Pepin kolmas nollatulos ykkösluokasta irtosi vihdoin Janakkalan kisoista heinäkuun alussa. Pitkään sitä yritettiin ja tiukassa se oli, mutta kyllä tuntui hyvältä, kun se vihdoinkin osui kohdalle! Yliaikanollia tulikin tehtyä enemmän kuin tarpeeksi. Kesän aikana on treeneissä keskitytty ennen kaikkea vauhdin lisäämiseen helpoilla radoilla ja etupalkoilla ja jätetty vaikeammat kiemurat pois. Se harjoittelu näyttää auttaneen ainakin jossain määrin. Edelleenkin vauhti vaihtelee päivästä riippuen todella paljon, mutta parempaan suuntaan ollaan kyllä menossa. Kakkosluokassa ollaan startattu nyt muutama kerta ja toistaiseksi ei ole sieltä tuloksia. Janakkalassa eka startti kakkosissa kaatui omaan ohjausvirheeseen, kun en ottanut hypyn jälkeen Peppiä tarpeeksi hyvin haltuun ja se karkasi väärälle esteelle. Seuraavat kisat olivat Raumalla ja ne menivät meiltä aivan ala-arvoisesti. Peppi ei suostunut tekemään keinua ja oli muutenkin aivan vaisu. Kolmelta radalta tuli hylätty ja syykin tähän ongelmaan selvisi iltapäivästä, kun Peppi alkoi oksentelemaan. Tarkoitus oli kisata vielä seuraavanakin päivänä pari rataa, mutta ne jäivät aamuun saakka jatkuneen oksentelun takia väliin. Mikä lie pöpö ollutkaan, mutta sillä iltapäivästä aamuun kestäneellä oksentelulla se meni ohi.
Janakkalan Agirotu-tapahtumaan saatiin kasattua ensimmäistä kertaa neljän koiran staby-joukkue. Mainittavaa menestystä ei tullut, mutta kivaa meillä oli :) Agirodusta tulee juttu FSCF:n blogiin.
Moccan kanssa ollaan jatkettu agilitytreenejä ja niissä ennen kaikkea irtoamista. Kovasti se tahtoo olla kädessä kiinni ja rupeaa helposti räksyttämään, kun ei tiedä, mitä pitäisi tehdä. Tekeminen on kuitenkin rauhoittunut selvästi, kun Mocca on oppinut hienosti tulemaan sivulle ja jää hyvin esteen taakse odottamaan lähtölupaa. Harjoittelua helpottaa kummasti, kun tällainen perusasia on hallussa :)
lauantai 26. heinäkuuta 2014
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
Pentu sen kun kasvaa...



Tilaa:
Blogitekstit (Atom)