sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Pentuja katsomassa


Tänään päästiin tutustumaan Tessaan ja pentuihin. Pennut ovat tänään tasan kaksiviikkoisia. Olivat ne vielä aika pieniä ja avuttomia. Kuitenkin ne tuntuivat olevan yllättävän jänteviä ja niitä uskalsi käsitellä ilman pelkoa, että niitä satuttaisi jotenkin. Silmät olivat auenneet yhtä lukuunottamatta kaikilla. Seisominen ei vielä onnistunut, mutta emon paikalle tulo sai pennuissa silti kummasti liikettä aikaan. Kaikki ryömivät välittömästi paikalle ruoan toivossa ja joku taisi pitää hassua vikinääkin. Syömistä lukuunottamatta pennut luonnollisesti nukkuivat vielä käytännössä koko ajan eivätkä paljon hetkahtaneet vaikka niitä nosteltiin vuorotelleen kaikkien meidän syliin.

Vielä noista pennuista ja niiden eroista ei paljon pysty mitään sanomaan. Jostain syystä kuitenkin pentu, jonka kennelnimeksi tulee Ohped Dal Säpinä Sunnuntai, jäi tällä hetkellä mieleen meidän suosikkinamme. Se vaikutti muutamassa kohdassa jotenkin aktiiviselta ja reippaalta ja pidimme myös sen värityksestä. No, toisaalta pidimme kyllä kaikkien värityksestä. Tuo kyseinen pentu on yläkuvassa kasan päällimmäisenä. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan tosiaan voi vielä juuri mitään pentujen käyttäytymisestä päätellä, joten jätetään toivomamme pennun valinta vielä auki ja katsotaan uudestaan sitten, kun menemme käymään kennelissä seuraavan kerran. Näillä näkymin seuraava kerta on kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Ja pentu tulisi meille sitten juhannus-sunnuntaina.

Tessan pentueen lisäksi pääsimme näkemään myös neliviikkoisen Landseer-pentueen. Ne olivat jo tosi reippaan oloisia vesseleitä. Tyttöjen mielestä ne olivat ylipörröisiä ja ylisöpöjä.

Nyt siis odotellaan neljä viikkoa ennen kuin päästään taas tapaamaan pentuja. Silloin ne ovatkin jo varmaan aika riiviöitä. Silloin niistä myös ehkä jo näkee vähän paremmin mahdollisia luonne-eroja, vaikka toki ovat vielä silloinkin aika pieniä arvioitaviksi. Seuraava koira-aiheinen ohjelma kalenterissamme on Suomen Stabyhounkerhon kesätapaaminen parin viikon päästä. Siellä pääsemme taas näkemään paljon koiria samalla kertaa ja tutustumaan kerhon toimintaan. Sitä odotellessa...

3 kommenttia:

  1. Hei, kiva saada lukea että teidän pennun saanti on varmistunut! Ikimuistoinen juhannus tulossa teille ilmeisesti. Huomasin myös teidän aidanrakennus-projektin; todella fiksua ja helpottaa varmasti irrallaanpitoa ja vähentää stressiä karkuunlähdöstä, meillekin sellainen kelpaisi, hehe. Meillä kävi pennun valinnan kanssa niin, että mieli muuttui ajan kuluessa: ensimmäisellä reissulla katselimme vaaleampaa narttua (ehkä se johtui myös siitä kun pidimme sitä enemmän sylissä, kun se sattui olemaan hereillä ja muut nukkuivat), mutta sitten kun valinnan aika oikeasti tuli, toinen nartuista jotenkin alkoi miellyttää enemmän niin väriltään kuin malttavammalta luonteeltaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä meidän kesä näyttäisi nyt menevän uudenlaisen elämän opetteluun pennun kanssa. Tosi jännää :) Millään ei maltettais odottaa sinne juhannukseen saakka. Saa nähdä tosiaan, onko meidän suosikki seuraavalla kerralla vielä tuo sama vai ihan toinen pentu. Eihän niistä oikeasti vielä pariviikkoisina voi sanoa mitään. Eikä välttämättä vielä kuusiviikkoisinakaan. Ja kyllähän se pentu toisaalta jossain määrin sitten muokkautuu ympäristönsä ja omistajiensa mukaan vaikka tietysti perusluonne onkin mikä on. Oletko noista Aloran sisaruksista kuullut, että minkä luonteisia niistä on tullut ja poikkeavatko kovin paljon Alorasta?

      Poista
    2. Se odottaminen on kyllä ihan kamalaa, ainakaan minun kokemukseni mukaan aika ei vain tunnu kuluvan! Jospa se juhannus ja teidän uusi perheenjäsenkin joskus saapuisivat!

      Ei pennuista hirveästi kyllä eroa osannut sanoa vielä kuuden viikon iässäkään. Annekin muotoili, että lähinnä pentujen erot tulevat niiden perheiden tavoista: jokaisesta koirasta kasvaa siten omistajiensa näköinen.

      Aloran veljen omistajan kanssa olen jutellut jonkunkin verran, ja mitä enemmän juttelemme, sitä enemmän pennuista tuntuu löytyvän yhteisiä piirteitä. Aluksi vaikutti siltä, että velipoika on paljon rohkeampi kuin Alora, mutta Alora on reipastunut ja toisaalta veljestäkin on löytynyt sellainen pehmeämpi puoli - enemmän ehkä kyseessä on jonkunlaiset eri piirteiden painotuserot luonteissa. Hyvin samankaltaisia mahtavat nämä kaksi sisarusta kuitenkin olla keskenään.

      Poista