keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Matkailu avartaa...

Ensimmäinen junamatka
Nuoren koiran elämässä on taas tapahtunut kaikkea jännittävää. Tiistaina koettiin ensimmäinen junamatka ja VR:n luotettavuus tuli jälleen kerran todistettua. Matka oli Keravalta Pukinmäkeen N-junalla. Saavuimme asemalle hyvissä ajoin ennen junan lähtöä vain kuullaksemme kuulutuksen, jossa kerrottiin, että kyseinen junavuoro on peruttu. Menimme selvittelemään seuraavaa vuoroa ja sekin oli peruttu. Onneksi jo sitä seuraava kulki normaalisti ja pääsimme matkaan puolisen tuntia myöhässä. Paluumatkalla puolestaan tuli junassa kuulutus, että lipunmyyntilaite ei toimi eikä junasta siten saa ostettua lippua. Pahoittelivat vielä. Hyvä VR. Junakokemus sinänsä oli hyvä. Peppi oli ihan nätisti ja lähinnä makaili jaloissamme penkin alla. Mitään suurempaa pelkoa ei ollut havaittavissa. Pukinmäessä kävelimme puolisen kilometriä ja se oli kyllä jännittävää. Autotiellä aivan vieressä kun kulki meluisia busseja ja kuorma-autoja. Ne vähän pelottivat, mutta kyllä Peppi pian huomasi, ettei niistä suurta vaaraa ole vaikka isoja ja äänekkäitä ovatkin. Pepillä on muuten vähän jännä "ongelma". Se ei osaa käydä pissalla muualla kuin omalla pihalla. Niin ja omassa olohuoneessa. Tuonkin matkan ajan se pidätteli ja meni pissalle heti, kun pääsi taas omalle pihalle. Siis noin viiden tunnin kuluttua edellisestä kerrasta. Ja olen kuullut sanottavan, että tuon ikäinen pentu ei muka pysty vielä pidättämään...

Tänään oli vuorossa ensimmäinen rokotus ja samalla eläinlääkärin tarkastus. Tuo reissu sujui oikein hyvin. Eläinlääkäriasemalla Peppi luonnollisesti kierteli ympäriinsä odotushuoneessa haistelemassa vieraiden eläinten tuoksuja. Vastaanottohuoneessa se oli ihan nätisti ja rennosti ja antoi lääkärin tutkia pahemmin vastaan taistelematta. Kyllähän lääkäriä tietysti vähän piti maistaa, mutta se kuuluu asiaan. Kaikki oli Pepillä kuten tuon ikäisellä pennulla kuuluukin. Ja rokotusta se ei edes ehtinyt huomata, kun sai samalla hetkellä herkkuja suuhunsa. Ei tullut minkäänlaista lääkäripelkoa siis ja varasimme seuraavan käyntimmekin saman tien.

Tellu kurittaa Peppiä...
... ja Peppi Tellua
Illalla meillä kävi vielä vierailulla Tellu-niminen labbispentu perheensä kanssa. Tellu on noin kuukauden verran Peppiä vanhempi ja kooltaan jo huomattavasti suurempi. Leikit alkoivat hyvin pian Pepin herättyä torkuilta ja näyttivät välillä hyvinkin rajuilta. Hännät kuitenkin heiluivat - siis silloin, kun eivät olleet jalkojen välissä tai toisen hampaissa - joten molemmat olivat leikissä hyvin mukana. Välillä piti kuitenkin erottaa pennut toisistaan, kun näytti siltä, että molemmat väsyivät, mutta kumpikaan ei osannut lopettaa. Jossakin vaiheessa jo huolestuimme, kun Pepin etujalkojen kohdalla turkissa näkyi vähän verta. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa pahemmin älähtänyt kivusta. Erotimme pennut toisistaan ja tutkimme, mistä veri voisi olla peräisin. Pepin turkissa veri oli ihan pinnassa, joten siinä haava ei voinut olla. Tellultakaan ei löytynyt haavoja mistään, mutta hammas oli irronnut ja veri oli siis päätynyt Pepin turkkiin sen ikenestä. Tellun hampaat ovat parhaillaan vaihtumassa pysyviin, joten mistään sen vaarallisemmasta ei onneksi ollut kysymys.

Oli hauska nähdä vähän Peppiä vanhempi pentu ja huomata, miten koiran olemus ja käyttäytyminen muuttuu niinkin lyhyessä ajassa kuin kuukaudessa. Tellukin on kuulemma ollut ihan samanlainen näykkivä ja pureskeleva höntti kuin Peppi on tällä hetkellä. Ehkä siis jo kuukauden päästä tuo taipumus on helpottanut Pepilläkin. Vaikka on se kyllä aika suloinen tällaisena pehmoisena riiviönäkin :) Kyllä se pentuaika vaan taitaa mennä ohi turhankin nopeasti. Täytyy muistaa nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää...

Puutarhuri
Siis ei palkkiota vai?
Jos mä oon tälleen söpösti, niin annatko palkkion?



2 kommenttia:

  1. Kappas, Pepillä on sitten samanlainen ulostusongelma kuin Aloralla! Olen kuullut että on jopa aika yleistä nartuilla, ettei tehdä tarpeitaan kuin tuttuihin paikkoihin. Alorakaan ei siis tee tarpeitaan muuta kuin ehdottoman turvallisiin ja tuttuihin paikkoihin ja pidätti tosiaan jo pentuna useita tunteja, nimenomaan juuri silloin kun oltiin muualla kuin tutulla pihalla tai sisällä tutussa paikassa. Nyt on alkanut ehkä vähän parantua tuo tarpeiden tekeminen, mutta edelleen se ottaa oman aikansa vieraassa paikassa ennen kuin Alora toteaa, että jahas, tännekin voisi tehdä. Joku suositteli minulle myös että nartun voisi opettaa aikuisiälläkin tekemään pissansa paperille, jolloin vieraassa paikassa voisi vain laskea sanomalehden maahan ja koira toteasi, että tässäpäs onkin minulle varattu wc-tila. Näin tarpeiden teko vieraassa paikasssa tulisi helpommaksi.

    VastaaPoista
  2. Joo, tuo on tosiaan jännä piirre. Toistaiseksi ei ole kyllä ollut mitään ongelmia, kun ollaan oltu niin paljon kotona. Täytyy katsoa, miten Peppi suoriutuu mökkireissusta, johon lähdetään ensi viikolla ellei kauheasti satele. Pakkohan sen on jostain sopiva paikka löytää. Tuota paperia voisi harkita, jos tuntuu, että ongelma jatkuu pidempään. Kiitokset vinkistä! Peppi on muuten keksinyt hyvän pissapaikan kodinhoitohuoneesta. Se on muutamana yönä käynyt tarpeillaan oven edessä olevan kuraritilän päällä. Sehän on oikein mainio koiranvessa, kun siitä pissa menee suoraan viemäriin ja se on helppo huuhtoa suihkulla.

    VastaaPoista