Lomamuisteluita

Lomat ovat taas takana päin ja arkeen palaillaan askel kerrallaan. Lapsilla siis on vielä ensi viikko lomaa, joten ihan täysi arki ei vielä koiruudellekaan koita. Onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Niin oli olevinaan kiireistä taas loma-aika, ettei oikein ehtinyt blogiakaan päivitellä. Eikä toisaalta kovin ihmeellistä päivitettävää ollutkaan, mutta jotain nyt kuitenkin. Koitetaan siis muistella, mitä lomalla tapahtui...

Kesän aikana Peppi ehti esimerkiksi mökkeillä Saimaan suunnalla. Mökkielämässä se pääsi nauttimaan vapaana metsässä juoksemisesta, mustikoiden syömisestä suoraan puskasta, veneretkistä ja sängyssä nukkumisesta. Tätä viimeistä sille ei siis ollut koskaan aiemmin sallittu. Äkkiäpä se kuitenkin paikkansa sängystä otti, kun sille siihen tarjoutui mahdollisuus. Eikä sitä tietysti sitten mökkireissun jälkeen enää raaskinut laittaa omiin oloihinsa kodinhoitohuoneeseen nukkumaan vaan nykyisin koiruli saa nukkua missä haluaa. Useimmiten sen kuitenkin löytää sängyn sijasta tyttären huoneen lattialla olevalta matolta kerälle kiertyneenä.

Mökkeilyn lisäksi Peppi pääsi "lomailemaan" vajaan viikon verran Chilin ja Frodon luona. Lomailu lainausmerkeissä siitä syystä, että taisi se peuhaaminen kuitenkin vähän voimille ottaa vaikka kivaa varmasti olikin. Uni maistui harvinaisen hyvin tuota lomailua seuranneina päivinä. Selvästi kyllä huomaa, että Peppi ja Chili ovat kasvaneet ja muuttuneet sitten maaliskuun, jolloin Chili oli meillä viikon verran hoidossa. Silloin oltiin jatkuvasti kiinni kaverissa, kun taas nyt ne edelleen viihtyvät kyllä selvästi toistensa seurassa, mutta eivät enää samalla tavalla nyhjää koko ajan toisissaan kiinni. No, nyt on onneksi Frodo mukana kuvioissa nyhjäämässä milloin kenenkin kanssa.

Näyttelyissäkin tuli kesän aikana piipahdettua. Arvostelut ovat kyllä olleet ilahduttavan hyviä. Kesäkuun alussa Orivedellä ja heinäkuun alussa Mikkelissä Peppi sai jopa sertit. Heinäkuun lopulla Helsingissä ei sertiä tai SA:ta tullut mutta ERI kuitenkin. Ja Helsingissä tuomarina olleen Joanna Proninin antama arvostelu oli paitsi hyvä myös erittäin kattava. Helsingissä Peppi pääsi rotukehän lisäksi myös junior handler -kehään vanhemman tyttäremme kanssa. Ennen kehää saatiin vielä asiantuntevia ohjeita esittämiseen kokeneemmalta harrastajalta. Esittäminen ja yhteistyö sujui hienosti, vaikka sijoitusta ei tällä kertaa tullutkaan. Sen verran kuitenkin kipinä jäi kytemään, että näyttelyharjoituksia on tarkoitus järkätä lisää ennen seuraavia näyttelyitä.

Loman aikana ehdittiin osallistua myös rotuyhdistyksen tapaamiseen Helsingin Rajasaaressa. Paikkahan on aivan mahtava koirille tarkoitettu aidattu ulkoilusaari aivan soutustadionin vieressä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Siellä koirat saavat juoksennella vapaina, uida ja kiipeillä kallioilla. Paikalla oli kymmenkunta rotukaveria. Peppi on tapansa mukaan tuollaisissa tilanteissa enemmänkin sivusta seuraajan ja tarkkailijan roolissa kuin leikkimässä ja painimassa kaikkien kanssa. Se on siis hieman varautunut toisten koirien suhteen vaikka onkin kauhean kiinnostunut kaikista. Kaiken kaikkiaan oli todella mukava ilta muiden koirien ja koiraihmisten parissa. Toivottavasti ehditään vielä ottaa uusiksi ennen syksyn tuloa.

Tästä siis vähitellen taas palataan arkirutiineihin ja harrastuksetkin jatkuvat kesätauon jälkeen. Tokoilua jatketaan jatkoryhmässä ja kaipa siellä jossain tulevaisuudessa on tavoitteena kokeeseen osallistuminenkin. Ei nyt kuitenkaan vielä mitään ajankohtia lähdetä lukkoon lyömään. Agilityä päästäänkin harrastamaan nyt oikein kunnolla, kun saimme paikan seuran treeniryhmästä. Kolme kertaa on jo ehditty käydä harjoittelemassa tämän ryhmän kanssa ja kivaa on ollut. Lisäksi ilmoitin meidät vielä jatkokurssille samaan paikkaan, jossa ennen lomia kävimme alkeiskurssin, joten syksyllä treenataan agilityä kaksi kertaa viikossa. Ja tietysti omalta pihaltakin löytyy muutamia hyppyesteitä ja putki, joten sielläkin voi vähän kertailla. Agilityssä suurin haaste tuntuu olevan Pepin innostuksen löytyminen ja pysyminen. Alkuun se saattaa tehdä reippaastikin töitä, mutta aika äkkiä alkavat vieraat hajut, äänet ja radan ulkopuoliset tapahtumat kiinnostaa. Täytyy vain treenata pieniä pätkiä kerrallaan, niin jospa se innostus ja keskittyminen siitä kehittyy. Välillä se kuitenkin väläyttää niin hienoja suorituksia, että olen itsekin ihan ihmeissäni :)