tiistai 22. tammikuuta 2013

Vuoden alkua

Vuodenvaihde tuli ja meni ja uusi vuosi toi myös vähän uusia kujeita ja muutoksia elämään. Blogin päivittäminenkin on tässä päässyt vähän jäämään, mutta koitetaanpa taas kirjoitella tapahtumia ja kokemuksia muistiin.

Edellisessä blogipäivityksessä arvailin rakettien ja paukkeen vaikutusta Peppiin. Kovin suurta dramatiikkaa ei aattoiltaan onneksi lopulta liittynyt. Peppi oli kyllä jo alkuillasta selvästi normaalia levottomampi. Se ravasi vähän väliä takaovelta toiselle takaovelle ja oli kovasti kiinnostunut siitä, mitä ulkona oikein tapahtui. Takapihalla se kävi ihmettelemässä pauketta ja haistelemassa ruudin hajua monta kertaa illan aikana. Ei se kuitenkaan näyttänyt pahemmin pelkäävän. Myöhemmin illalla paukkeen yltyessä se kuitenkin oli selvästi hermostuneempi pihalla ja iltapissakin jäi tekemättä, kun raketit veivät kaiken huomion. Nukkumaan se malttoi kuitenkin käydä ja nukkui ihan normaalisti. Varsinaista paukkuarkuutta tai pelkoa ei siis ainakaan ensimmäisen vuodenvaihteen perusteella Pepillä näyttäisi onneksi olevan. Sellainen voi kuulemma kehittyä myöhemminkin, mutta tämä oli joka tapauksessa hyvä merkki.

Viime aikoina elämä Pepin kanssa on ollut aika mukavan helppoa. Se on selvästi kasvanut taas kypsemmän oloiseksi ja totteleekin aika kivasti. Ainakin välillä. Se tulee hienosti käskystä sisälle takapihalta ja luoksetulokin toimii ihan hyvin. Varsinaisia ohjattuja treenejä meillä ei ole nyt muutamaan kuukauteen ollut vaan on keskitetty ihan omatoimiseen harjoitteluun tai enemmänkin koiran kasvattamiseen. Nyt talvella on ollut kiva käydä lenkeillä järven jäällä, jossa on ollut helppo pitää Peppiä vapaana, kun näkee kauas ja voi hyvin ennakoida vastaantulijat ja muut koirat. Siellä se välillä tekee isompiakin irtautumisia, mutta pitää kyllä silmällä, missä menen ja tulee omatoimisesti luokse. Tästä luoksetulosta olen sitä koittanut ahkerasti palkita. Samoin olen välillä kutsunut sen luokse ja aina myös siitä palkinnut. Ehkä se vähitellen ehdollistuu niin vahvasti "tänne"-käskyyn, että tulee luokse sen enempää asiaa miettimättä.


Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus viedä Peppi kokeilemaan uimista Hyvinkään koirakylpylään. Tavoitteena on saada noin 15 stabya altaaseen. Saas nähdä, miten Pepin kanssa käy. Ainakaan suihkussa peseminen ei ole mitään lempipuuhaa ja syksyllä se vielä pysytteli visusti poissa vedestä, kun kävimme rannalla. Siitä on tietysti aikaa vierähtänyt ja nyt on esimerkkinä monta muuta koiraa.

Virallisia näyttelyitä ei nyt ole lähiaikoina tiedossa. Muutama match show kuitenkin on kalenterissa, ettei näyttelypuuhat kokonaan pääse unohtumaan. Niin ja helmikuun puolivälissä on myös stabyhounkerhon club show, johon tietysti mennään mukaan. Keväämmällä sitten taas osallistutaan aktiivisemmin näyttelyihin ja toivottavasti päästään aloittelemaan vihdoinkin agilitytreenejä.

2 kommenttia:

  1. Heh, kiinnitin huomiota tuohon "viime aikoina on ollut aika mukavan helppoa". Tupsu oli myös ihanan rauhallinen ja helppo tuon ikäisenä, mutta sitten alkoi murkkuikä.. ;) Mun teoria on, että tuossa iässä saa esimakua siitä, miten helppo se koira aikuisena on, lohdutuksena että jaksaa ne murkkuilut.. Tupsu on siis nyt vähän yli vuoden ja on taantunut ihan pikkupennuksi: haluaa tervehtiä kaikkia ihmisiä lenkillä ja hyppii ihan hirveästi! Ja niin kuin luulin vielä viime vuonna että siitä olisi jo opittu pois..

    Luulen että koira voi olla paukkuvarma metsällä mutta pelätä silti ilotulitusta. Sehän on ihan erilaista kun metsällä kuuluu yksittäisiä pamauksia, ja uutena vuotena ihan jatkuvaa pauketta. Tupsukaan ei huomaa yksittäisiä pamahduksia, korkeintaan hätkähtää, mutta sellainen jatkuva pauke hermostuttaa.

    Tuosta luota irtautumisesta: se taitaa olla koiralle helpompaa mennä kauemmas jos se näkee itsekin kauas - sen sijaan tiheässä metsässä jos näköyhteys katkeaa nopeasti, ei välttämättä karkaa kauas.. Tupsu on valitettavasti tässäkin rohkaistunut, joten jos se menee liian pitkälle, jään vain hiljaa seisomaan paikalleni. Tupsu huomaa sen pian ja tulee vauhdilla luokse ja saa palkan, enkä missään vaiheessa yhdistä tähän käskyä. Tätä kun tekee muutaman kerran niin koira muistaa että kannattaa pitää omistajaa silmällä tai muuten se jää raukka jälkeen :D

    Tuo luoksetulo kyllä pikkuhiljaa ehdollistuu niin ettei koira sitä lopulta enää mieti paljoa, mutta taitaa vaatia paljon toistoja. Tupsu edelleen tiukoissa paikoissa (= toinen koira lähettyvillä) pohtii hartaasti että kannattaakohan tässä nyt totella vai ei.. päässä raksuttaa: koira vai omistaja, koira vai omistaja, siinäpä pulma! Onneksi on toistaiseksi omistajaa toteltu lähes aina..

    Toivottavasti jaksat kertoa uintireissusta! Me ei valitettavasti sinne keretty mukaan. ollaan tulossa Club show'hun, on kiva nähdä Peppi siellä :) Tupsu on siis Aloran veli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai on taantumista odotettavissa? Ja minä kun jo ehdin vähän huokaista helpotuksesta, kun on ruvennut niin kivasti sujumaan :)

      Kohta päästään polskimaan! Koitan tosiaan raportoida siitä reissusta kun ehdin.

      Poista