Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä blogipäivityksestä ja paljon on ehtinyt tapahtua. Koitetaanpa muistella tärkeimpiä tapahtumia edellisen päivityksen jälkeen... Viime viikon maanantaina kävimme päiväretkellä Fiskarsissa fiilistelemässä käsityöläismeininkiä. On se kyllä hieno paikka ja on siellä taitavia tekijöitä. Melkein tekisi mieli muuttaa sinne ja pistää oma paja pystyyn. Tonttejakin näytti olevan kaupan... Päivä oli aika kolea ja vähän sateinenkin. Tyypillinen suomalainen kesäpäivä siis. Koleasta kelistä huolimatta kiertelimme ruukkialuetta pitkän tovin ja söimme piknik-lounaan ulkona. Peppi ihmetteli kovasti kesyjä sorsia, joita oli iso lauma joen varrella. Fiskarsista löytyy myös suklaanystävän paratiisi,
Petris Chocolate Room, jossa kävimme kahvilla ja suklaakakuilla. Varsinkin vadelmatryffelikakku ja mudcake olivan aivan loistavia. Jopa parempia kuin itse tehdyt...
 |
| Peppi ja Jekku vauhdissa |
Viime viikon loppupuolella huomasimme, että Peppi on jo varsin hyvä metsälenkkikaveri. Kävimme puolentoista tunnin lenkillä metsässä ja se meni todella hienosti. Peppi oli välillä vapaanakin ja pysytteli hienosti lähettyvillä. Hihnassa ollessa se saattaa välillä kiskoa ja välillä taas jäädä haahuilemaan omiaan, mutta vapaana ollessa se seurasi hienosti, missä me liikuimme ja pysytteli mukana. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan tuon lenkin aikana. Kotona lenkin jälkeen kyllä uni maittoi. Muutenkin tuo metsässä lenkkeily näyttää olevan Pepille todella mieluista. Siellä se kulkee hienosti mukana kun taas kadulla kävellessä se jää välillä ihmettelemään hajuja tai makailemaan varjoon, jolloin sitä saa houkutella kaikin keinoin liikkeelle. Tuolla lenkillä Peppi sai myös ensimmäisen punkkinsa korvan taakse. Piti oikein katsoa Googlesta punkin kuva ja varmistaa, että se todella oli punkki ennen sen poistamista. Sen sai näppärästi pois kynämallisella työkalulla. Pieni patti tosin jäi siihen, missä punkki oli ollut. Täytyy näyttää sitä eläinlääkärille seuraavassa rokotuksessa, joka on tulevana perjantaina.
Eilen vein pienemmän tyttömme kaverinsa kanssa Linnanmäelle dokumenttielokuvan kuvauksiin ja jäin viettämään kaupunkipäivää Pepin kanssa. Päivään mahtui kaikenlaista uutta ja jännää. Ajoimme ratikalla Lintsiltä Espalle. Omin jaloin Peppi ei ratikkaan noussut, mutta muuten matka sujui rauhallisesti, kuten kaikissa muissakin kulkuneuvoissa tähän asti. Espalla ihmettelimme vähän aikaa ohikulkevia ihmisiä ja jatkoimme taas ratikalla Eiraan. Sieltä kävelimme Kaivopuistoon ihmettelemään veneitä, vieraita koiria ja valkoposkihanhia. Uunisaareen koitin myös mennä, jotta olisi tullut kokeiltua pieni venematkakin, mutta sinne ei valitettavasti saanut koiria viedä. On kuulemma kaupungin ranta, eikä sinne siitä syystä saa viedä lemmikkejä. Niin ja jälleen yksi terassilounas tuli nautittua Ursulan terassilla. Odotin Pepin nukahtavan pöydän alle kuten aiemmillakin lounasreissuilla, mutta eihän se osannut rauhoittua. Oli liikaa ihmeteltävää varpusissa ja benji-hyppääjissä. Lounaan jälkeen kävelimme lähetystöjen kautta takaisin puistoon, jossa koitin saada Pepin tekemään tarpeensa. Ei onnistunut. Koitin myös saada sen rauhoittumaan päiväunille, kun ei se ollut aamun jälkeen nukkunut. Sekään ei oikein onnistunut. Makaili kyllä puistonpenkin alla, mutta nosti päänsä aina, kun joku käveli ohi. Lopulta oli luovutettava ja lähdettävä takaisin Lintsin suuntaan. Peppi ei siis ollut kunnolla nukkunut eikä tehnyt tarpeitaan kotoa lähdön jälkeen ja iltapäivä oli jo pitkällä. Ratikassa se otti pienet torkut ja oli aivan pöllähtänyt, kun herätin sen Lintsin pysäkillä. Siitä kävelimme taas yhden puiston kautta hakemaan tyttöjä eikä tarpeiden teko edelleenkään onnistunut. Lopulta Peppi joutui taipumaan ja tekemään tarpeensa vieraalle nurmikolle kahdeksan tunnin pidättämisen jälkeen. Melkoinen saavutus pieneltä koiralta...
 |
| Omatekoinen aktivointilelu |
Kotipäivien aikana olemme harjoitelleet aktiivisesti yksinoloa. Ensi viikon olen vielä lomalla, mutta sen jälkeen Peppi tulee olemaan yksikseen tyttöjen koulupäivän ajan. Silloin siis yksinolon pitäisi sujua ilman suurempia ongelmia. Tähän mennessä pisin aika, jonka Peppi on ollut yksin, on kolmisen tuntia. Ilmeisesti se on ollut suhteellisen rauhallisesti yksin ollessaan, kun ei ole pahemmin paikkoja sotkenut eikä ovia tai kynnyksiä ainakaan näkyvästi raapinut. Ja kun olemme tulleet kotiin, se on aina ottanut meidät todella iloisesti vastaan. Ja usein on myös näyttänyt vasta heränneeltä. Virittelin myös web-kameran, jolla voin seurailla, mitä Peppi puuhaa. En tosin ole käyttänyt sitä kovin aktiivisesti, mutta niillä kerroilla, kun sitä on käytetty, Peppi on näyttänyt rauhoittuvan nopeasti nukkumaan, kun on jäänyt yksin.
Huomenna on ensimmäinen kerta pentukurssia, johon olen meidät ilmoittanut. Peppi ei tosin pääse mukaan kahdelle ensimmäiselle kerralle, kun ei rokotussuoja ole vielä voimassa, mutta menen itse paikan päälle poimimaan vinkit ja harjoittelen Pepin kanssa sitten kotona. Kolmannesta kurssikerrasta eteenpäin pääsemme sitten näkemään, miten Peppi malttaa keskittyä muiden pentujen läsnäollessa.
Eilen vein pienemmän tyttömme kaverinsa kanssa Linnanmäelle dokumenttielokuvan kuvauksiin ja jäin viettämään kaupunkipäivää Pepin kanssa. Päivään mahtui kaikenlaista uutta ja jännää. Ajoimme ratikalla Lintsiltä Espalle. Omin jaloin Peppi ei ratikkaan noussut, mutta muuten matka sujui rauhallisesti, kuten kaikissa muissakin kulkuneuvoissa tähän asti. Espalla ihmettelimme vähän aikaa ohikulkevia ihmisiä ja jatkoimme taas ratikalla Eiraan. Sieltä kävelimme Kaivopuistoon ihmettelemään veneitä, vieraita koiria ja valkoposkihanhia. Uunisaareen koitin myös mennä, jotta olisi tullut kokeiltua pieni venematkakin, mutta sinne ei valitettavasti saanut koiria viedä. On kuulemma kaupungin ranta, eikä sinne siitä syystä saa viedä lemmikkejä. Niin ja jälleen yksi terassilounas tuli nautittua Ursulan terassilla. Odotin Pepin nukahtavan pöydän alle kuten aiemmillakin lounasreissuilla, mutta eihän se osannut rauhoittua. Oli liikaa ihmeteltävää varpusissa ja benji-hyppääjissä. Lounaan jälkeen kävelimme lähetystöjen kautta takaisin puistoon, jossa koitin saada Pepin tekemään tarpeensa. Ei onnistunut. Koitin myös saada sen rauhoittumaan päiväunille, kun ei se ollut aamun jälkeen nukkunut. Sekään ei oikein onnistunut. Makaili kyllä puistonpenkin alla, mutta nosti päänsä aina, kun joku käveli ohi. Lopulta oli luovutettava ja lähdettävä takaisin Lintsin suuntaan. Peppi ei siis ollut kunnolla nukkunut eikä tehnyt tarpeitaan kotoa lähdön jälkeen ja iltapäivä oli jo pitkällä. Ratikassa se otti pienet torkut ja oli aivan pöllähtänyt, kun herätin sen Lintsin pysäkillä. Siitä kävelimme taas yhden puiston kautta hakemaan tyttöjä eikä tarpeiden teko edelleenkään onnistunut. Lopulta Peppi joutui taipumaan ja tekemään tarpeensa vieraalle nurmikolle kahdeksan tunnin pidättämisen jälkeen. Melkoinen saavutus pieneltä koiralta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti