4 kk

Huomenna meidän pikkuinen täyttää jo neljä kuukautta. Kyllä aika menee nopeasti. Tuntuu, että vasta oli kevät ja jännitettiin, saadaanko kesäksi pentua vai ei. Vaikka sitä osasi odottaa, että pentu kasvaa ja kehittyy nopeasti, niin kyllä se on kuitenkin ollut yllätys, kuinka nopeasti se muuttuu. Se kasvaa tietysti kokoa valtavaa vauhtia, mutta kehittyy ja oppii myös muuten valtavan nopeasti. Näykkiminen ja pureminen on vähentynyt huomattavasti, hihnassa kulkeminen onnistuu aina vaan paremmin ja yksin oleminenkin alkaa olla jo enemmän rutiinia. Kyllä näissä kaikissa on toki vielä varaa parantaa, mutta edistystä on tapahtunut huomattavasti ihan lyhyessä ajassa. Ja niin sitä näyttäisi tapahtuvan jatkossakin.  Näimme toissa viikonloppuna match show:ssa staby-pennun, joka oli Peppiä pari kuukautta vanhempi. Se näytti ainakin minun silmissäni olevan jo melkein aikuisen mitoissa ja käyttäytyikin ihan eri tavalla kuin tämä meidän nelikuinen hunsvotti. Olihan se tietysti vielä pentumainen, mutta silti ero nelikuiseen oli järkyttävän iso. Tuo match show oli muutenkin aika hauska tapahtuma. Se oli yhdistetty koirien ja hevosten näyttely ja lisäksi siellä oli lelueläinnäyttely, johon pikkutyttömme pääsi mukaan Turre-koiran kanssa. Peppi piti vielä jättää kotiin, koska jälkimmäiset rokotukset oli saatu vasta pari päivää aiemmin.

Lelueläinnäyttelyssä Turren kanssa

Ruusuke ansaittu

Olemme liikkuneet Pepin kanssa paljon metsissä, koska niin Peppi kuin isäntäväkikin viihtyy siellä niin hyvin. Metsälenkit sujuvat hienosti ja Peppi seuraa mukana useimmiten vapaana naru perässään. Hankin parikymmentä metriä pitkän ohuen oranssin köyden ja laitoin sen päähän lukon, jolla se kiinnitetään pantaan. Tuon narun kanssa voi vähän turvallisemmin mielin pitää Peppiä vapaana, kun tarvittaessa voi aina astua narun päälle, jos koira meinaa mennä liian kauas tai vastaan tulee muita koiria tai ihmisiä. Yleensä Peppi pitää hyvin kontaktia meihin eikä mene liian kauas, mutta muista metsässä liikkujista se tietysti kiinnostuu siinä määrin, että haluaisi mennä kaikkia tervehtimään.

Vielä tästä kanttarellikoira tulee...

Tämän viikon lopulla tulee kaksi viikkoa täyteen jälkimmäisistä rokotuksista ja sitten päästään jo liikkumaan vapaammin koirapuistoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Ensimmäisiä näyttelyosallistumisiakin on jo suunniteltu ja niihin pitäisi kai alkaa treenaamaan piakkoin. Nuo jäänevät perheen naisväen projekteiksi. Minä keskityn alkuun pentukurssiin ja sen perään pitäisi löytää jostakin lähettyviltä pennuille tarkoitettu agilitykurssi. Ja miksei myös tokoiluakin voisi jatkaa tuon pentukurssin jälkeenkin. Pentukurssia on nyt ollut jo kaksi kertaa, mutta niille kerroille on pitänyt osallistua ilman koiraa, kun eivät nuo rokotukset olleet vielä voimassa. Tällä viikolla pääsee sitten Peppikin mukaan. Jännä nähdä, miten se suoriutuu siellä muiden pentujen seurassa. Peppi kyllä osaa kurssilla tähän saakka harjoitellut asiat kotipihassa, mutta vielä on täysi arvoitus, miten se pystyy keskittymään muiden läsnäollessa. Siitä raporttia seuraavassa blogipäivityksessä...