tuon ikäisellä pennulla kuuluukin. Painoa oli maanantaina 3,4kg. Ja tunnistesirukin oli saatu laitettua samalla reissulla. Muut pennut lähtevät uusiin koteihinsa jo tulevan viikonlopun aikana, joten Peppi jää yksin äidin kanssa vajaaksi viikoksi. Saapahan ainakin riittävästi huomiota...

Muutamat asiat tässä vielä mietityttävät. Ensimmäisten öiden nukkumisjärjestelyjä on mietitty kovasti ja erilaisia neuvoja ja vinkkejä saatu. Tarkoitus on, että Peppi tulee nukkumaan ainakin alkuvaiheessa kodinhoitohuoneessa eikä myöhemminkään makuuhuoneisiin ole asiaa. Tuohon nukkumisen harjoitteluun tuntuisi olevan ainakin kolme vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että laitetaan pentu peteineen heti alkuun kodinhoitohuoneeseen ja annetaan sen vikistä niin pitkään kunnes sopeutuu. Voisi olla nopea tapa oppia, mutta tuntuu vähän kovalta tuoda ensin koira kokonaan uuteen kotiin ja sitten vielä jättää yksin heti ensimmäisenä yönä. Toisena vaihtoehtona olisi mennä itse nukkumaan sen kanssa sinne kodinhoitohuoneeseen, jotta se tottuisi oikeaan paikkaan heti alusta saakka, mutta sen ei tarvitsisi olla kokonaan yksin. Sitten vähitellen siirtyisi kauemmas sen nukkumapaikasta kunnes se lopulta nukkuisi yksin. Kolmantena vaihtoehtona olisi totuttaa pentu omaan petiinsä niin, että peti on alkuun meidän makuuhuoneessamme aivan sängyn vieressä ja siitä sitä siirrettäisiin vähitellen kauemmas ja lopulta kodinhoitohuoneeseen. Vielä emme ole päättäneet, mitä strategiaa lähdemme kokeilemaan. Hyviä neuvoja siis otetaan mielellään vastaan!

Myös koiran paikka autossa mietityttää. Eli matkustaako se takapenkillä valjaissa ja vöissä, irti jalkatilassa vai häkissä takakontissa. Kaikissa varmasti olisi puolensa. Irti jalkatilassa olisi tietysti helppo ratkaisu ja kai kohtuullisen turvallinen kunhan koira vain pysyy paikallaan eikä lähde vaeltelemaan. Valjasratkaisu vaatisi totuttelua, mutta sekin voisi toimia ihan hyvin. Toisaalta koiran kasvaessa pitäisi varmaan olla useammat valjaat. Vai mahtaako niistä löytyä miten paljon säätövaraa? Häkki taas vie aika paljon tilaa takakontista. Se ei siis ainakaan silloin ole oikein hyvä vaihtoehto, kun on saatava takakontti lastattua kattoa myöten täyteen kaikkea tarpeellista tavaraa esimerkiksi yhden yön mökkireissua varten ;) Häkki voisi kyllä muutenkin olla ihan hyödyllinen. Jos pennun totuttaisi siihen jo kotona, se voisi toimia tuttuna pesäpaikkana reissuilla. Sellainen varmaan tulee siis hankittua joka tapauksessa. Kangashäkki olisi varmaankin hyvä vaihtoehto, mutta niitäkin näyttää löytyvän monenlaisia ja -hintaisia. Mikähän niissäkin mahtaa olla erona, jos toinen samankokoinen häkki maksaa tuplasti sen minkä toinen? Molemmissa on kuitenkin putkikehikko, jonka päälle on pingotettu kangas ja vetoketjuilla toimivat verkko-ovet. Ei mahdu insinöörisjärkeen tuollaiset kaupalliset asiat...

Eiköhän nuo avoimet asiat tuosta selviä, kun päästään harjoittelemaan ja kokeilemaan, mikä toimii ja mikä ei. Siperia opettaa. Vielä se kymmenen päivää ja siitä se sitten alkaa...

Pihallemme oli tänään ilmestynyt toinenkin uusi "lemmikki". Pappa ja tytöt olivat käyneet päivällä tekemässä puuhevosen, josta on jo pitkään ollut puhetta. Nyt se saatiin tehdyksi ja hieno tuli! Voisin olettaa, että varustelu vielä jatkuu. Suitsia ja satulaa varmaankin suunnitellaan ahkerasti. Tai sitten ne ovat jo työn alla :)