Pitkästä aikaa...

Kiitokset kaikista tämän päivityksen kuvista Anne Leppäselle!

Taas on päässyt vierähtämään melkoisesti aikaa edellisestä päivityksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mitään ei olisi Pepin elämässä tällä välin tapahtunut. Pikemminkin päin vastoin. Kaikenlaista on tullut puuhailtua ja tuon koiranretaleen pääkopassakin on mitä ilmeisimmin tapahtunut jonkinlaisia aivosolujen yhteentörmäyksiä tai jotain vastaavaa. Pitkään tuskailtiin sen kanssa, että Peppiä ei oikein saanut innostumaan mistään. Ei ollut mitään suurempaa intohimoa leluja, leikkejä eikä hirveästi ruokapalkkaakaan kohtaan. Nameilla kouluttaminen toki onnistui, mutta ei niillä saanut varsinaisesti Peppiä syttymään. Varsinkin agility-treenejä tämä innostumisen puute "hieman" häiritsi. Kotonakin se oli jossain määrin vaisu samoin kuin toisten koirien kanssa esimerkiksi koirapuistoissa. Nyt on tosiaankin jotain tapahtunut tuon innostumisen suhteen. Varsinkin viimeisen kuukauden kuluessa Peppi on muuttunut paljon aktiivisemmaksi ja touhukkaammaksi. Välillä se on suorastaan rasittava höntti, kun se kantaa leluja kiskottavaksi ja käy vähän väliä tökkimässä ja haastamassa leikkimään. Ja tämän siis kerron kaikella rakkaudella. Tällainen käytös on minun mielestäni pelkästään positiivista ja juuri sitä, mitä on jo pitkään Pepistä koitettu löytää. Ja kuten arvata saattaa, agility-treeneissä on tässä viimeisten viikkojen aikana ollut ihan uutta virtaa. On ollut vielä entistäkin suurempi nautinto treenata yhdessä Pepin kanssa, kun se on todella näyttänyt nauttivan lajista.

Peppi tuntuu myös palkkaantuvan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Palkka voi olla tilanteesta riippuen joko nami, lelu tai yhdessä leikkimistä. Kaikki käyvät ja toimivat hieman eri tilanteissa. Palkkaamiseen on muuten löytynyt pari uutta ja hienosti toimivaa tapaa. Ensimmäinen on tennispallo. Ei varmaan mikään uusi eikä ihmeellinen asia niille, joiden koirat ovat luonnostaan pallohulluja. Pepille kuitenkin tämä pallosta innostuminen on iso edistysaskel. Pallolla palkkaaminen toimii nykyisin hienosti, kun opetin koiruuden tuomaan pallon aina käteen asti ennen palkan antamista. Nyt se siis säntää pallon perään, tuo sen luokse ja ojentaa käteen, jonka jälkeen saa namipalkan. Toimii hienosti, eikä tarvitse rasittaa omaa selkää. :) Toinen palkkaamiseen löytynyt uusi konsti on namin nappaaminen ilmasta. Siis niin, että heitän namin ja Peppi nappaa kopin. Tämä toimii hienosti varsinkin kaukokäskyjä opetellessa. Voi astua aina askeleen tai pari kauemmas, käskeä maahan tai istumaan ja heittää palkan suuhun. Lelulla tuo kopin ottaminen ei vielä oikein kuitenkaan toimi. Nyt illallakin koitin heittää Pepille lelua niin, että se ottaisi kopin. Tuloksena oli lähinnä hölmistynyt ilme ja ihmetys, että miksi tuo heittelee minua solmunarulla päin naamaa...

Ainakin omasta mielestäni agilityssä on tapahtunut huimasti kehitystä viime aikoina. Vauhtia voisi toki olla enemmän, mutta kaiken kaikkiaan paljon on päästy eteenpäin verrattuna vaikka siihen tilanteeseen, missä oltiin kesäloman jälkeen. Tähän varmasti vaikuttaa Pepin virtanappulan löytymisen ohella myös se, että treenaamassa on käyty pari kertaa viikossa. Kerran viikossa on treenattu ammattimaisessa ohjauksessa ja toisen kerran ihan loistavassa koirakerhon treeniryhmässä. Ja lokakuun alusta tulee vielä yksi kerta viikossa lisää, kun menemme toisenkin kerhon ryhmään mukaan ainakin hallikauden ajaksi. Vähän kyllä jo rupeaa houkuttelemaan kisaaminenkin jossain vaiheessa, mutta koitetaan nyt ensin opetella kaikki esteet huolella. Varsinkin kepeissä on vielä jonkin verran tekemistä. Niiden kanssa täytyy koittaa vaan malttaa edetä riittävän rauhallisesti, ettei neiti rupea oikomaan.

Tokoilukin on edelleen mukana kuvioissa. Sitä käydään treenaamassa kerran viikossa. Ehkä siinäkin vielä jossain vaiheessa on edessä alokasluokan kokeeseen osallistuminen... Muutamassa näyttelyssäkin on tullut piipahdettua. Mitään mainittavaa menestystä ei parin alkukesästä saadun sertin jälkeen ole tullut. Ihan hyviä arvosteluja kuitenkin ja arvosanat ovat olleet pääasiassa ERIä ja taisi sinne joukkoon yksi EHkin mahtua. Ennen kaikkea nuo näyttelyt ovat olleet mukavia piknik-reissuja ystävien kanssa.

Seuraavan koiran hankintakin on tässä ruvennut entistä enemmän pyörimään mielessä. Se on jo pitkään ollut selvä, että Pepille tulee jossain vaiheessa kaveri, mutta ehkä tuo jokin vaihe rupeaa vähitellen lähestymään. Ensi kesänä olisi optimaalinen aika. Silloin Peppi olisi reilun kaksi vuotta ja kesä olisi mukavaa aikaa pennun kanssa, kun esimerkiksi sisäsiisteyden opettaminen olisi helpompaa kuin talvella. Täytyy tietysti katsoa ajankohtaa sen mukaan, miten sopiva pentu löytyy. Vaikein päätös pennun suhteen on se, onko tulevan koiran rotu stabyhoun vai bordercollie. Staby on aivan mahtava rotu ja Peppi erityisen loistava yksilö, mutta on se vaan myönnettävä, että jossain kohdassa tulee koiran rajat vastaan, jos agility-harrastusta tulee jatkettua nykyiseen malliin. Vaikka kuinka saisi koirasta kaiken irti ja itsekin oppisi ohjaamaan, niin nopeus ei vain voi riittää bortsuja tai muita kisoissa  pärjääviä rotuja vastaan. Lähinnä kysymys on siis siitä, mihin tavoitteet tuossa lajissa asettaa. Ja vaikka tällä hetkellä tavoitteita ei erityisemmin ole, pitää asiaa tietysti ajatella koiran elämän verran pidemmälle. Onneksi tätä pohdintaa on vielä hyvin aikaa pyöritellä mahdollisimman monelta kantilta. Stabyn hankinta olisi siinä mielessä helppoa, että koirayksilöt ovat tulleet siinä määrin tutuiksi, että olisi helppo miettiä, mistä yhdistelmästä pennun haluaisi. Lisäksi stabyn kanssa vastaan tulevat haasteet ovat jo tiedossa vaikka toki jokainen yksilö on omanlaisensa. Bortsun kanssa taas täytyisi tehdä enemmän töitä koiriin ja kasvattajiin tutustumisessa, jotta löytää haluamansa. Eilen tosin tuli vierailtua bortsukennelissä, joka - ja jonka koirat - vaikutti juurikin siltä, mitä ollaan hakemassa. Toinen juttu on sitten se, mikä kennel sen pennun suostuu meille myymään, kun taitavat olla hyvien kisaavien vanhempien pennut aika kysyttyjä...

Lomamuisteluita

Lomat ovat taas takana päin ja arkeen palaillaan askel kerrallaan. Lapsilla siis on vielä ensi viikko lomaa, joten ihan täysi arki ei vielä koiruudellekaan koita. Onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Niin oli olevinaan kiireistä taas loma-aika, ettei oikein ehtinyt blogiakaan päivitellä. Eikä toisaalta kovin ihmeellistä päivitettävää ollutkaan, mutta jotain nyt kuitenkin. Koitetaan siis muistella, mitä lomalla tapahtui...

Kesän aikana Peppi ehti esimerkiksi mökkeillä Saimaan suunnalla. Mökkielämässä se pääsi nauttimaan vapaana metsässä juoksemisesta, mustikoiden syömisestä suoraan puskasta, veneretkistä ja sängyssä nukkumisesta. Tätä viimeistä sille ei siis ollut koskaan aiemmin sallittu. Äkkiäpä se kuitenkin paikkansa sängystä otti, kun sille siihen tarjoutui mahdollisuus. Eikä sitä tietysti sitten mökkireissun jälkeen enää raaskinut laittaa omiin oloihinsa kodinhoitohuoneeseen nukkumaan vaan nykyisin koiruli saa nukkua missä haluaa. Useimmiten sen kuitenkin löytää sängyn sijasta tyttären huoneen lattialla olevalta matolta kerälle kiertyneenä.

Mökkeilyn lisäksi Peppi pääsi "lomailemaan" vajaan viikon verran Chilin ja Frodon luona. Lomailu lainausmerkeissä siitä syystä, että taisi se peuhaaminen kuitenkin vähän voimille ottaa vaikka kivaa varmasti olikin. Uni maistui harvinaisen hyvin tuota lomailua seuranneina päivinä. Selvästi kyllä huomaa, että Peppi ja Chili ovat kasvaneet ja muuttuneet sitten maaliskuun, jolloin Chili oli meillä viikon verran hoidossa. Silloin oltiin jatkuvasti kiinni kaverissa, kun taas nyt ne edelleen viihtyvät kyllä selvästi toistensa seurassa, mutta eivät enää samalla tavalla nyhjää koko ajan toisissaan kiinni. No, nyt on onneksi Frodo mukana kuvioissa nyhjäämässä milloin kenenkin kanssa.

Näyttelyissäkin tuli kesän aikana piipahdettua. Arvostelut ovat kyllä olleet ilahduttavan hyviä. Kesäkuun alussa Orivedellä ja heinäkuun alussa Mikkelissä Peppi sai jopa sertit. Heinäkuun lopulla Helsingissä ei sertiä tai SA:ta tullut mutta ERI kuitenkin. Ja Helsingissä tuomarina olleen Joanna Proninin antama arvostelu oli paitsi hyvä myös erittäin kattava. Helsingissä Peppi pääsi rotukehän lisäksi myös junior handler -kehään vanhemman tyttäremme kanssa. Ennen kehää saatiin vielä asiantuntevia ohjeita esittämiseen kokeneemmalta harrastajalta. Esittäminen ja yhteistyö sujui hienosti, vaikka sijoitusta ei tällä kertaa tullutkaan. Sen verran kuitenkin kipinä jäi kytemään, että näyttelyharjoituksia on tarkoitus järkätä lisää ennen seuraavia näyttelyitä.

Loman aikana ehdittiin osallistua myös rotuyhdistyksen tapaamiseen Helsingin Rajasaaressa. Paikkahan on aivan mahtava koirille tarkoitettu aidattu ulkoilusaari aivan soutustadionin vieressä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Siellä koirat saavat juoksennella vapaina, uida ja kiipeillä kallioilla. Paikalla oli kymmenkunta rotukaveria. Peppi on tapansa mukaan tuollaisissa tilanteissa enemmänkin sivusta seuraajan ja tarkkailijan roolissa kuin leikkimässä ja painimassa kaikkien kanssa. Se on siis hieman varautunut toisten koirien suhteen vaikka onkin kauhean kiinnostunut kaikista. Kaiken kaikkiaan oli todella mukava ilta muiden koirien ja koiraihmisten parissa. Toivottavasti ehditään vielä ottaa uusiksi ennen syksyn tuloa.

Tästä siis vähitellen taas palataan arkirutiineihin ja harrastuksetkin jatkuvat kesätauon jälkeen. Tokoilua jatketaan jatkoryhmässä ja kaipa siellä jossain tulevaisuudessa on tavoitteena kokeeseen osallistuminenkin. Ei nyt kuitenkaan vielä mitään ajankohtia lähdetä lukkoon lyömään. Agilityä päästäänkin harrastamaan nyt oikein kunnolla, kun saimme paikan seuran treeniryhmästä. Kolme kertaa on jo ehditty käydä harjoittelemassa tämän ryhmän kanssa ja kivaa on ollut. Lisäksi ilmoitin meidät vielä jatkokurssille samaan paikkaan, jossa ennen lomia kävimme alkeiskurssin, joten syksyllä treenataan agilityä kaksi kertaa viikossa. Ja tietysti omalta pihaltakin löytyy muutamia hyppyesteitä ja putki, joten sielläkin voi vähän kertailla. Agilityssä suurin haaste tuntuu olevan Pepin innostuksen löytyminen ja pysyminen. Alkuun se saattaa tehdä reippaastikin töitä, mutta aika äkkiä alkavat vieraat hajut, äänet ja radan ulkopuoliset tapahtumat kiinnostaa. Täytyy vain treenata pieniä pätkiä kerrallaan, niin jospa se innostus ja keskittyminen siitä kehittyy. Välillä se kuitenkin väläyttää niin hienoja suorituksia, että olen itsekin ihan ihmeissäni :)

Kesän viettoa kuvina

Juhannusta viettämässä Pertunmaalla. Sattui juoksujen pahimmat päivät juuri juhannukseksi ja maatilalla, jossa juhannusta vietimme, oli kaksi poikakoiraa. Oli vähän tuskaista itse kullekin...

Ensimmäiset leikit tyttären luokkakaverille kotiutuneen Lagotto Romagnolo pentu Toscon kanssa. Tosco piti Peppiä hyvänä emoaineksena ja koitti epätoivoisesti imeä maitoa sen nisistä. Ei onnistunut.

Mikkelin näyttelyssä 6.7.2013. Näyttely sattui sopivasti lomamatkan varrelle.

Lisää poseerausta Mikkelissä. Tuloksena Pepin toinen serti.

Isä ja tytär - Mikkelin näyttelyn ROP ja VSP

Lomamatkalla Puumalan Lintusalon saaressa sijaitsevassa Nestorinrannassa löytyi leikkikaveriksi Australianterrieri Luka

Poseerausta samaisen majapaikan pihalla

Laivakoirana Lappeenrannasta lähteneellä Saimaan kanavaristeilyllä

 

Venekoirana Kyläniemessä Saimaalla

Mukana mustikoita poimimassa

Samaisella mustikkaretkellä hieman ennen uhkarohkeaa loikkaa alas kiveltä. Hetken jo pelkäsin, että satutti itsensä, kun näytti niin pahalta, mutta sitten päätön meno pitkin metsiä taas jatkui.

Lampaisiin tutustumassa Liehtalan tilalla Puumalan Niinisaaressa

Sertityttö!

8.6. oli vuorossa Oriveden näyttely. Lähdimme matkaan jo edellisenä iltana ja vierailimme Chilin perheen luona katsomassa uutta tulokasta, 8-viikkoista Frodoa. Kyllä ne pennut vaan ovat kivoja. Ehkä joskus tulevaisuudessa meilläkin on sellainen pieni karvapallo Pepin kaverina... Vähän oli kyllä neiti hämillään, kun Chilin lisäksi oli vastassa toinenkin koira, mutta hienosti se kuitenkin pikkuiseen suhtautui.

Itse näyttelyyn lähdettiin lauantaiaamuna ja stabyt olivat kehässä jo hyvissä ajoin aamupäivästä. Hannele Jokisilta antoi Pepille seuraavan arvostelun: "Erittäin narttumainen kokonaisuus. Oikealinjainen, lupaava, riittävän vankka pää. Hieman vaaleat silmät. Tyypilliset kulmaukset. Kokoon sopiva luusto. Ikään sopiva runko. Kaunis karva. Hyvä luonne. Liikkuu sivusta hyvin. Vielä hieman hontelo edestä ja takaa." Rastit lomakkeen alalaidassa osuivat kohtiin JUN ERI, JUK 1, SA, ROP ja SERT. Tämän tuloksen perusteella jäätiin siis odottelemaan ryhmäkehiä, jotka alkoivat vasta neljän jälkeen. Onneksi oli varustauduttu teltalla ja hyvillä eväillä, joita sai vielä viereisestä marketista lisää. Ryhmäkehässäkin Peppi sijoittui vielä neljänneksi, joten näyttelystä lähti mukaan kolme pokaalia ja ruusuketta ja Pepin ensimmäinen serti. Kannatti siis käydä Orivedellä saakka viettämässä kaunista kesäpäivää koiranäyttelyn, päivätelttailun ja eväsretken merkeissä!

Näyttelyitä ja stabytapaaminen

Tampere KV 5.5.2013
Tampere sattui olemaan kolmen viikonlopun näyttelyputkemme toinen näyttely. Matkaan lähdettiin jo ajoissa, koska stabyt olivat tällä kertaa vuorossa heti aamusta. Näyttelyyn oli ilmoittautunut jopa 15 stabya ja oli tosiaan hauska päästä näkemään noin monta mustavalkoista samalla kertaa.

Kehässä meni kaikki ihan hienosti ja tuomarina ollut portugalilainen Pedro Delerue antoi Pepistä seuraavan arvostelun: "Feminine head, good neck and topline, correct angulations, movement too close behind, good coat." Arvostelu oli JUN ERI ja kilpailutulos JUK 2. Ihan hyvä tulos siis vaikka vähän SA:ta jo toivottiinkin...

Stabyhounkerhon tapaaminen 8.5.2013
Helatorstain tapaamisessa oli paikalla kolmisenkymmentä koiraa ja kuutisenkymmentä ihmistä. Säätiedotus lupasi päivälle sadetta ja ukkoskuuroja, joten varauduimme saappain ja sadetakein. Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri ja pysyimme kuivina. Välillä jopa paistoi aurinko ja sade alkoi vasta, kun lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Ohjelmassa oli alkuun joukkueittain pidetty juoksukilpailu. Kussakin joukkueessa oli neljä koiraa ja jokainen koira juoksi kisamatkan kahteen kertaan. Lisämausteena joukkueet olivat saaneet valita itselleen nimen ja pukeutumisen haluamansa teeman mukaan. Meidän joukkueemme nimi oli Holstein, joka tulee friisiläisestä karjarodusta. Koirat oli naamioitu lehmiksi utarein ja lehmänkelloin ja mukana oli myös maitotonkka onnea ja fiilistä tuomassa. Kumma kyllä, yksikään koirista ei tuntunut olevan moksiskaan, kun joutuivat näitä varusteita kantamaan. Kisa sujui hienosti. Joukkueemme voitti sekä juoksu- että paras asu -kilpailun. Kiitokset koko tiimille hienosta suorituksesta!

Juoksukilpailun ja syömisen jälkeen pidettiin halukkaille toko-koulutusta. Siihen Peppi osallistui isomman tyttäremme kanssa. Ihan hienosti sujui, mutta onhan sitä tokoa tullut jo vähän treenattuakin. Tokon jälkeen olisi vuorossa ollut näyttelytreeniä, mutta jouduimme poistumaan tuossa välissä seuraaviin pirskeisiin. Oli taas kerran hauska päivä koirien ja koiraharrastajien parissa!

Juoksu- ja paras asu -kilpailujen voittajajoukkue Holstein: Luna, Peppi, Bate ja Camu

Perhepotretissa Peppi, äiti Tessa ja isä Reni

Helsinki KV 12.5.2013
Näyttelyputkessa viimeisenä oli vuorossa Helsingissä Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla äitienpäivänä pidetty näyttely. Tällä kertaa mukana oli vain viisi stabya ja omassa luokassaan Peppi oli yksin. Tuomarina oli Bertil Lundgren ruotsista, jonka arvostelu vapaasti suomennettuna kuului näin: "Hyvät mittasuhteet, hieman kapea kuono, hyvä kaula ja olkapäät, riittävä rintakehä, hyvä ylälinja, hyvä häntä, riittävät kulmaukset, hyvät liikkeet sivulta, takaa hieman kapeat liikkeet, hyvä luusto, tänään ilman turkkia, joka vaikuttaa arvosteluun." Tällä kertaa tuli tulokseksi Pepin ensimmäinen JUN EH. Aiemmat tuloksethan ovat olleet ERIä.

Näyttelyarvosteluista alkaa kieltämättä löytyä tiettyä johdonmukaisuutta. Useampikin tuomari on kiinnittänyt huomiota kapeahkoon kuonoon ja ahtaisiin liikkeisiin erityisesti takana. Toisaalta taas myös löytyy selkeitä eroja. Turkista osa tuomareista tykkää ja osa pitää sitä lyhyenä. Tampereen näyttelyn arvostelussa luki good coat ja Helsingin näyttelyn arvostelussa tuo yllä mainittu tänään ilman turkkia. Kaikkiaan arvostelut kuitenkin ovat tässä vaiheessa rohkaisevia ja nuo asiat, joihin tuomarit kiinnittävät huomiota, ovat sellaisia, jotka vielä todennäköisesti muokkaantuvat iän karttuessa.

Näyttelypäivän parasta antia oli taas kerran tuttujen tapaaminen. Chili emäntineen oli meillä vierailulla ennen ja jälkeen näyttelyn. Oli taas hauska nähdä, miten kivaa koirilla oli yhdessä. Chilillä on selvästi alkanut esiintyä äijämäisiä piirteitä. Se on ilmeisesti ruvennut ottamaan vahtikoiran roolia ja reagoi haukkumalla naapuripihoilla liikkuviin ihmisiin tai haukkuviin koiriin. Häntä kuitenkin vispaa koko ajan kuten ennenkin, että kai se vaan koittaa komentaa niitä muita leikkimään. Hauska tapaus tuo Chili kaiken kaikkiaan!

Harrastuksia, harrastuksia...

Taas kerran on talvi takana, lumet sulaneet ja vappuakin vietetty. Koiraharrastuksetkin tuntuvat näin keväällä vain lisääntyvän. Näyttelyputki avattiin viime sunnuntaina ja seuraavat pari viikonloppua menevät vastaavissa merkeissä. Sitten on muutama viikonloppu taukoa ennen kuin taas jatketaan. Agility-treeneissäkin on tullut käytyä jo pari kertaa. Kyllä sitä treenipaikkaa pitkään etsittiinkin, mutta hyvää kannatti taas odottaa. Heti ekat treenit näyttivät lupaavilta. Esteistä käytiin läpi kepit, rengas, hyppy ja putki. Lisäksi harjoiteltiin paikalla oloa. Kaikki muut sujuivat aika helposti, mutta putkeen Peppi piti alkuun laittaa puoliväkisin. Muutaman kerran jälkeen se kyllä tajusi, mistä oli kysymys ja huomasi, ettei putkessa ole mitään pelättävää. Kaiken kaikkiaan Peppi jaksoi keskittyä hienosti koko treenien ajan. Kesto oli kuitenkin toista tuntia. Tokossa käy välillä niin, että kaikki muu kuin varsinainen treeni rupeaa kiinnostamaan. Pitää nuuskia maata, kuunnella metsän ääniä ja ihmetellä muiden tekemisiä. Agilityssä keskittyminen tuntui säilyvän paremmin, kun koko ajan puuhattiin intensiivisemmin yhdessä. Tästä on hyvä jatkaa harjoittelua niin kotioloissa kuin treeneissäkin. Eiköhän tuossa kesän mittaan ilmesty pihalle jos jonkinlaista estettä...

Viime viikonloppuna piipahdettiin Lahden KV-näyttelyssä. Paikalla oli pitkästi toistakymmentä stabia ja oli kiva nähdä taas koiratuttuja. Tuomarina oli Hannele Jokisilta, jonka arvostelu Pepistä kuului näin: "Erittäin narttumainen kokonaisuus. Vielä hieman kapea pää erityisesti kuono-osasta. Sopivat kulmaukset edessä ja takana. Keskivahva luusto. Hyvä runko. Vielä lyhyt karva. Liikkuu vielä hontelosti edestä ja takaa." Jännä ilmaus tuo "erittäin narttumainen kokonaisuus". Jäi mietityttämään, että tarkoittiko se pelkkää koiraa vai koirakkoa. :) Joka tapauksessa, arvosana oli ERI ja sijoitus JUK 2. Olimme siis kaikin puolin tyytyväisiä päivään. Seuraavaan näyttelyyn pitää taas hieman kerrata paikalla seisomista. Peppi kun tuntui olevan kehässä vähän hukassa, kun on ollut tässä jonkin verran näyttelytaukoa.

Tästä jatketaan kevään viettoa tokon, agilityn ja näyttelyiden parissa. Niin ja onhan ensi viikolla stabyhounkerhon tapaaminenkin. Puuhaa siis riittää ja hyvä niin...

Hauvan synttäripäivä!

Tänään Peppi täyttää jo vuoden vaikka vastahan se tuli meille pienenä pehmoisena pallerona. Nyt se on jo melkein täysikasvuinen, toisinaan melkein täysipäinen, välillä vähän itsepäinen, enimmäkseen leikkisä, joskus raivostuttava, mutta kuitenkin aina ennen kaikkea oma rakastettava itsensä. Pepin kanssa on jo ehditty kokea paljon kaikkea hienoa. On löydetty uusia harrastuksia, kierretty näyttelyitä, saatu uusia ystäviä - niin kaksi- kuin nelijalkaisiakin, opittu yhdessä elämään uudenlaista arkea ja paljon muuta. Ja paljon uusia kokemuksia on vielä edessä. Tällä viikolla esimerkiksi alkaa pitkään odotettu agility-harrastus. Toivotaan vaan, että tuo koirakin siitä innostuu ja jaksaa motivoitua yhdessä tekemiseen. Sen olen huomannut toko-kentälläkin, että se kyllä ymmärtää, mitä siltä halutaan ja osaa tehdä vaikka mitä, kunhan vaan motivaatio löytyy. Koiraelämä ja -harrastukset ovat kyllä vieneet mukanaan toden teolla eikä paluuta entiseen voisi enää kuvitellakaan.

Joko saa ottaa ???

Synttäreitä juhlistettiin tänään järjestämällä tyttöjen kanssa Pepille bileet. Oli oikein synttärivieraat, lahjat ja herkut. Lahjaksi Peppi sai muutaman narupallon ja vinkulelukakun. Synttäriherkkuina olivat huomattavasti normaalia lihaisampi iltaruoka ja ruokajuomana koiranolut. Kyllä nyt synttärisankarin kelpaa! Nyt vielä lähdetään reilulle iltalenkille, niin sitten kelpaa rauhoittua iltatoimille ja jäädä odottelemaan, mitä seuraava vuosi koiran elämää tuo tullessaan...

Tähän loppuun täytyy muuten vielä oikein kehaista tuota koiraa, kun viimeksi tuli moitittua. Juoksuja ei ole vielä kuulunut, mutta jonkinlainen järjen pilkahdus on sen pieneen pääkoppaan palannut. Nyt se välillä jo uskookin, mitä sille koitetaan sanoa eikä hötkyile samalla tavalla kuin vielä muutama viikko sitten. Ja varsinkin eiliset toko-treenit menivät uskomattoman hyvin. Peppi oli suurimman osan treeniajasta jopa ilman talutinta ja silti pysyi varsin hienosti hallinnassa ja teki suurin piirtein sen, mitä siltä pyysin. Kyllä siitä vielä tottelevainen koira tulee!