Joulu

Joulu tuli vietettyä, kinkut ja kalkkunat syötyä ja lahjat jaettua. Ruoat ja niiden tuoksut kiinnostivat luonnollisesti meidän karvaista rosvoamme kovasti. Se on tosiaankin melkoinen rosvo ja on jo muutaman kerran ehtinyt napata syötävää pöydän nurkalta, kun on silmä välttänyt. Millään ei mene perille, että pöydille ei ole lupa hyppiä. Ja tietysti jokainen kerta, jolloin se ehtii varastaa pöydältä jotain, lisää motivaatiota hyppiä ja kokeilla onneaan. Ehkä se vielä joskus siitä oppii. Muuten se kyllä osaa hienosti jättää toisten tavarat rauhaan ja kuljettelee vain omia lelujaan, mutta tuo ruoka on ylivoimainen kiusaus vastustettavaksi. Nyt joulun aikaan ei Peppi kuitenkaan päässyt ihmisten herkkuihin käsiksi, mutta sai kuitenkin oman erityisherkkunsa eli viereisessä kuvassa näkyvän luun, jota se jälleen kerran kalusi antaumuksella.

Sen verran kilttejä meidän perheessämme on ilmeisesti oltu, että pukki oli tuonut useamman säkillisen paketteja oven taakse. Peppikin sai muutaman oman paketin, jotka se sai itse avata. Muiden paketteihin se ei onneksi koskenut vaikka sitä vähän etukäteen jännitettiinkin. Kuusenkin se on jättänyt onneksi rauhaan. Yhdestä paketista se sai uuden röhkivän possun entisen rikki menneen tilalle. Tämä uusi possu taisi kestää kasassa viitisen minuuttia ja sitten rupesi vanua kertymään lattialle sen viereen. Mihinköhän käyttöön nuo koirien lelut oikein on tehty, kun eivät puremista kestä? No, sehän toisaalta lisää niiden menekkiä, kun eivät ole ikuisia.

Toisesta paketista löytyikin sitten aika miehekkäät eväät - makkaraa ja olutta. Siis koiraversiot molemmista. Joku jo ehti kommentoida, ettei alaikäisille saa antaa olutta, mutta tuo on kyllä ihan alkoholiton versio, että ehkä sitä uskaltaa tarjota. Vielä on kyllä pullo avaamatta, mutta jos sen vaikka uuden vuoden aattona korkkaisi. Makkaroita taas oli enemmänkin kuin nuo kuvassa näkyvät, mutta niistä oli jo muutama hotkaistu ennen kuin ehdin jäljellä olevia pelastamaan. Ilmankos juuri tuo paketti niin kovasti kiinnostikin, kun makkarat haisivat papereiden läpi.

Muuten on tässä melkein viikon verran oltu Pepin kanssa aika hissukseen ja pääasiassa sisällä. Ilmeisesti kovista pakkasista johtuen sen anturat ovat kuivuneet ja se oli ilmeisesti itse nuollut ja pureskellut takatassujen isoimpia anturat niin kovasti, että ne olivat halkeilleet. Varsinkin toisen takajalan antura oli aika pahan näköinen ja selvästi kipeä. Niitä on nyt rasvattu ja pihalla käydessä on käytetty sukkia ja nyt näyttävät jo selvästi paremmilta. Olin aiemmin vakaasti päättänyt, ettei meille mitään koiran töppösiä hankita, mutta niinpä tuli sekin päätös pyörrettyä. Siinä määrin tassuja paleltaa, että yhtenä aamuna kun Pepillä oli takajaloissa sukat ja etujaloissa ei, se istui ihan surkeana pihalla oravamaisessa asennossa etutassut ilmassa. Oli aika hakeminen, että löytyi sellainen tossumalli, joka sopii jalkaan ja vielä pysyykin paikallaan. Onneksi kuitenkin löytyi Rukan tossut, jotka vaikuttavat toimivilta.

Vuodenvaihdetta ja raketteja odottelemme jännityksellä. Mielestäni Peppi ei vaikuta kovin paukkuaralta, mutta saa nähdä, miten se reagoi paukkeeseen aattoiltana. Toivottavasti seurailee rauhassa ja saa nukuttua. Jos jollain lukijoista on hyviä vinkkejä, miten varautua tuohon iltaan, niin saa kertoa. Ajattelin lähinnä käyttää Pepin pihalla ennen pahinta pauketta ja sitten seurailla sen reagointia. Ja lisäksi tietysti koitan olla itse reagoimatta mitenkään, jos se säikkyy ääniä.

Hauskaa Joulua!

Karvakuono kavereineen toivottaa kaikille Hauskaa Joulua ja Onnea Tulevalle Vuodelle!

Voittaja 2012

8.12.-9.12. oli Helsingin Messukeskuksessa vuoden suurin koiratapahtuma. Me osallistuimme Pepin kanssa sunnuntain Voittaja 2012 -näyttelyyn, jossa oltiin ensimmäistä kertaa varsinaisessa pentuluokassa, jossa kisaavat 7-9 kuukauden ikäiset koirat. Näyttelyyn valmistauduttiin tällä kertaa oikein pesemällä tuo meidän karvakuono - ensimmäistä kertaa muuten. Aiemmin on vain pesty tassuja ja mahan alusta, mutta nyt pääsi koko koira suihkuun. Ei se ihan nautinto tainnut olla, kuten kuvista voi päätellä, mutta ei ihan kamalakaan kokemus. Ja kuivatessa kastui tietysti myös pesijä...

Näyttely oli aika jännä kokemus jo kokonsa puolesta. Koiria oli sunnuntaina paikalla yli 8000 ja stabyjakin kokonaista 23. Eli arviolta noin 10% Suomessa elävistä rodun edustajista oli paikalla. Liekö sitten johtunut suuresta koiramäärästä vai mistä, mutta kehät olivat jälleen aikataulusta jäljessä. Se kyllä tuntuu tällä vajavaisella näyttelykokemuksella olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Joka näyttelyssä on tainnut tulla päiviteltyä samaa asiaa. Ehdittiinpähän hyvin tutustua näyttelyyn ja oheisohjelmiin ja tietysti jutella uusien ja vanhojen tuttujen kanssa. Peppi oli aika väsähtänyt jo siinä vaiheessa, kun tuli oman arvostelun vuoro. Eihän se raukka oikein malttanut rauhoittua edes omassa häkissään lepäämään, kun oli paljon hälinää ympärillä. Kehässä esiintyminen sujui liikkumisen osalta ihan kivasti, mutta seisominen oli vähän hankalaa, kun olisi ollut niin paljon mukavampi istua lepäilemään. Nyt näyttelyn jälkeen on muuten tullut harjoiteltua tuota seisomista vähän eri tavalla kuin aiemmin. On tehty niin päin, että esittäjä on namin tai lelun kanssa metrin tai parin päässä Pepin edessä ja siitä kehuu ja kiittelee, kun paikallaan seisominen sujuu. Vähän kyllä Peppi tuntuu ihmettelevän, kun palkkaa saa, kun vain seistä tönöttää paikallaan mitään tekemättä.

Pepin kanssa samaan aikaan kehässä oli Emmy, joka vei voiton kaksinkamppailusta. Tällä kertaa Peppi ei saanut kunniapalkintoa. Tuomarina toimi Paula Heikkinen-Lehkonen, joka arvosteli Pepin näin: "Hieman pitkä runko. Nuori narttu. Suippo kuono. Alaleuan täytyy vielä vahvistua, sillä purenta ei ole täysin tiivis. Tummat silmät. Hyvä lapakulmaus. Rintakehä kaipaa lisää tilavuutta. Selkä saa kiinteytyä. Pitkä lanneosa. Hyvät takakulmaukset. Kaunis turkki." Pepille ei siis tälläkään kertaa tullut uusia näyttelymeriittejä, mutta Pepin isä Reni sen sijaan valittiin rodun parhaaksi ja pääsi sitä myöten mukaan ryhmäkehään. Siellä ei sentään Renille sijoitusta tullut, mutta hieno suoritus kuitenkin! Ja hienoltahan tuo Reni näytti, vai mitä:

Reni-isukki

Nyt jäätiinkin sitten näyttelytauolle hetkeksi aikaa. Tammikuussa olisi Turussa näyttely, mutta siellä ei ole pentuluokkaan, joten se jää meiltä väliin. Eli katsellaan niitä näyttelyitä sitten keväämmällä, kun kaamoksesta on selvitty. Siihen saakka vietellään normaalia kotielämää ja koitetaan muistaa harjoitella perusasioita. Ja keväämmällä täytyy myös koittaa löytää sopivat agility- ja toko-ryhmät, jotta päästään kunnolla harrastamaan...

Talven alkua

Kuuraparta

Taas tuli talvi Etelä-Suomeen kertarysäyksellä. Ehdittiin sitä jo odottaakin, kun marraskuu tuntui niin pitkältä ja pimeältä. Nyt riittää lunta taas kolattavaksi ja laskettavaksi. Peppi tuntuu tykkäävän lumessa juoksemisesta vaikka sitä monin paikoin onkin mahaan saakka. Silti se oikein ehdoin tahdoin menee hankeen kahlaamaan. Hankea on myös kiva nuuhkia ja tunkea kuono lumeen. Tuloksena on aikas huvittavan näköinen kuuraparta. Pikku pakkasesta Peppi ei ole moksiskaan. Eilen illalla pakkasta tosin oli jo jonkin verran yli viidentoista asteen ja näytti siltä, kuin tassuja olisi palellut. Ei viitsitty enää kovin pitkää lenkkiä tehdä, kun aina pysähtyessä tassuja piti nostella ilmaan viluisen näköisesti. Lisäksi tassukarvoihin näyttää kertyvän jäätä, jota sitten pitää aina välillä pureskella pois. Täytyy varmaan koittaa leikata karvat varpaiden väleistä mahdollisimman lyhyiksi, jos se vaikka vähentäisi lumen tarttumista.

Peppi pulkkamäessä

Viikonloppuna päästiin kokeilemaan pulkkamäkeäkin. Ihan ensimmäisellä yrityksellä ei tuo mäenlaskun ihanuus vielä Pepille oikein auennut. Ihan kiltisti se istui pulkkaan, mutta heti, kun päästiin liikkeelle, koitti rimpuilla kyydistä pois. Eipä tuosta kuitenkaan näyttänyt sen kummempaa pelkoa tai traumaa jäävän, joten täytyy kokeilla ensi kerralla uudestaan. Ehkä siitä vielä kunnon mäenlaskija saadaan...

Edellisessä blogipäivityksessä mainitsemastani kennelyskästä on päästy eroon eikä siitä missään vaiheessa onneksi suurempaa riesaa tullut. Juoksut taas jatkuvat edelleen. Toivottavasti loppuvat tämän viikon kuluessa, jotta päästään sunnuntaina messukeskukseen näyttelyyn. Tuntuu siltä, että Pepin käyttäytyminen on taas muuttunut. Ennen juoksuja ja niiden alkaessa tuntui kaikki kuuleminen ja uskominen olevan aivan hukassa ja tilalla oli epämääräistä vouhotusta. Nyt vouhotus on vähentynyt ja tuntuu siltä, kuin Peppi olisi taas enemmän oma itsensä. Aika väsyneen oloinen se on kyllä ollut juoksujen aikana. Hyvin jaksaa kyllä ulkoilla ja touhuilla silloin kun touhuillaan, mutta tuntuisi lepäilevän normaalia enemmän. Kuulunee "taudinkuvaan" tuokin.

Juoksuja ja kennelyskää

Tällä viikolla on ollut taas uusia tapahtumia Pepin ja samalla myös meidän muiden elämässä. Tällä kertaa uudet tapahtumat eivät vain ole sieltä mukavimmasta päästä. Viime viikonloppuna alkoi Pepillä kennelyskä. Alkuun ihmettelimme kovasti, että mikä sillä koiralla nyt on kurkussa, kun tuolla tavalla kakoo. Aavistelin kuitenkin, että se voisi olla yskää, kun kakominen toistui vähän väliä. Wikipediasta viisastuneena diagnosoin kakomisen kennelyskäksi. Alkuun tuo yskä oli aika pahankin kuuloista ja häiritsi jo yöuniakin, mutta onneksi se helpotti muutamien päivien kuluttua. Kun yskästä päästiin, alkoi juoksut. Tämä tapahtui torstaina Pepin ollessa tasan 7 kuukautta. Illalla piti siis käydä pöksyostoksilla, jotta pahemmilta sotkuilta vältyttäisiin. Olihan noiden juoksujen alkamista jo vähän aavisteltu, mutta kyllä se silti vähän yllätyksenä tuli, kun ei tuota koirakokemusta vielä tämän enempää ole... Nyt juoksujen aikaan Peppi tuntuu jotenkin olevan tavallistakin höynähtäneempi. Hajut tuntuvat kiinnostavan vielä enemmän kuin normaalisti ja mörköjäkin näkyy siellä täällä. Vähän väliä pitää jotain jäädä ihmettelemään ja varmuuden vuoksi murista. Lieneekö sitten tavanomaisia oireita juoksuisella nartulla?

Harrastukset ja koirapuistovierailut jäävät nyt siis tauolle vähäksi aikaa. Harmi, kun huomenna olisi ollut viimeinen kerta pentukurssia ja lisäksi vielä stabyjen näyttelytreenit, johon oli tarkoitus mennä treenaamaan ja tapaamaan rotukavereita. Toisaalta hyvä, että juoksut tulivat nyt, niin päästään Voittaja-näyttelyyn parin viikon päästä.

Tänään tupsahti Facebookiin iloinen uutinen. Beilalle, jonka pentua alun perin keväällä olimme jonottamassa, syntyi eilen ensimmäinen pentue. Pentuja syntyi yhteensä 13! Näistä kaksi kuitenkin syntyi kuolleena ja pentueessa on lopulta neljä urosta ja seitsemän narttua. Hurja määrä pentuja kuitenkin. Noiden kanssa varmasti töitä riittää. Onnea ja jaksamista pentueelle, emolle ja kasvattajalle!

Helsingin pentunäyttely 10.11.2012

Viime lauantaina piipahdettiin taas pentunäyttelyssä. Helsingin messukeskuksessa järjestetyssä näyttelyssä Peppi oli viimeistä kertaa mukana pikkupentuluokassa. Mukana oli myös neljä muuta stabya, jotka kuitenkin kisasivat isompien pentujen luokassa. Peppi sai tuomarina toimineelta Eeva Anttiselta kunniapalkinnon ja erinomaiset arvostelut: "Feminiininen, mittasuhteiltaan oikea. Linjoiltaan, ilmeeltään oikeanlainen pää. Korvat oikein. Hyvä kaula. Selässä pehmeyttä. Ikäisekseen riittävä runko. Hyvät raajojen kulmaukset ja käpälät. Normaalit, pentumaiset liikkeet. Oikeanlaatuinen, kiiltävä karvapeite. Esiintyy hyvin." Rotunsa parhaaksi Peppiä ei kuitenkaan valittu vaan tuon kunnian sai isommissa pennuissa kisannut Emmy.

Junior handleriinkin osallistuttiin tälläkin kertaa. Tuossa kehässä Peppi oli jo aivan uupunut eikä oikein olisi jaksanut moisesta touhusta innostua. Sijoitusta ei tullut, mutta kokemusta ja hyviä neuvoja tuomarilta sitäkin enemmän. Tästä on hyvä jatkaa näyttelyharjoituksiin reilun viikon päästä lisää oppia hakemaan.

Lahden pentunäyttely 27.10.

Toissa sunnuntaina suuntasimme pentunäyttelyyn Lahteen. Näyttely olikin aika iso. Taisi olla yhteensä noin 800 koiraa. Tällä kertaa näyttelyyn oli ilmoittautunut neljä stabya. Oli kiva nähdä taas muita rodun edustajia, kun ei niihin iltalenkeillä ja koirapuistoissa törmää. Kaikki neljä kisasivat eri luokissa. Oli siis 5-7kk narttu (Peppi), 5-7kk uros (Chili), 7-9kk narttu (Nola) ja 7-9kk uros (Senda). Tuomarina oli Rainer Vuorinen, joka arvosteli Pepin näin: "Hyvät mittasuhteet, mutta hieman kevyt luusto tässä vaiheessa. Pää on vielä kovin kapea. Kauniit silmät ja korvat. Hyvä ylälinja ja kulmaukset ja vapaat liikkeet. Hieman tottumaton näyttelyyn." Tällä kertaa ei kunniapalkintoa tullut, joten ROP- tai ryhmäkehään ei ollut asiaa. Hyvää kokemusta kuitenkin saatiin ja tuomari vaikutti erittäin asiantuntevalta.

Varsinaisen rotukehän lisäksi olimme ilmoittautuneet myös junior handleriin, jota saatiin odottaa pitkälle iltapäivään. Siellä 10-13 vuotiaiden luokkaan oli ilmoittautunut 13 kilpailijaa, joista ihan kaikki eivät kuitenkaan olleet saapuneet paikalle. JH-kehässäkään ei sijoitusta tullut, mutta hyvä ensimmäinen näyttelykokemus ja paljon oppia kuitenkin isommalle tyttärellemme. Seuraava näyttely onkin edessä tulevana lauantaina Helsingin messukeskuksessa. Sielläkin ollaan mukana sekä rotu- että JH-kehässä. Toivottavasti siellä menestytään taas paremmin.

Ensilumikin tuli koettua reilu viikko sitten. Olin odottanut tapahtumasta vähän ihmeellisempää, mutta Peppi tuntuikin suhtautuvan lumeen aika välinpitämättömästi. Kyllähän se nuuski maata ja juoksenteli ympäriinsä pihalla, mutta niin se tekee muutenkin oli lunta tai ei. Odotin, että se menisi jollain tavalla sekaisin tästä ihmeellisestä ilmiöstä, mutta näin ei siis käynyt. No, odotellaan niitä kunnon lumia ja katsotaan sitten, miten reagoi...