Voittaja 2012

8.12.-9.12. oli Helsingin Messukeskuksessa vuoden suurin koiratapahtuma. Me osallistuimme Pepin kanssa sunnuntain Voittaja 2012 -näyttelyyn, jossa oltiin ensimmäistä kertaa varsinaisessa pentuluokassa, jossa kisaavat 7-9 kuukauden ikäiset koirat. Näyttelyyn valmistauduttiin tällä kertaa oikein pesemällä tuo meidän karvakuono - ensimmäistä kertaa muuten. Aiemmin on vain pesty tassuja ja mahan alusta, mutta nyt pääsi koko koira suihkuun. Ei se ihan nautinto tainnut olla, kuten kuvista voi päätellä, mutta ei ihan kamalakaan kokemus. Ja kuivatessa kastui tietysti myös pesijä...

Näyttely oli aika jännä kokemus jo kokonsa puolesta. Koiria oli sunnuntaina paikalla yli 8000 ja stabyjakin kokonaista 23. Eli arviolta noin 10% Suomessa elävistä rodun edustajista oli paikalla. Liekö sitten johtunut suuresta koiramäärästä vai mistä, mutta kehät olivat jälleen aikataulusta jäljessä. Se kyllä tuntuu tällä vajavaisella näyttelykokemuksella olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Joka näyttelyssä on tainnut tulla päiviteltyä samaa asiaa. Ehdittiinpähän hyvin tutustua näyttelyyn ja oheisohjelmiin ja tietysti jutella uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Peppi oli aika väsähtänyt jo siinä vaiheessa, kun tuli oman arvostelun vuoro. Eihän se raukka oikein malttanut rauhoittua edes omassa häkissään lepäämään, kun oli paljon hälinää ympärillä. Kehässä esiintyminen sujui liikkumisen osalta ihan kivasti, mutta seisominen oli vähän hankalaa, kun olisi ollut niin paljon mukavampi istua lepäilemään. Nyt näyttelyn jälkeen on muuten tullut harjoiteltua tuota seisomista vähän eri tavalla kuin aiemmin. On tehty niin päin, että esittäjä on namin tai lelun kanssa metrin tai parin päässä Pepin edessä ja siitä kehuu ja kiittelee, kun paikallaan seisominen sujuu. Vähän kyllä Peppi tuntuu ihmettelevän, kun palkkaa saa, kun vain seistä tönöttää paikallaan mitään tekemättä.

Pepin kanssa samaan aikaan kehässä oli Emmy, joka vei voiton kaksinkamppailusta. Tällä kertaa Peppi ei saanut kunniapalkintoa. Tuomarina toimi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka arvosteli Pepin näin: "Hieman pitkä runko. Nuori narttu. Suippo kuono. Alaleuan täytyy vielä vahvistua, sillä purenta ei ole täysin tiivis. Tummat silmät. Hyvä lapakulmaus. Rintakehä kaipaa lisää tilavuutta. Selkä saa kiinteytyä. Pitkä lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Kaunis turkki." Pepille ei siis tälläkään kertaa tullut uusia näyttelymeriittejä, mutta Pepin isä Reni sen sijaan valittiin rodun parhaaksi ja pääsi sitä myöten mukaan ryhmäkehään. Siellä ei sentään Renille sijoitusta tullut, mutta hieno suoritus kuitenkin! Ja hienoltahan tuo Reni näytti, vai mitä:

Reni-isukki

Nyt jäätiinkin sitten näyttelytauolle hetkeksi aikaa. Tammikuussa olisi Turussa näyttely, mutta siellä ei ole pentuluokkaan, joten se jää meiltä väliin. Eli katsellaan niitä näyttelyitä sitten keväämmällä, kun kaamoksesta on selvitty. Siihen saakka vietellään normaalia kotielämää ja koitetaan muistaa harjoitella perusasioita. Ja keväämmällä täytyy myös koittaa löytää sopivat agility- ja toko-ryhmät, jotta päästään kunnolla harrastamaan...