 |
| Reni |
Viime viikonloppuna pyöräilimme Järvenpään kansalliseen näyttelyyn ja näimme pentueen isän Renin ensimmäistä kertaa. Pikaisella tutustumisella Reni vaikutti oikein mukavalta ja leppoisalta kaverilta. Samalla, kun kerran näyttelyssä oltiin ja paikalla oli hyvä valikoima koiratarvikekauppiaita, tuli tehtyä kaikenlaisia hankintoja pentua varten. Panta, talutin, leluja, ruokakupit, kynsisakset ja kaikkea muuta tarpeellista on nyt siis jo hankittu. Mutta ei mitään tarpeetonta. Vielä. Ruoat, puruluut ja apteekkitavarat vielä puuttuvat, mutta onhan tässä aikaa. Niin ja pennun petikin puuttuu, mutta siihen löytyy tarpeet kotoa, joten se on vain tekemistä vaille valmis.
 |
| Suklaasydän ja Suffeli |
Tänään pääsimme taas katsomaan pentuja pitkältä tuntuneen neljän viikon tauon jälkeen. Nyt ne ovat siis jo kuusiviikkoisia. Olivathan ne jotain ihan muuta kuin silloin kaksiviikkoisina. Nyt ne leikkivät ja painivat keskenään, ottivat kontaktia ihmisiin ja viihtyivät sylissäkin. Ja välillä tietysti nukkuivat. Yllättävän selviä eroja niiden käytöksessä näkyi. Toki me näimme niitä vain hetken ja käyttäytyminen voi vielä muuttua ja muokkaantua, mutta ehkä kuitenkin jotain niiden luonteesta oli jo nähtävissä. Ja olivat ne kyllä tosi suloisia. Ja vähän riiviöitäkin. :)
Vaikein päätös oli oman pentumme valinta. Pentuja on siis neljä. Yksi perhe oli toivonut pennuista tumminta eli Surina Suklaasydäntä ja kaksi muuta perhettä oli ilmoittanut, että heille käy mikä tahansa. Me siis pääsimme valitsemaan kolmesta pennusta mieleisemme. Ensimmäisellä käynnillä mieleemme jäi erityisesti Säpinä Sunnuntai, joka vaikutti silloin virkeältä ja oli mielestämme myös kauniin värinen. Nyt se kuitenkin oli pennuista ujoin ja varautunein. Se pysytteli omassa aitauksessaan eikä oikein lämmennyt ennen kuin juuri ennen lähtöämme. Muutaman tunnin käynnin perusteella ei voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, mutta kun kasvattajakin oli tehnyt vastaavia havaintoja ja tullut samaan päätelmään jo aiemmin, päädyimme yhdessä siihen, että tuo ei välttämättä olisi meille paras valinta. Valintamme oli lopulta täysin yksimielisesti pentu nimeltä Sähäkkä Suffeli. Se oli sopivasti reipas ja toimelias, mutta ei kuitenkaan se lauman pahin riiviö. Se näyttäisi siis ainakin tällä hetkellä sopivalta valinnalta meille. Sitä oli kasvattajakin jo aiemmin katsellut sillä silmällä, että se voisi hyvin sopia meille. Se myös otti meihin heti kontaktia ja oli meistä kiinnostunut. Lisäksi se kiinnostui heti viemästämme pyyhkeestä, jonka sitten aikanaan otamme pennun mukaan kotiin. Siinä on sillä sitten tuttu haju mukana syntymäkodista ja sisaruksista.
Suffelista tulee siis kolmen viikon kuluttua osa meidän perhettämme. Nimikin on jo sovittu, joten tästä eteenpäin Sähäkkä Suffeli tunnetaan nimellä Peppi. Haemme Pepin uuteen kotiinsa juhannussunnuntaina. Viikkoa aiemminkin sen voisi jo hakea, mutta koska juhannussuunnitelmat tuli lyötyä lukkoon jo paljon ennen tietoa pennusta, teemme näin päin. Uuteen kotiinsa vasta totuttelevaa pentua ei oikein viitsi heti ensimmäisen vajaan viikon jälkeen ottaa mukaan reissuun. Ja näin emo ja kasvattaja saavat opettaa sitä viikon pidempään. Kyllä tuossa kotimatkalla kuitenkin jo puhuttiin, että näistä tulee pitkät kolme viikkoa. Nyt on kuitenkin mukavaa, kun tietää, mitä pennuista odotamme. Eiköhän nämä viikot saada kulumaan, kun tiedämme, että pennun haku ja kesäloma odottavat. :)
Vaikein päätös oli oman pentumme valinta. Pentuja on siis neljä. Yksi perhe oli toivonut pennuista tumminta eli Surina Suklaasydäntä ja kaksi muuta perhettä oli ilmoittanut, että heille käy mikä tahansa. Me siis pääsimme valitsemaan kolmesta pennusta mieleisemme. Ensimmäisellä käynnillä mieleemme jäi erityisesti Säpinä Sunnuntai, joka vaikutti silloin virkeältä ja oli mielestämme myös kauniin värinen. Nyt se kuitenkin oli pennuista ujoin ja varautunein. Se pysytteli omassa aitauksessaan eikä oikein lämmennyt ennen kuin juuri ennen lähtöämme. Muutaman tunnin käynnin perusteella ei voi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä tehdä, mutta kun kasvattajakin oli tehnyt vastaavia havaintoja ja tullut samaan päätelmään jo aiemmin, päädyimme yhdessä siihen, että tuo ei välttämättä olisi meille paras valinta. Valintamme oli lopulta täysin yksimielisesti pentu nimeltä Sähäkkä Suffeli. Se oli sopivasti reipas ja toimelias, mutta ei kuitenkaan se lauman pahin riiviö. Se näyttäisi siis ainakin tällä hetkellä sopivalta valinnalta meille. Sitä oli kasvattajakin jo aiemmin katsellut sillä silmällä, että se voisi hyvin sopia meille. Se myös otti meihin heti kontaktia ja oli meistä kiinnostunut. Lisäksi se kiinnostui heti viemästämme pyyhkeestä, jonka sitten aikanaan otamme pennun mukaan kotiin. Siinä on sillä sitten tuttu haju mukana syntymäkodista ja sisaruksista. 
Suffelista tulee siis kolmen viikon kuluttua osa meidän perhettämme. Nimikin on jo sovittu, joten tästä eteenpäin Sähäkkä Suffeli tunnetaan nimellä Peppi. Haemme Pepin uuteen kotiinsa juhannussunnuntaina. Viikkoa aiemminkin sen voisi jo hakea, mutta koska juhannussuunnitelmat tuli lyötyä lukkoon jo paljon ennen tietoa pennusta, teemme näin päin. Uuteen kotiinsa vasta totuttelevaa pentua ei oikein viitsi heti ensimmäisen vajaan viikon jälkeen ottaa mukaan reissuun. Ja näin emo ja kasvattaja saavat opettaa sitä viikon pidempään. Kyllä tuossa kotimatkalla kuitenkin jo puhuttiin, että näistä tulee pitkät kolme viikkoa. Nyt on kuitenkin mukavaa, kun tietää, mitä pennuista odotamme. Eiköhän nämä viikot saada kulumaan, kun tiedämme, että pennun haku ja kesäloma odottavat. :) 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti