LUVA

Vihdoinkin! Neljät kisat tahkottu. Yhteensä 10 starttia. Näistä tuloksena yksi hylätty, 8 yliaikanollaa ja tänään vihdoinkin ensimmäinen oikea nollatulos toiselta radalta! Kyllä oli palkitsevaa! Aika oli -2,41 ja sijoitus 6/45. Vauhti ei tietysti vieläkään mitään kovin huimaa ollut, mutta koko ajan edistytään. Ja treeneissä on välillä ollut vauhtia vielä ihan toisella tavalla kuin tänään kisaradalla, joten kyllä tästä vielä hyvä tulee!

Ensimmäiseltäkin radalta olisi todennäköisesti tullut nolla ellei Peppi olisi kesken suorituksen jäänyt peilailemaan itseään. Keskellä puomia se pysähtyi pitkäksi aikaa katselemaan itseään radan ulkopuolella olevasta peilistä. Kentällä on kyllä laidat, jolloin peili ei normaalisti näy, mutta nyt olikin laitettu puomi juuri sopivasti poikittain sen peilin kohdalle, jolloin Peppi pääsi puomilla ollessaan näkemään sopivasti laitojen yli ja ihailemaan omaa kauneuttaan kesken kisasuorituksen. Olipahan ainakin yleisöllä viihdykettä :)

Niin ja se pentu... Ensi torstaina saadaan hakea Mocca kotiin. Siitä se jännä pentuaika ja kasvatustyö taas alkaa. Tuskin maltan odottaa. :)

Nimi valittu

Eilen kävimme toistamiseen katsomassa tulevaa pentuamme. Nimeä oli mietitty ahkerasti niin perheen kesken kuin ystävienkin kanssa. Mennessä oli vielä pari nimivaihtoehtoa mietinnässä - Pinni ja Mocca. Kun olimme pentujen luona, kaikille oli kuitenkin selvää, että pentumme nimi on jälkimmäinen eli Mocca. Se vain näytti sopivan sille niin hyvin. Nyt siis odottelemme vielä vajaat kaksi viikkoa, että saamme Moccan kotiin. :) Ja tässä odotellessa kävin tekemässä sille oman info-sivun, josta löytyy jo muutama kasvattajan nappaama kuva. Lisää tulee varmasti ajan mittaan...

Lisää kisoja ... ja vähän muutakin

Kolmen viikon kisaputki on nyt takana. Tuloksena on lähinnä kokemusta. Sinänsä ihan mukavaa kokemusta. Suoritukset ovat olleet melko varmoja, mutta vauhti ei ole päätä huimannut. Kahdeksasta startista on tuloksena seitsemän yliaikanollaa ja yksi hylätty. Tänään tehtiin Ojangossa kaksi rataa. Ensimmäisellä radalla alku näytti jo vähän vikkelämmältä. Kepit mentiin kuitenkin hyvin rauhallisesti eikä putkissakaan hirveä kiire ollut. Nyt päästiin jo lähelle ihanneaikaa. Ihanneaika ja ensimmäinen LUVA-tulos jäi vain 0,16 sekunnin päähään. Myönnän, että harmitti... Tämän päivän toisella radalla taas oli Pepillä keskittyminen hukassa heti alusta saakka. Sain komentaa ihan tosissani muutamassa kohdassa, että mentiin oikealle esteelle. Eikä vauhtiakaan ollut juurikaan, kun piti katsella, mitä radan ulkopuolella tapahtuu. Sitten vielä radan loppuosalla putken jälkeen koira jolkotteli seuraavaan putkeen eikä A:lle, johon sitä koitin viedä. Eikä paikka edes ollut millään tavalla hankala. Tuloksena oli siis hylätty tältä radalta. Eipä siitä kuitenkaan olisi mitään hyvää suoritusta tullutkaan, joten samapa tuo... Seuraavat kisat ovat tiedossa parin viikon päästä. Katsotaan, jos silloin olisi enemmän vauhtia ja keskittymistä matkassa.

Niin ja se toinen juttu... Pennun etsintähän on ollut tässä viime aikoina käynnissä. Viikon puolivälissä sain viestiä treenikaverilta, että eräällä kasvattajalla oli tullut yhden tyttöpennun osalta peruutus. Alkuperäinen pennunostaja oli joutunut muuttamaan suunnitelmiaan ja tuo pentu oli vapaana. Asiat etenivät sen verran nopeasti, että perjantaina oli jo sovittu, että tuo pentu muuttaa meille vajaan kolmen viikon kuluttua. Nyt meidän laumaamme on siis tulossa se bc, josta alun perin joskus lapsena jo haaveilin!

Playday's Play Fair

Ekat kisat

Nyt ne sitten ovat takana. Pitkään odotetut ekat viralliset agility-kisat. Kisat järjesti RimA Hyvinkäällä viime sunnuntaina. Olin ilmoittanut meidät kaikille kolmelle radalle. Ensimmäisenä vuorossa oli hyppyrata, jossa sinänsä ei meille mitään erityisen vaikeaa pitänyt olla. Eniten minua jännitti se, miten Peppi toimisi vieraassa hallissa. Jäisikö se haistelemaan vieraita hajuja, lähtisikö se haahuilemaan vai menisikö ihan normaalisti. No, menihän se radan läpi puhtaasti ilman virheitä, mutta hyvin, hyvin rauhallisesti. Vauhti oli tosiaan hyvin verkkaista. Tuloksena oli yliaikanolla noin kolmen ja puolen sekunnin ylityksellä.

Toinen ja kolmas rata olivat sitten vuorostaan agility-ratoja. Toisella radalla oli mukana keinu, jota etukäteen vähän jännitin. Se ja kepit ovat meille ne esteet, joissa ongelmia todennäköisimmin voisi tulla. Tämäkin rata meni samaan malliin kuin hyppyrata. Puhtaasti mutta hitaasti. Tuloksena toinen yliaikanolla vajaan seitsemän sekunnin ylityksellä. Kolmatta rataa en enää sen kummemmin jännittänyt, siellä kun ei ollut sitä keinuakaan. Kaikki toimi taas muuten hienosti, mutta vauhtia uupui ja tuloksena oli kolmas yliaikanolla noin kuuden ja puolen sekunnin ylityksellä.

Kaiken kaikkiaan olin näihin ekoihin kisoihin ihan kohtuullisen tyytyväinen. Peppi kuitenkin teki radat täysin vieraassa hallissa puhtaasti vaikkakin rauhalliseen tahtiin. Olin varautunut siihenkin, että tekemisestä ei olisi tullut mitään vaan olisi mennyt pelkäksi haisteluksi. Parantamisen varaa jäi selvästi sen vauhdin osalta. Rohkaisevaa taas oli se, että vielä samana iltana treeneissä tutussa hallissa vauhti oli aivan toista luokkaa. Samoin maanantain treeneissä mentiin varsinkin oman vuoron alussa jo oikein hyvää vauhtia. Kisaamaan päästään taas kahtena seuraavana sunnuntaina ja koska molemmat tulevat kisat ovat tutussa Ojangon hallissa, uskon, että vauhti on paremmin kohdallaan. Tietysti kisatilanne jännittää sekä koiraa että ohjaajaa eri tavalla kuin treenit. Eiköhän tästä kuitenkin vähitellen vauhtiin päästä ja jonkinlaisia tuloksiakin rupea syntymään. Tästä on hyvä jatkaa. :)

Agia

Olen laiskistunut. Tämän blogin päivittämisessä nimittäin. Tai sitten ei vaan ole ollut aikaa, inspiraatiota tai kumpaakaan edellä mainituista. Pepin kanssa puuhastelussa en ole laiskistunut. Agility-kärpänen on puraissut kunnolla ja treenattua tulee ohjatusti kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Ensimmäiset epäviralliset kisatkin on jo koettu. Virallisiinkin oli jo ilmoittauduttu, mutta alkoi juoksut juuri sopivasti, niin jäi kisat väliin. No, tämän kuun loppupuolella päästään sitten aloittamaan viralliset kisat.

Suurimpana haasteena meillä on Pepin kanssa vauhti. Tai paremminkin sen puute. Peppi kyllä seuraa ohjausta hyvin, rimat tippuvat hyvin harvoin ja muutenkin esteet ovat aika hyvin hallussa. Keinun kanssa tosin on välillä vähän haasteita, kun se kolahdus meinaa vähän säikäyttää. Sitä ei nyt hetkeen ole tehty ja uskon kyllä, että sekin menee taas ihan hyvin, kunhan saadaan koiraan vähän lisää virtaa. Nyt juoksujen jälkeen se on ollut kyllä aivan laama. Tai välillä se kyllä väläyttää vähän vauhtiakin, mutta se ei kestä kovin pitkään. Himppasen haittaa treenaamista, kun vauhtia riittää ensimmäisen minuutin ajan ja sen jälkeen löntystellään sen minkä jaksetaan. No, tiedän kyllä, että tämä helpottaa ajan kanssa ja on pahimmillaan nyt heti juoksujen jälkeen. Toivottavasti vaan vauhtia löytyy lisää kisoihin mennessä... Jostain pitäisi löytää jotain, jolla tuon koiran saa kunnolla syttymään. Olen kokeillut erilaisia leluja, herkkuja, namirasioita ja vaikka mitä, mutta ei vain ole löytynyt mitään, mikä ihan oikeasti innostaisi. Vielä voisi kokeilla jotain riistan osia kunhan vain jostain löytäisi.

Mitäs Pepille agilityn lisäksi kuuluu? Se on ihan mahtava tyyppi! Siitä on tullut viime aikoina aiempaakin seurallisempi. Se tulee usein mielellään lähelle rapsuteltavaksi tai pyrkii nuolemaan naamaa ja kiehnäämään pään päällä. Joo, tiedän, saattaa kuulostaa ällöltä, mutta on aika hauskaa. :) Lisäksi se on välillä aika narttu. Tulee härnäämään lelun kanssa, mutta ei ole aikeissakaan antaa sitä lelua. :) Kaiken kaikkiaan sen kanssa elämä on tällä hetkellä aika mukavaa ja leppoisaa. Varsinkin, kun ne juoksutkin ovat taas tältä erää ohi.

Aiemmassa postauksessa pohdiskelin seuraavan koiran hankintaa ja rodun valintaa. Sen verran tosiaan tämä agility-harrastus on vienyt mukanaan, että seuraavan koiran rotu tulee olemaan bordercollie. Sillä pitäisi sitten olla edellytyksiä myös vauhdikkaampiin suorituksiin ja draivia treenata ihan eri tavalla kuin stabylla. Pentu on tarkoitus hankkia tämän vuoden aikana, kunhan sopiva sattuu kohdalle. Paljon tuntuu noita pentueita syntyvän, mutta ei kuitenkaan kovin paljon sellaisia, joista olisin todella kiinnostunut. Treenikaverit ovat ottaneet asiakseen auttaa pennun metsästyksessä. Hyvä niin, kun heiltä löytyy asiantuntemusta vaikka muille jakaa. :) Yksi treenikavereista sai bc:n pennun juuri kuukausi sitten, eikä oma pentukuumeeni ainakaan helpottanut, kun kävin sitä riiviötä katsomassa. Muutama lupaava kasvattajavaihtoehto on jo löytynyt. Toisella näistä menee seuraava pentue syksyn puolelle eikä isästä vielä ole tietoa. Toisella taas pennut syntyvät jo tällä viikolla, joten jännityksellä odotetaan, minkä verran pentuja tulee ja olisiko meille mahdollisesti yhtä tarjolla. Tämän pentueen emän olen nähnyt vain videolla, mutta isän puolestaan kisoissa. Ja myös emän siskon näin radalla samassa kisassa. Ainakin näiden kokemusten perusteella olen erittäin kiinnostunut tästä pian syntyvästä pentueesta. Katsotaan, mitä loppuviikosta tapahtuu...

Pitkästä aikaa...

Kiitokset kaikista tämän päivityksen kuvista Anne Leppäselle!

Taas on päässyt vierähtämään melkoisesti aikaa edellisestä päivityksestä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että mitään ei olisi Pepin elämässä tällä välin tapahtunut. Pikemminkin päin vastoin. Kaikenlaista on tullut puuhailtua ja tuon koiranretaleen pääkopassakin on mitä ilmeisimmin tapahtunut jonkinlaisia aivosolujen yhteentörmäyksiä tai jotain vastaavaa. Pitkään tuskailtiin sen kanssa, että Peppiä ei oikein saanut innostumaan mistään. Ei ollut mitään suurempaa intohimoa leluja, leikkejä eikä hirveästi ruokapalkkaakaan kohtaan. Nameilla kouluttaminen toki onnistui, mutta ei niillä saanut varsinaisesti Peppiä syttymään. Varsinkin agility-treenejä tämä innostumisen puute "hieman" häiritsi. Kotonakin se oli jossain määrin vaisu samoin kuin toisten koirien kanssa esimerkiksi koirapuistoissa. Nyt on tosiaankin jotain tapahtunut tuon innostumisen suhteen. Varsinkin viimeisen kuukauden kuluessa Peppi on muuttunut paljon aktiivisemmaksi ja touhukkaammaksi. Välillä se on suorastaan rasittava höntti, kun se kantaa leluja kiskottavaksi ja käy vähän väliä tökkimässä ja haastamassa leikkimään. Ja tämän siis kerron kaikella rakkaudella. Tällainen käytös on minun mielestäni pelkästään positiivista ja juuri sitä, mitä on jo pitkään Pepistä koitettu löytää. Ja kuten arvata saattaa, agility-treeneissä on tässä viimeisten viikkojen aikana ollut ihan uutta virtaa. On ollut vielä entistäkin suurempi nautinto treenata yhdessä Pepin kanssa, kun se on todella näyttänyt nauttivan lajista.

Peppi tuntuu myös palkkaantuvan ihan eri tavalla kuin aiemmin. Palkka voi olla tilanteesta riippuen joko nami, lelu tai yhdessä leikkimistä. Kaikki käyvät ja toimivat hieman eri tilanteissa. Palkkaamiseen on muuten löytynyt pari uutta ja hienosti toimivaa tapaa. Ensimmäinen on tennispallo. Ei varmaan mikään uusi eikä ihmeellinen asia niille, joiden koirat ovat luonnostaan pallohulluja. Pepille kuitenkin tämä pallosta innostuminen on iso edistysaskel. Pallolla palkkaaminen toimii nykyisin hienosti, kun opetin koiruuden tuomaan pallon aina käteen asti ennen palkan antamista. Nyt se siis säntää pallon perään, tuo sen luokse ja ojentaa käteen, jonka jälkeen saa namipalkan. Toimii hienosti, eikä tarvitse rasittaa omaa selkää. :) Toinen palkkaamiseen löytynyt uusi konsti on namin nappaaminen ilmasta. Siis niin, että heitän namin ja Peppi nappaa kopin. Tämä toimii hienosti varsinkin kaukokäskyjä opetellessa. Voi astua aina askeleen tai pari kauemmas, käskeä maahan tai istumaan ja heittää palkan suuhun. Lelulla tuo kopin ottaminen ei vielä oikein kuitenkaan toimi. Nyt illallakin koitin heittää Pepille lelua niin, että se ottaisi kopin. Tuloksena oli lähinnä hölmistynyt ilme ja ihmetys, että miksi tuo heittelee minua solmunarulla päin naamaa...

Ainakin omasta mielestäni agilityssä on tapahtunut huimasti kehitystä viime aikoina. Vauhtia voisi toki olla enemmän, mutta kaiken kaikkiaan paljon on päästy eteenpäin verrattuna vaikka siihen tilanteeseen, missä oltiin kesäloman jälkeen. Tähän varmasti vaikuttaa Pepin virtanappulan löytymisen ohella myös se, että treenaamassa on käyty pari kertaa viikossa. Kerran viikossa on treenattu ammattimaisessa ohjauksessa ja toisen kerran ihan loistavassa koirakerhon treeniryhmässä. Ja lokakuun alusta tulee vielä yksi kerta viikossa lisää, kun menemme toisenkin kerhon ryhmään mukaan ainakin hallikauden ajaksi. Vähän kyllä jo rupeaa houkuttelemaan kisaaminenkin jossain vaiheessa, mutta koitetaan nyt ensin opetella kaikki esteet huolella. Varsinkin kepeissä on vielä jonkin verran tekemistä. Niiden kanssa täytyy koittaa vaan malttaa edetä riittävän rauhallisesti, ettei neiti rupea oikomaan.

Tokoilukin on edelleen mukana kuvioissa. Sitä käydään treenaamassa kerran viikossa. Ehkä siinäkin vielä jossain vaiheessa on edessä alokasluokan kokeeseen osallistuminen... Muutamassa näyttelyssäkin on tullut piipahdettua. Mitään mainittavaa menestystä ei parin alkukesästä saadun sertin jälkeen ole tullut. Ihan hyviä arvosteluja kuitenkin ja arvosanat ovat olleet pääasiassa ERIä ja taisi sinne joukkoon yksi EHkin mahtua. Ennen kaikkea nuo näyttelyt ovat olleet mukavia piknik-reissuja ystävien kanssa.

Seuraavan koiran hankintakin on tässä ruvennut entistä enemmän pyörimään mielessä. Se on jo pitkään ollut selvä, että Pepille tulee jossain vaiheessa kaveri, mutta ehkä tuo jokin vaihe rupeaa vähitellen lähestymään. Ensi kesänä olisi optimaalinen aika. Silloin Peppi olisi reilun kaksi vuotta ja kesä olisi mukavaa aikaa pennun kanssa, kun esimerkiksi sisäsiisteyden opettaminen olisi helpompaa kuin talvella. Täytyy tietysti katsoa ajankohtaa sen mukaan, miten sopiva pentu löytyy. Vaikein päätös pennun suhteen on se, onko tulevan koiran rotu stabyhoun vai bordercollie. Staby on aivan mahtava rotu ja Peppi erityisen loistava yksilö, mutta on se vaan myönnettävä, että jossain kohdassa tulee koiran rajat vastaan, jos agility-harrastusta tulee jatkettua nykyiseen malliin. Vaikka kuinka saisi koirasta kaiken irti ja itsekin oppisi ohjaamaan, niin nopeus ei vain voi riittää bortsuja tai muita kisoissa  pärjääviä rotuja vastaan. Lähinnä kysymys on siis siitä, mihin tavoitteet tuossa lajissa asettaa. Ja vaikka tällä hetkellä tavoitteita ei erityisemmin ole, pitää asiaa tietysti ajatella koiran elämän verran pidemmälle. Onneksi tätä pohdintaa on vielä hyvin aikaa pyöritellä mahdollisimman monelta kantilta. Stabyn hankinta olisi siinä mielessä helppoa, että koirayksilöt ovat tulleet siinä määrin tutuiksi, että olisi helppo miettiä, mistä yhdistelmästä pennun haluaisi. Lisäksi stabyn kanssa vastaan tulevat haasteet ovat jo tiedossa vaikka toki jokainen yksilö on omanlaisensa. Bortsun kanssa taas täytyisi tehdä enemmän töitä koiriin ja kasvattajiin tutustumisessa, jotta löytää haluamansa. Eilen tosin tuli vierailtua bortsukennelissä, joka - ja jonka koirat - vaikutti juurikin siltä, mitä ollaan hakemassa. Toinen juttu on sitten se, mikä kennel sen pennun suostuu meille myymään, kun taitavat olla hyvien kisaavien vanhempien pennut aika kysyttyjä...

Lomamuisteluita

Lomat ovat taas takana päin ja arkeen palaillaan askel kerrallaan. Lapsilla siis on vielä ensi viikko lomaa, joten ihan täysi arki ei vielä koiruudellekaan koita. Onneksi kesää on kuitenkin vielä jäljellä. Niin oli olevinaan kiireistä taas loma-aika, ettei oikein ehtinyt blogiakaan päivitellä. Eikä toisaalta kovin ihmeellistä päivitettävää ollutkaan, mutta jotain nyt kuitenkin. Koitetaan siis muistella, mitä lomalla tapahtui...

Kesän aikana Peppi ehti esimerkiksi mökkeillä Saimaan suunnalla. Mökkielämässä se pääsi nauttimaan vapaana metsässä juoksemisesta, mustikoiden syömisestä suoraan puskasta, veneretkistä ja sängyssä nukkumisesta. Tätä viimeistä sille ei siis ollut koskaan aiemmin sallittu. Äkkiäpä se kuitenkin paikkansa sängystä otti, kun sille siihen tarjoutui mahdollisuus. Eikä sitä tietysti sitten mökkireissun jälkeen enää raaskinut laittaa omiin oloihinsa kodinhoitohuoneeseen nukkumaan vaan nykyisin koiruli saa nukkua missä haluaa. Useimmiten sen kuitenkin löytää sängyn sijasta tyttären huoneen lattialla olevalta matolta kerälle kiertyneenä.

Mökkeilyn lisäksi Peppi pääsi "lomailemaan" vajaan viikon verran Chilin ja Frodon luona. Lomailu lainausmerkeissä siitä syystä, että taisi se peuhaaminen kuitenkin vähän voimille ottaa vaikka kivaa varmasti olikin. Uni maistui harvinaisen hyvin tuota lomailua seuranneina päivinä. Selvästi kyllä huomaa, että Peppi ja Chili ovat kasvaneet ja muuttuneet sitten maaliskuun, jolloin Chili oli meillä viikon verran hoidossa. Silloin oltiin jatkuvasti kiinni kaverissa, kun taas nyt ne edelleen viihtyvät kyllä selvästi toistensa seurassa, mutta eivät enää samalla tavalla nyhjää koko ajan toisissaan kiinni. No, nyt on onneksi Frodo mukana kuvioissa nyhjäämässä milloin kenenkin kanssa.

Näyttelyissäkin tuli kesän aikana piipahdettua. Arvostelut ovat kyllä olleet ilahduttavan hyviä. Kesäkuun alussa Orivedellä ja heinäkuun alussa Mikkelissä Peppi sai jopa sertit. Heinäkuun lopulla Helsingissä ei sertiä tai SA:ta tullut mutta ERI kuitenkin. Ja Helsingissä tuomarina olleen Joanna Proninin antama arvostelu oli paitsi hyvä myös erittäin kattava. Helsingissä Peppi pääsi rotukehän lisäksi myös junior handler -kehään vanhemman tyttäremme kanssa. Ennen kehää saatiin vielä asiantuntevia ohjeita esittämiseen kokeneemmalta harrastajalta. Esittäminen ja yhteistyö sujui hienosti, vaikka sijoitusta ei tällä kertaa tullutkaan. Sen verran kuitenkin kipinä jäi kytemään, että näyttelyharjoituksia on tarkoitus järkätä lisää ennen seuraavia näyttelyitä.

Loman aikana ehdittiin osallistua myös rotuyhdistyksen tapaamiseen Helsingin Rajasaaressa. Paikkahan on aivan mahtava koirille tarkoitettu aidattu ulkoilusaari aivan soutustadionin vieressä. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Siellä koirat saavat juoksennella vapaina, uida ja kiipeillä kallioilla. Paikalla oli kymmenkunta rotukaveria. Peppi on tapansa mukaan tuollaisissa tilanteissa enemmänkin sivusta seuraajan ja tarkkailijan roolissa kuin leikkimässä ja painimassa kaikkien kanssa. Se on siis hieman varautunut toisten koirien suhteen vaikka onkin kauhean kiinnostunut kaikista. Kaiken kaikkiaan oli todella mukava ilta muiden koirien ja koiraihmisten parissa. Toivottavasti ehditään vielä ottaa uusiksi ennen syksyn tuloa.

Tästä siis vähitellen taas palataan arkirutiineihin ja harrastuksetkin jatkuvat kesätauon jälkeen. Tokoilua jatketaan jatkoryhmässä ja kaipa siellä jossain tulevaisuudessa on tavoitteena kokeeseen osallistuminenkin. Ei nyt kuitenkaan vielä mitään ajankohtia lähdetä lukkoon lyömään. Agilityä päästäänkin harrastamaan nyt oikein kunnolla, kun saimme paikan seuran treeniryhmästä. Kolme kertaa on jo ehditty käydä harjoittelemassa tämän ryhmän kanssa ja kivaa on ollut. Lisäksi ilmoitin meidät vielä jatkokurssille samaan paikkaan, jossa ennen lomia kävimme alkeiskurssin, joten syksyllä treenataan agilityä kaksi kertaa viikossa. Ja tietysti omalta pihaltakin löytyy muutamia hyppyesteitä ja putki, joten sielläkin voi vähän kertailla. Agilityssä suurin haaste tuntuu olevan Pepin innostuksen löytyminen ja pysyminen. Alkuun se saattaa tehdä reippaastikin töitä, mutta aika äkkiä alkavat vieraat hajut, äänet ja radan ulkopuoliset tapahtumat kiinnostaa. Täytyy vain treenata pieniä pätkiä kerrallaan, niin jospa se innostus ja keskittyminen siitä kehittyy. Välillä se kuitenkin väläyttää niin hienoja suorituksia, että olen itsekin ihan ihmeissäni :)