Kuulumisia

Taas näyttää viikko vierähtäneen edellisestä blogipäivityksestä. Viikon varrelle on mahtunut monenlaista aktiviteettia mutta myös ihan leppoisaa kotonaoloakin. Juuri tätä kirjoittaessani on jälleen meneillään yksinoloharjoitus. Niitä on koitettu lisätä, kun ensimmäisten viikkojen aikana ne jäivät aika vähiin. Kävin aamusta Pepin kanssa vähän pidemmällä kävelyllä ja laitoin sen pienen rauhoittumisen jälkeen omaan tilaansa lepäilemään. Sinne se jäi kohtalaisen tyytyväisenä ja näytti nukahtaneen hyvin pian. Tulin itse pihalle puuhailemaan omia juttujani, ettei se kuule ääniä sisältä. Nyt se on ollut omissa oloissaan jo puolisen tuntia. Muutaman kerran se on herännyt ja haukahtanut pari kolme kertaa ja sitten taas jatkanut uniaan. En ole mennyt sisälle sitä katsomaan, kun on niin nopeasti rauhoittunut. Vaikuttaa siis ainakin tällä hetkellä ihan lupaavalta.

Torkuilla häkkiin totuttelemassa

Lauantaina Peppi pääsi taas junamatkalle, kun lähdimme Helsinkiin kameranostoreissulle. Junamatka sujui jälleen leppoisasti. Rautatieasemalla riitti paljon ihmeteltävää ja haisteltavaa. Esimerkiksi vastaan tullut husky-pentu oli selvästi aika pelottava, kun Pepin häntä oli hyvin tiukasti mahan alla. Linja-autopysäkillä tepastelevat pulutkin ihmetyttivät kovasti, kun ne tulivat niin lähelle eivätkä edes näyttäneet väistävän, kun niitä kohti käveli. Kamerakaupassa Peppi oli hienosti. Ja mikäs siinä oli ollessa, kun sai niin paljon huomiota ja rapsutuksia myyjiltä. Yksi myyjistä oli jopa siinä määrin kiinnostunut, että kirjoitti rodun nimen muistiin. Reissu kesti aika pitkään, kun menimme vielä lounaalle pohdiskelemaan, mihin malliin päätyisimme. Peppikin sai syödä lounaansa Kiasman terassilla ja otti pienet torkut. Kamera tuli lopulta ostettua ja palasimme junalla Keravalle ja siitä autolla kotiin. Tällä kertaa tuli muuten tehtyä pissa vieraaseen paikkaan. Ei tietenkään Sanomatalon edessä olevalle nurmikolle, jossa sitä yritimme vaan sisälle kameraliikkeen lattialle. Se taisi olla toisella käynnillä jo riittävän tuttu paikka :)

Eilen jätimme Pepin ja lapset vanhempieni kanssa kotiin ja suuntasimme Tampereelle asuntomessuille. Oli ihan outoa jättää Peppi jonkun muun vahdittavaksi, kun tähän saakka olemme olleet niin tiiviisti sen kanssa ympäri vuorokauden. Hyvin oli kuitenkin päivä sujunut vaikka välillä Peppi olikin normaaliin tapaansa ollut vähän villillä tuulella. Taisi olla itsellä vaikeampaa, kun ei koko ajan tiennyt, mitä sille kuuluu...

Tuntuu siltä, että Peppi on kasvanut ja kehittynyt hurjasti, vaikka eroa ei niin selvästi näekään, kun on sen kanssa koko ajan. Katselin tuossa ensimmäisten päivien aikana otettuja kuvia ja onhan tuo ero kyllä hyvinkin selvä. Niissä kuvissa Peppi on vielä pörröinen ja pehmeä. Nyt karva on jo vaihtunut selvästi karkeampaan. Pää on enää pehmoinen. Sisältä ja ulkoa :) Pepistä on myös monessa mielessä tullut jo isomman ja itsevarmemman oloinen niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä se on jo lähtenyt tutkiskelemaan ympäristöä turhankin kauas omasta pihasta kun olemme olleet aidatun alueen ulkopuolella. Eikä ole tullut takaisin kuin hakemalla. Täytyy vaan lisätä luoksetuloharjoituksia entisestään. On se kuitenkin vielä meidän pikkuinen höntti ja hyvä niin :)

Sateessa

Taisi olla sunnuntai-ilta, kun satoi vettä aika rivakasti. Oli Pepin nukkumaanmenoaika ja ennen sitä piti tietysti käydä pihalla iltapissalla. Tunsin itseni vähän hölmöksi seistessäni sateenvarjon kanssa pihalla ja houkutellessani Peppiä mukaan. Neiti hienohelma istui katetulla terassilla olevalla matolla, etteivät tassut pääse kastumaan. No tuli ne tarpeet lopulta hoidettua, niin päästiin nukkumaan. Onneksi ei ollut naapureita pihalla katselemassa tuolla kelillä tätä meidän episodia.

Peppi on muuten ilmeisesti sitä mieltä, että senkin on saatava välillä komentaa minua. Varsinkin silloin, kun se koittaa saada minua leikkimään näykkimällä ja haukkumalla - joka muuten on ärsyttävä tapa, josta koitamme päästä eroon - ja käsken sen lopettaa ja koitan kääntyä pois päin ja tehdä jotain muuta. Se innostuu haukkumaan ja murisemaan minulle ja minä koitan vastata samalla mitalla. Tähän saakka olen mielestäni vielä selvinnyt voittajana näistä testeistä ja ollut se, joka on leikin lopettanut. Naapuritkaan eivät ole rohjenneet mitään mainita vaikka voin kuvitella, että se näyttää vähintäänkin erikoiselta, kun aikuinen mies ja koiranpentu haukkuvat ja murisevat toisilleen. Korrektia porukkaa...