Sertityttö!

8.6. oli vuorossa Oriveden näyttely. Lähdimme matkaan jo edellisenä iltana ja vierailimme Chilin perheen luona katsomassa uutta tulokasta, 8-viikkoista Frodoa. Kyllä ne pennut vaan ovat kivoja. Ehkä joskus tulevaisuudessa meilläkin on sellainen pieni karvapallo Pepin kaverina... Vähän oli kyllä neiti hämillään, kun Chilin lisäksi oli vastassa toinenkin koira, mutta hienosti se kuitenkin pikkuiseen suhtautui.

Itse näyttelyyn lähdettiin lauantaiaamuna ja stabyt olivat kehässä jo hyvissä ajoin aamupäivästä. Hannele Jokisilta antoi Pepille seuraavan arvostelun: "Erittäin narttumainen kokonaisuus. Oikealinjainen, lupaava, riittävän vankka pää. Hieman vaaleat silmät. Tyypilliset kulmaukset. Kokoon sopiva luusto. Ikään sopiva runko. Kaunis karva. Hyvä luonne. Liikkuu sivusta hyvin. Vielä hieman hontelo edestä ja takaa." Rastit lomakkeen alalaidassa osuivat kohtiin JUN ERI, JUK 1, SA, ROP ja SERT. Tämän tuloksen perusteella jäätiin siis odottelemaan ryhmäkehiä, jotka alkoivat vasta neljän jälkeen. Onneksi oli varustauduttu teltalla ja hyvillä eväillä, joita sai vielä viereisestä marketista lisää. Ryhmäkehässäkin Peppi sijoittui vielä neljänneksi, joten näyttelystä lähti mukaan kolme pokaalia ja ruusuketta ja Pepin ensimmäinen serti. Kannatti siis käydä Orivedellä saakka viettämässä kaunista kesäpäivää koiranäyttelyn, päivätelttailun ja eväsretken merkeissä!

Näyttelyitä ja stabytapaaminen

Tampere KV 5.5.2013
Tampere sattui olemaan kolmen viikonlopun näyttelyputkemme toinen näyttely. Matkaan lähdettiin jo ajoissa, koska stabyt olivat tällä kertaa vuorossa heti aamusta. Näyttelyyn oli ilmoittautunut jopa 15 stabya ja oli tosiaan hauska päästä näkemään noin monta mustavalkoista samalla kertaa.

Kehässä meni kaikki ihan hienosti ja tuomarina ollut portugalilainen Pedro Delerue antoi Pepistä seuraavan arvostelun: "Feminine head, good neck and topline, correct angulations, movement too close behind, good coat." Arvostelu oli JUN ERI ja kilpailutulos JUK 2. Ihan hyvä tulos siis vaikka vähän SA:ta jo toivottiinkin...

Stabyhounkerhon tapaaminen 8.5.2013
Helatorstain tapaamisessa oli paikalla kolmisenkymmentä koiraa ja kuutisenkymmentä ihmistä. Säätiedotus lupasi päivälle sadetta ja ukkoskuuroja, joten varauduimme saappain ja sadetakein. Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri ja pysyimme kuivina. Välillä jopa paistoi aurinko ja sade alkoi vasta, kun lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Ohjelmassa oli alkuun joukkueittain pidetty juoksukilpailu. Kussakin joukkueessa oli neljä koiraa ja jokainen koira juoksi kisamatkan kahteen kertaan. Lisämausteena joukkueet olivat saaneet valita itselleen nimen ja pukeutumisen haluamansa teeman mukaan. Meidän joukkueemme nimi oli Holstein, joka tulee friisiläisestä karjarodusta. Koirat oli naamioitu lehmiksi utarein ja lehmänkelloin ja mukana oli myös maitotonkka onnea ja fiilistä tuomassa. Kumma kyllä, yksikään koirista ei tuntunut olevan moksiskaan, kun joutuivat näitä varusteita kantamaan. Kisa sujui hienosti. Joukkueemme voitti sekä juoksu- että paras asu -kilpailun. Kiitokset koko tiimille hienosta suorituksesta!

Juoksukilpailun ja syömisen jälkeen pidettiin halukkaille toko-koulutusta. Siihen Peppi osallistui isomman tyttäremme kanssa. Ihan hienosti sujui, mutta onhan sitä tokoa tullut jo vähän treenattuakin. Tokon jälkeen olisi vuorossa ollut näyttelytreeniä, mutta jouduimme poistumaan tuossa välissä seuraaviin pirskeisiin. Oli taas kerran hauska päivä koirien ja koiraharrastajien parissa!

Juoksu- ja paras asu -kilpailujen voittajajoukkue Holstein: Luna, Peppi, Bate ja Camu

Perhepotretissa Peppi, äiti Tessa ja isä Reni

Helsinki KV 12.5.2013
Näyttelyputkessa viimeisenä oli vuorossa Helsingissä Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla äitienpäivänä pidetty näyttely. Tällä kertaa mukana oli vain viisi stabya ja omassa luokassaan Peppi oli yksin. Tuomarina oli Bertil Lundgren ruotsista, jonka arvostelu vapaasti suomennettuna kuului näin: "Hyvät mittasuhteet, hieman kapea kuono, hyvä kaula ja olkapäät, riittävä rintakehä, hyvä ylälinja, hyvä häntä, riittävät kulmaukset, hyvät liikkeet sivulta, takaa hieman kapeat liikkeet, hyvä luusto, tänään ilman turkkia, joka vaikuttaa arvosteluun." Tällä kertaa tuli tulokseksi Pepin ensimmäinen JUN EH. Aiemmat tuloksethan ovat olleet ERIä.

Näyttelyarvosteluista alkaa kieltämättä löytyä tiettyä johdonmukaisuutta. Useampikin tuomari on kiinnittänyt huomiota kapeahkoon kuonoon ja ahtaisiin liikkeisiin erityisesti takana. Toisaalta taas myös löytyy selkeitä eroja. Turkista osa tuomareista tykkää ja osa pitää sitä lyhyenä. Tampereen näyttelyn arvostelussa luki good coat ja Helsingin näyttelyn arvostelussa tuo yllä mainittu tänään ilman turkkia. Kaikkiaan arvostelut kuitenkin ovat tässä vaiheessa rohkaisevia ja nuo asiat, joihin tuomarit kiinnittävät huomiota, ovat sellaisia, jotka vielä todennäköisesti muokkaantuvat iän karttuessa.

Näyttelypäivän parasta antia oli taas kerran tuttujen tapaaminen. Chili emäntineen oli meillä vierailulla ennen ja jälkeen näyttelyn. Oli taas hauska nähdä, miten kivaa koirilla oli yhdessä. Chilillä on selvästi alkanut esiintyä äijämäisiä piirteitä. Se on ilmeisesti ruvennut ottamaan vahtikoiran roolia ja reagoi haukkumalla naapuripihoilla liikkuviin ihmisiin tai haukkuviin koiriin. Häntä kuitenkin vispaa koko ajan kuten ennenkin, että kai se vaan koittaa komentaa niitä muita leikkimään. Hauska tapaus tuo Chili kaiken kaikkiaan!

Harrastuksia, harrastuksia...

Taas kerran on talvi takana, lumet sulaneet ja vappuakin vietetty. Koiraharrastuksetkin tuntuvat näin keväällä vain lisääntyvän. Näyttelyputki avattiin viime sunnuntaina ja seuraavat pari viikonloppua menevät vastaavissa merkeissä. Sitten on muutama viikonloppu taukoa ennen kuin taas jatketaan. Agility-treeneissäkin on tullut käytyä jo pari kertaa. Kyllä sitä treenipaikkaa pitkään etsittiinkin, mutta hyvää kannatti taas odottaa. Heti ekat treenit näyttivät lupaavilta. Esteistä käytiin läpi kepit, rengas, hyppy ja putki. Lisäksi harjoiteltiin paikalla oloa. Kaikki muut sujuivat aika helposti, mutta putkeen Peppi piti alkuun laittaa puoliväkisin. Muutaman kerran jälkeen se kyllä tajusi, mistä oli kysymys ja huomasi, ettei putkessa ole mitään pelättävää. Kaiken kaikkiaan Peppi jaksoi keskittyä hienosti koko treenien ajan. Kesto oli kuitenkin toista tuntia. Tokossa käy välillä niin, että kaikki muu kuin varsinainen treeni rupeaa kiinnostamaan. Pitää nuuskia maata, kuunnella metsän ääniä ja ihmetellä muiden tekemisiä. Agilityssä keskittyminen tuntui säilyvän paremmin, kun koko ajan puuhattiin intensiivisemmin yhdessä. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua niin kotioloissa kuin treeneissäkin. Eiköhän tuossa kesän mittaan ilmesty pihalle jos jonkinlaista estettä...

Viime viikonloppuna piipahdettiin Lahden KV-näyttelyssä. Paikalla oli pitkästi toistakymmentä stabia ja oli kiva nähdä taas koiratuttuja. Tuomarina oli Hannele Jokisilta, jonka arvostelu Pepistä kuului näin: "Erittäin narttumainen kokonaisuus. Vielä hieman kapea pää erityisesti kuono-osasta. Sopivat kulmaukset edessä ja takana. Keskivahva luusto. Hyvä runko. Vielä lyhyt karva. Liikkuu vielä hontelosti edestä ja takaa." Jännä ilmaus tuo "erittäin narttumainen kokonaisuus". Jäi mietityttämään, että tarkoittiko se pelkkää koiraa vai koirakkoa. :) Joka tapauksessa, arvosana oli ERI ja sijoitus JUK 2. Olimme siis kaikin puolin tyytyväisiä päivään. Seuraavaan näyttelyyn pitää taas hieman kerrata paikalla seisomista. Peppi kun tuntui olevan kehässä vähän hukassa, kun on ollut tässä jonkin verran näyttelytaukoa.

Tästä jatketaan kevään viettoa tokon, agilityn ja näyttelyiden parissa. Niin ja onhan ensi viikolla stabyhounkerhon tapaaminenkin. Puuhaa siis riittää ja hyvä niin...

Hauvan synttäripäivä!

Tänään Peppi täyttää jo vuoden vaikka vastahan se tuli meille pienenä pehmoisena pallerona. Nyt se on jo melkein täysikasvuinen, toisinaan melkein täysipäinen, välillä vähän itsepäinen, enimmäkseen leikkisä, joskus raivostuttava, mutta kuitenkin aina ennen kaikkea oma rakastettava itsensä. Pepin kanssa on jo ehditty kokea paljon kaikkea hienoa. On löydetty uusia harrastuksia, kierretty näyttelyitä, saatu uusia ystäviä - niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin, opittu yhdessä elämään uudenlaista arkea ja paljon muuta. Ja paljon uusia kokemuksia on vielä edessä. Tällä viikolla esimerkiksi alkaa pitkään odotettu agility-harrastus. Toivotaan vaan, että tuo koirakin siitä innostuu ja jaksaa motivoitua yhdessä tekemiseen. Sen olen huomannut toko-kentälläkin, että se kyllä ymmärtää, mitä siltä halutaan ja osaa tehdä vaikka mitä, kunhan vaan motivaatio löytyy. Koiraelämä ja -harrastukset ovat kyllä vieneet mukanaan toden teolla eikä paluuta entiseen voisi enää kuvitellakaan.

Joko saa ottaa ???

Synttäreitä juhlistettiin tänään järjestämällä tyttöjen kanssa Pepille bileet. Oli oikein synttärivieraat, lahjat ja herkut. Lahjaksi Peppi sai muutaman narupallon ja vinkulelukakun. Synttäriherkkuina olivat huomattavasti normaalia lihaisampi iltaruoka ja ruokajuomana koiranolut. Kyllä nyt synttärisankarin kelpaa! Nyt vielä lähdetään reilulle iltalenkille, niin sitten kelpaa rauhoittua iltatoimille ja jäädä odottelemaan, mitä seuraava vuosi koiran elämää tuo tullessaan...

Tähän loppuun täytyy muuten vielä oikein kehaista tuota koiraa, kun viimeksi tuli moitittua. Juoksuja ei ole vielä kuulunut, mutta jonkinlainen järjen pilkahdus on sen pieneen pääkoppaan palannut. Nyt se välillä jo uskookin, mitä sille koitetaan sanoa eikä hötkyile samalla tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Ja varsinkin eiliset toko-treenit menivät uskomattoman hyvin. Peppi oli suurimman osan treeniajasta jopa ilman talutinta ja silti pysyi varsin hienosti hallinnassa ja teki suurin piirtein sen, mitä siltä pyysin. Kyllä siitä vielä tottelevainen koira tulee!

Kevätkuulumisia

Pääsiäinen sujui mukavan koiramaisissa puuhissa, kun kävimme Chilin luona kyläilemässä ja ajoimme sieltä yhtä matkaa Korpilahden ryhmänäyttelyyn. Pepin ja Chilin jälleennäkeminen oli odotetusti iloisen riehakas. Kaverit olivat taas kiinni toisissaan jatkuvasti eikä leikki loppunut kuin yöunien ajaksi. No lenkillä ne sentään malttoivat olla irti toisistaan. Enimmäkseen. On se vaan kiva katsella, kun ne viihtyvät niin hyvin yhdessä. Näyttelyyn oli ilmoittautunut kolmaskin staby, mutta se ei kuitenkaan ilmestynyt paikalle. Stabyt olivat kehässä heti kahden braccon jälkeen ja koska ryhmäkehiä ei tarvinnut jäädä odottelemaan, näyttelypäivä oli tällä kertaa lyhyt ja kotimatkalle päästiin jo yhdentoista jälkeen. Tuomarina oli Tarja Hovila, joka arvosteli Pepin näin: "Feminiininen narttu. Erinomaista tyyppiä. Hieman pitkärunkoinen. Feminiininen hyvänmallinen pää. Hyvä kaula. Runko ja eturinta saa vielä kehittyä. Kokonaisuuteen sopiva luusto. Hyvin asettuneet raajat. Turhan pitkä lanneosa. Erinomainen turkinlaatu. Vapaat liikkeet. Miellyttävä luonne." Arvosana oli ERI. Meille tuli yllätyksenä, että Peppi ja Chili eivät kilpailleetkaan rodun parhaan tittelistä ollenkaan. Jos oikein ymmärsimme, niin nyt kun on siirrytty pentuluokasta junioriluokkaan, olisi arvosanaksi pitänyt saada SA eli sertifikaatin arvoinen, jotta ROP-titteli olisi jaettu. Tai jotain sen suuntaista... Ehkä me amatöörit vielä opimme nämä näyttelykiemurat.

Pepillä on ilmeisesti juoksutkin tulossa tai sitten muuten vaan kevättä rinnassa. Niin ja alkaahan se olla muurrosiässäkin. Se on nimittäin välillä aivan hölmö! Kuulo on kateissa ja kaikki muu kiinnostaa kuin se ihmispoloinen, joka koittaa sitä pitää aisoissa. Pihaltakin se on muutaman kerran karannut aidan yli eikä sitä tällä hetkellä uskalla viedä ulos kuin hihnassa. Tällä viikolla se hyppäsi aidan yli vaikka seisoin vieressä kieltämässä. Sain sen kyllä kiinni ja se sai kyydityksen sisälle. Jalat eivät koskettaneet maata sen kyydityksen aikana... Sen verran meni hermot, että kyselin naamakirjassa, kaipaisiko kukaan mustavalkoisia rukkasia. Nyt olisi tarpeita tarjolla. Ei ollut rukkastarvetta, kun on kesä tulossa ja ilmat lämpenemään päin. Tuli kuitenkin muita hyviä ideoita kuten talja takan eteen tai sohvatyyny. No, vielä kuitenkin uskotaan, että tuo höntti palaa jonain päivänä järkiinsä.

Harrastusrintamalla on menossa ja tulossa monenlaista aktiviteettia. Näyttelyn lisäksi on käyty viikottain toko-treeneissä ja tähän mennessä kolme kertaa tytär on käynyt Pepin kanssa koiratanssitreeneissä. Lähinnä temppukoulua siellä on harrastettu ja liike ja musiikki tulee mukaan, kun temput sujuvat. Noita lapsen ja koiran treenejä on kiva seurata. Molemmat oppivat koko ajan uusia asioita ja kummallakin näyttää olevan kivaa. Vaikka välillä kyllä ihmetellään, että mitä tuo toinen oikein haluaa. Mutta siitähän se osaaminen ja yhteistyö kehittyy ja sitä vartenhan siellä käydään. Agilitykurssillekin sain viimeinkin ilmoittauduttua. Seurojen järjestämiä kursseja ei löytynyt, joten ilmoittauduin ihan kaupalliselle kurssille, joka alkaa muutaman viikon päästä. Opetuksen pitäisi ainakin olla ensiluokkaista, joten saadaan varmasti hyvä startti tuolle harrastukselle.

Elämää kahden koiran kanssa

Aiemmassa blogipäivityksessä kerroinkin, että meille on tulossa koira hoitoon. Nyt olemme sitten saaneet viikon verran nauttia tämän hurmaavan nuoren herran seurasta. Chili tuli meille viime viikon lauantaina. Kävimme ensin päivällä ulkoilemassa ja vietimme aikaa yhdessä. Illalla sitten Chilin isäntäväki lähti ja poika jäi meidän kaveriksemme. Olimme varautuneet siihen, että ilta ja yökin menisi omien ihmisten perään itkiessä, mutta eipäs vaan mennytkään. Alkuun Chili tietysti oli vähän hämillään, haeskeli ihmisiään, muutaman kerran haukahteli ja vinkaisikin. Sitten se kuitenkin päivän telmimisestä väsyneenä rauhoittui lepäämään olohuoneen lattialle. Illalla käytin molemmat koirat pihalla yhdeksän jälkeen ja ne jäivät kodinhoitohuoneeseen nukkumaan. Kumma kyllä, Chili ei päästänyt inahdustakaan koko yönä ja nukkui hyvin aamuun asti, vaikka oma isäntäväki ei ollut paikalla ja lisäksi kotonaan se nukkuu makuuhuoneessa lähellä ihmisiä. Hienosti se seurasi Pepin esimerkkiä ja rauhoittui nukkumaan siihen paikkaan, mikä sille annettiin.

Viikko näiden kahden koiran kanssa on sujunut hienosti. Niiden touhuja on ollut ilo seurata. Molemmat ovat nuoria hönttejä (Chili ~10 kk ja Peppi ~11 kk), joten hiljaisia hetkiä ei ole liiemmälti ollut. Paitsi yöt. :) Lähes koko hereilläoloaikansa koirat leikkivät, nahistelevat, painivat, kiskovat leluja tai jotain muuta vastaavaa. Kun toinen näyttäisi vähän rauhoittuvan, toinen tulee taas härnäämään. Kaikki tämä kuitenkin tapahtuu sovussa ja molemmilla on silminnähden kivaa. Kyllä tässä on selvästi huomannut, että siitä toisesta koirasta vaan on paljon iloa ja seuraa toiselle.

Näillä kahdella kaveruksella on kyllä ihan selvästi erilaiset luonteet. Chili tykkää hirveästi olla kiinni ihmisissä ja oikein puskee itsensä mahdollisimman lähelle tai tulee syliin makaamaan. Peppi taas tykkää olla lähettyvillä ja seurata, mitä tapahtuu, mutta se ei samalla tavalla halua olla kiinni ihmisissä. Toisten koirien kanssa Chili on samalla tavalla reipas ja sosiaalinen kuin ihmistenkin kanssa ja Peppi taas hieman varautuneempi. Sekin lähtee kyllä mukaan leikkiin, mutta katsoo vähän tarkemmin, millaisen kaverin kanssa. Chilille kelpaa kaikki. :)

Sellaisen asian olemme kyllä panneet merkille, että tottelevaisuuden osalta 1 + 1 ei tässä tapauksessa ole 2 vaan pikemminkin ½. Kaksi kasvavaa, kehittyvää ja vielä tottelevaisuuttaan harjoittelevaa koiraa ei selvästikään yhdessä ollessaan poimi toisiltaan niitä meidän mielestämme hyviä ja oikeita asioita vaan päin vastoin. Peppi osaa yksin ollessaan pääsääntöisesti tulla käskystä luokse, ottaa hyvin kontaktia eikä karkaa pihasta. Tiedän, että Chili osaa myös kaiken tämän. Sekä sen maahanmenon, jota me Pepin kanssa koitamme kovasti harjoitella. :) Mutta kahdestaanpa ne eivät sitten ihan enää kaikkeen tähän kykenekään. Kontaktia ne tosin ottavat hienosti - toisiinsa. Chili on tässä viikon varrella muutaman kerran karannut meidän pihastamme. Raukka kun ei ymmärrä, että se lumeen hautautunut aita on tosiaan meidän tontin raja. Ja Peppi on tietysti painellut perässä. No, eivät ne onneksi kauaa ole pakosalla olleet vaan ovat palanneet ihan kiltisti takaisin. Samoin luoksetulon kanssa on haasteita. Miksi mennä tuon ihmisen luokse, kun tämä kaveri on tässä vieressä? Näistä pienistä haasteista sisuuntuneina olemme vain koittaneet harjoitella näitä perusasioita lisää. Kyllä ne siitä vielä kehittyvät ja aikakin tekee tehtävänsä.

Huomenna meidän sitten pitäisi malttaa Chilistä luopua. :( Saa nähdä, miten kovasti koirat kaipaavat toisiaan, kun se toinen ei olekaan enää painikaverina ja miten vahvasti huomiota haetaan ihmisiltä. No, Chili näkee taas isäntäväkensä ja on siitä varmasti ikionnellinen!

Club show ja muuta mukavaa

Edellisen blogipäivityksen jälkeen onkin taas ehtinyt tapahtua kaikenlaista. On kyläilty, lomailtu, käyty näyttelyssä ja piipahdettu eläinlääkärillä. Aloitetaan vaikkapa siitä kurjasta tapahtumasta. Pari viikkoa sitten sunnuntaiaamu tai oikeastaan aamuyö alkoi sillä, että kuulin Pepin yskivän useampaan otteeseen. Pelkäsin jo, että sillä on kennelyskä ja että seuraavan viikonlopun club show -osallistuminen olisi vaarassa. Aamusta kahdeksan aikoihin Peppi sitten oksensi ensimmäisen kerran. Ja ehkä puolen tunnin kuluttua seuraavan. Siitä oksenteluväli vain tiheni. Ja tietysti sattui tämä sairastuminen juuri samalle päivälle, jolloin oli aamupäivästä lähtö juhliin. Onneksi sain hälytettyä isäni paikalle, ettei tarvinnut jättää sairasta koiraa yksin moneksi tunniksi. Oksentelu jatkui iltapäivälle saakka, jolloin rupesin jo soittelemaan päivystävälle eläinlääkärille ja kyselemään ohjeita. Hän pyysi meitä käymään vastaanotolle vielä illalla, jotta voitaisiin varmistaa, ettei ollut mitään vakavampaa. Ilmeisesti kysymys oli kuitenkin jostakin pöpöstä, jonka Peppi oli saanut, ja pelkkä oireiden hoitaminen riitti. Se sai oksentelua estävää lääkitystä sekä pistoksena että suun kautta ja lisäksi niskanahan alle laitettiin puoli litraa nestettä. Hienosti se malttoi olla paikallaan sen parikymmentä minuuttia, jonka nesteen valuminen kesti. Toimenpiteen jälkeen se muistutti lähinnä kamelia niskassa olevan kyttyrän ansiosta. Pari seuraavaa päivää syötettiin helposti sulavaa kana-riisi-raejuustomössöä ja annettiin vielä vatsaa rauhoittavaa lääkettä ja tauti oli voitettu.

Lauantaina 16.2. oli vuorossa stabyhounkerhon club show. Paikan päälle Tuusulaan oli ilmestynyt kolmisenkymmentä koiraa isäntäväkineen. Mukana oli myös useita noin kolmekuisia pentuja, jotka olivat aivan mahdottoman suloisia. Ei sellaisia saisi tuoda näytille, kun tulee taas pentukuume. :) Ei vaan, oli jännä nähdä niitä ja muistella, että Peppikin oli samanlainen vain puolisen vuotta sitten. Varsinaisessa näyttelyssä oli tuomarina Jettie Alberts Hollannista. Arvostelu oli tarkka ja perusteellinen. Urokset arvosteltiin ensin luokissa baby, pentu, juniori ja avoin. Näiden perään oli samat luokat nartuilla. Ja niiden perään vielä paras uros, paras narttu ja rodun paras -arvostelut. Peppi oli hienosti oman luokkansa, juniori narttujen, ykkönen. Lisäksi vielä paras narttu -kehässä se tuli kolmoseksi. Tosi hienosti meni siis näyttely. Arvostelukin oli oikein hyvä: "Well developed bitch of good breed type. Slightly narrow in muzzle. Eye color could be darker. Nice expression. Well angulated front and behind. Good temperament. Mowes well. Coat still developing. Good texture. Excellent."

Varsinaisen näyttelyn perään pidettiin lapsi ja koira -kilpailu luokissa alle ja yli 6v. Pienempi tyttäremme osallistui tuohon isompien lasten luokkaan ja nappasi hienolla yhteistyöllä Pepin kanssa luokan voiton! Kotiinviemisinä oli siis pari pokaalia ja kolme ruusuketta. Ja tietysti tapahtuman parasta antia oli muiden koirakavereiden ja isäntäperheiden tapaaminen. Lisää näitä tapahtumia, kiitos. :)

Näyttelyn jälkeen saimme vielä hurmaavan nuoren staby-herran, Chilin, isäntäväkineen vieraaksemme. Suunnitelmissa oli, että Chili tulisi meille hoitoon isäntäväen lomareissun ajaksi maaliskuussa. Halusimme tietysti nähdä etukäteen, miten nämä kaksi koiraa tulevat toimeen keskenään. Alkuun leikittiin pihalla ja kun enimmät virrat oli saatu kulutettua jatkettiin tutustumista sisällä. Koirat viihtyivät todella hienosti keskenään ja niiden leikkejä oli ilo seurata. Missään vaiheessa ei ollut pienintäkään merkkiä ongelmista näiden kahden välillä. Kävimme myös vierailulla Chilin luona hiihtolomareissulta palatessamme ja tänään Chili vieraili toistamiseen meillä. Kaikki tapaamiset ovat sujuneet mainiosti ja niinpä odotammekin innolla vierastamme saapuvaksi parin viikon kuluttua. Saa nähdä, raaskimmeko siitä enää luopuakaan viikon yhteiselon jälkeen. :)

Ensi viikonloppuna alkaakin sitten taas tokoilu. Kiva päästä taas treenaamaan ohjatusti. Niin, ja löytyi tässä taas yksi uusi harrastus karvakuonolle. Vanhempi tyttäremme sai ajatuksen koiratanssin kokeilemisesta ja löysimme maaliskuussa alkavan kurssin, johon hänet ilmoitimme. Jännä päästä näkemään, millaista touhua se on...