Huh hellettä!

Tänään taisi olla kesän tähän asti kuumin päivä. Vähän liiankin kuuma sekä Pepin että minun mielestä. Ei oikein jaksa tehdä mitään, mutta ei kai lomalla välttämättä tarvitsekaan. Päivä menikin enimmäkseen terassilla lounasvieraiden kanssa istuskellessa. Mukavasti ja leppoisasti siis. Saa nähdä tuleeko taas yöllä ukkonen. Viime yönä Peppi koki elämänsä ensimmäisen ukkosen. Ainakin minun tietääkseni. Yllättävän leppoisasti se siihen suhtautui vaikka salamointi ja jyrinä oli hyvinkin voimakasta. Alkuun vähän haukkui varsinkin salamoille, mutta rauhottui kuitenkin pian. Menin varmuuden vuoksi pahimman myräkän ajaksi sen lähelle portin ulkopuolelle makaamaan, että se saattoi nähdä, että on turvallista nukkua salamoinnista ja jyrinästä huolimatta. Toivottavasti tämä ukkoskokemus kertoo siitä, ettei Peppi kauheasti tule pelkäämään esimerkiksi uudenvuoden raketteja. Aika näyttää.

Terassikoira

Viime päivinä Pepistä on koulutettu oikein todenteolla terassikoiraa. Kävimme lyhyellä mökkireissulla ja parina päivänä vierailimme Loviisassa ja Porvoossa ja lounastimme ja kahvittelimme terasseilla. Peppi sai siis tottua pöytien alla makoiluun ja odottamiseen ja hienosti sekin sujui. Loviisassa oli vielä haastavan matala sohvapöytä, jolle ruokamme tarjoiltiin. Muutamia kertoja Peppi koitti päästä käsiksi ruokiimme, mutta uskoi sitten, etteivät ne olleet sille tarkoitetut ja tyytyi omiin leluihinsa. Pari yötä siis vietimme mökillä tuolla reissulla ja siellähän Peppi oli aivan elementissään, kun sai juoksennella vapaana pihalla. Alkuun vähän jännitti pitää sitä vapaana, mutta ei se onneksi lähtenyt mihinkään kauemmas pihapiiristä. Mökin pihalla on suuri kivi, jonka päälle tietysti piti päästä kiipeämään. Toiselta reunalta kivi on loivempi, joten siitä on helppo kiivetä. Toiselta reunalta se on puolestaan jyrkempi, joten sieltä on helppo pudota. Ja omia rajojahan piti tietysti kokeilla. Peppi siis meni jyrkälle puolelle istuskelemaan ja hivuttautui vähitellen lähemmäs reunaa kunnes luisui alas kiveltä ja tipahti kiven ja grillikatoksen väliin. Onneksi ei sattunut, mutta sen verran kuitenkin säikähti, ettei enää mennyt liian reunalle.

Peppi kivellä...

... ja kivi ilman Peppiä

Peppi ja Sofi lapion kimpussa

Koirakavereitakin on tässä tullut tapailtua. Blogissa jo aiemmin mainittu sheltti Sofi kävi vierailulla keskiviikkona ja leikit sujuivat jälleen vauhdikkaasti. Eräällä korttelikävelyllä tapasimme tuttaviemme Cavalier Kingcharlesinspanieli Nasun, jonka kanssa siis tehtiin tuttavuutta ensimmäistä kertaa. Tänään myös naapurin kääpiösnautseri Sissi kävi pihallamme tervehtimässä Peppiä. Aika hyvin on siis noita koirakontaktejakin tullut. Pepistä on tullut aika rohkea ja itsevarma uusia koiria tavatessa. Se haluaisi kovasti leikkiä kaikkien kanssa. Varmaankin se kertoo siitä, että sille on syntynyt jonkinlainen perusluottamus muihin koiriin eikä se pidä niitä uhkaavina. Tässä varmasti auttaa sekin, että kasvattajan luona oli paljon koiria ja vielä useaa eri rotua, joiden kanssa se oli tekemisissä. Ja nyt on vielä saatu lisää kokemuksia mukavista koirakavereista. Ulkoillessa olemme pitäneet kiinni siitä, että vieraita koiria ei tervehditä, kun ei täysi rokotussuoja ole vielä voimassa. Ja jatkossakin koitamme pitää kiinni siitä, ettei vieraita koiria tervehdittäisi hihnassa ollessa. Saa nähdä, kuinka hyvin tuo tulee toteutumaan. Jotkut koiranomistajat kun tuntuvat oikein suivaantuvan siitä, kun ei heidän koiransa pääse tutustumaan jokaiseen vastaantulevaan nelijalkaiseen. Syyksi ei aina tunnu kelpaavan sekään, että pentu ei vielä ole täysin rokotettu. Koitamme kuitenkin jatkossakin pysyä valitsemassamme linjassa tässä kohtaamis- ja tervehtimisasiassa.

Loppuun vielä yksi kuva ilman Peppiä: auringonlasku Vesijärvellä Lahdessa