Puolivuotias Peppi

Huomenna Peppi täyttää jo puoli vuotta ja meillä se on ehtinyt asustella aika tasan neljä kuukautta. Ei se nyt vielä ihan aikuisen mitoissa ole, mutta ei mikään rääpälekään enää. Karvakin on jo enimmäkseen vaihtunut aikuisen koiran karvaan. Tuo karvanvaihto oli muuten aika jännän näköinen prosessi. Ison koiran karva alkoi kasvaa ensin selän päällä ja levisi siitä sivuille päin. Jossain vaiheessa näytti ihan siltä, kuin Pepillä olisi ollut irokeesi, kun keskellä oli erinäköinen karva kuin kyljissä. Turkin väri on myös tummentunut, kuten rodulla on tapana. Kyljissä olleet valkoiset raidat ovat hävinneet kokonaan. Selän päällä on vielä pari pientä valkoista läiskää, mutta näyttäisi siltä, että nekin varmaan tulevat häviämään. Kaulan molemmin puolin olevat valkoiset kolmion malliset alueet ovat myös pienentyneet.

Peppi on kasvanut ihan hyvää tahtia, mutta viime viikkoina kasvu on jo ruvennut hidastumaan. Ruokakaan ei maistu kauhean hyvin. Ei Peppi missään vaiheessa ole mikään kauhea ahmatti ollut, mutta nyt käy välillä jo niin, että ruokakupissa saattaa olla vielä illalla aamulla laitettua ruokaa. Eikä iltaruokakaan välttämättä maistu kokonaan. Edelleen mennään samoilla kuivaruokanappuloilla, joita on käytetty alusta saakka. Niillä Peppi on kasvanut mukavasti ja näyttää oikein hyvävointiselta, joten ei ole ollut mitään syytä vaihtaa ruokavaliota. Eilen tosin annoin aamuruoaksi ja ajankuluksi suoraan pakastimesta jäisen jauhelihapötkön. Se oli kyllä maistunut hyvin, kun ei siitä ollut jäljellä murustakaan, kun palasin kotiin muutaman tunnin reissun jälkeen.

Edellisessä blogitekstissä kaipailtu kuulo on hetkittäin tallella ihan mukavasti. Pari edellistä treenikertaa on sujunut taas paremmin kuin aiemmin. Tänäänkin sujui seuraaminen ja luoksetulo oikein hyvin. Muutaman kerran onnistui jopa paikallaan odottaminen, kun menin muutaman askelen päähän ja palasin takaisin. Tämä ei ole aiemmin toiminut edes kotipihalla. Tekisi jo mieli päästä vähitellen opettelemaan agilityn alkeita, mutta vielä en ole löytänyt sopivaa kurssia, jolle ilmoittautua. Ehkä niitä on keväällä enemmän tarjolla, jos vaan jaksaa sinne saakka odotella.

Peppi ja naapuriin perjantaina kotiutunut 12-viikkoinen gordoninsetteri Luca

Naapuritaloon muutti perjantaina uusi koirakaveri, 12-viikkoinen gordoninsetteri Luca. Tänään Luca oli ensimmäistä kertaa meillä käymässä ja selvisi Pepin käsittelystä ihan hyvin. Peppi on vähän turhan raju ja hössö pienempien koirien kanssa. Kai se on tottunut siihen, että se saa aina vähän höykytystä isommilta koirilta ja jakaa sitä sitten eteenpäin kun pystyy. Luca olisi välillä halunnut ihan rauhassa tutustua paikkoihin, mutta Peppi oli koko ajan kimpussa ja halusi leikkiä. Piti oikein välillä erottaa kaverukset eri huoneisiin, että pikkuinen sai levätä. Ei taida Peppi vielä ymmärtää, että Lucasta kasvaa sitä isompi ja vahvempi ja se saa varmasti vielä tuntea nahoissaan pikkuiselle tekemänsä vääryydet :) Tervetuloa Luca!

Ensi viikonloppuna onkin sitten seuraava pentunäyttely Lahdessa. Siellä kisataan sekä baby-luokassa että junior handlerissa. Aikataulut ja kilpailunumerot tulivat jo postissa ja kisaan näytti ilmoittautuneen neljä stabya. Jännä nähdä, keitä kehässä kohdataan...

Kadonneen kuulon metsästys

Olipa kerran pieni, pehmoinen ja suloinen koiranpentu. Luonteeltaan tuo pentu oli vähän ujon puoleinen varsinkin toisten koirien suhteen, äärettömän uteliais ja ennen kaikkea erittäin ihmisrakas. Se oli fiksu ja oppivainen ja ymmärsi nopeasti, mitä sen toivottiin tekevän. Pentu kehittyi ja oppi uusia asioita kiitettävään tahtiin. Se osasi kävellä kauniisti hihnassa, tulla luokse pyydettäessä ja odottaa lupaa ennen kuin koski ruokaansa. Ei kerjännyt eikä häiriköinyt ruokapöydässä olijoita. Koulutuskentällä sivulletulo, seuraaminen ja kontaktin ottaminen toimivat hienosti. Koirapuistossa saattoi parinkymmenen metrin etäisyydeltä sanoa ihan normaalilla äänellä "Peppi, sivulle" ja se keskeytti mitä ikinä oli tekemässä, tuli sivulle, sai palkkansa ja jatkoi puuhiaan. Se oli siis omistajiensa ilo ja ylpeys.

Ikää tuli lisää, pentu kasvoi ja jossain vaiheessa tuntui menettäneen kuulonsa kokonaan - ainakin hetkittäin. Kyllä se edelleen kuulee, kun joku tulee sisään tai menee jääkaapille. Mutta jos sitä vaikkapa kutsuu sisälle omalta takapihalta, se usein käyttäytyy kuin ei olisi kuullutkaan tai ainakaan ei ole ymmärtävinään. Koulutuskentällä kiinnostaa kaikki muu kuin se hihnan toisessa päässä oleva ihminen. Siinä hihnan päässähän se on joka tapauksessa, kiinnitti siihen huomiota tai ei. Maassa olevat hajut ovat paljon kiinnostavampia, samoin metsässä olevat möröt, joita kukaan muu ei vain huomaa. Ehkä se etsii itsekin sitä kadonnutta kuuloaan maasta tai metsästä. Välillä kaikki opitut temput taas onnistuvat todella hienosti. Ei siis vielä heitetä pyyhettä kehään ja kirvestä kaivoon. Varsinkin tutussa paikassa omalla takapihalla moni juttu toimii hienosti. Kysymys on siis vain keskittymisestä ja motivaatiosta. Metsälenkeillä vapaana ollessaan tuo ennen niin ujo ja lähellä pysytellyt pentu näyttää välillä ihan siltä, kuin olisi jonkun pistoksen saanut ja ravaa villisti ympäriinsä. Jopa niin, että on välillä pitkiäkin aikoja näkymättömissä. Tai ehkä ne ajat vaan tuntuvat pitkiltä, kun ei tiedä, missä se menee. Tähän saakka se on kuitenkin aina takaisin luokse tullut. Näyttää siis siltä, että tämän elämänsä alkutaipaleella olevan koirayksilön itseluottamus on lisääntynyt ja usko omiin kykyihin on välillä lähes rajaton. Kunnes joku äkillinen tapahtuma tai vieras lajitoveri taas palauttaa sen takaisin maan pinnalle.

Näyttäisi siis vahvasti siltä, että meidän vintiömme on tulossa murrosikään. Kaipa siihen kuuluu tämä rajojen kokeilu ja kuulon hetkittäinen kadottaminen aivan kuten ihmislapsillakin. Toivottavasti se kuulo vielä jostakin löytyy. Oli se sitten sieltä maasta, jota nuuhkitaan ahkerasti tai metsästä, jossa on mörköjä. Kyllä ne opitut asiat varmasti palaavat vielä mieleen siten, että toimivat ajasta ja paikasta riippumatta eikä valikoiden, kuten tällä hetkellä. Täytyy vaan muistaa toistaa niitä entistä ahkerammin, vaikka eivät aina toimikaan. On se vaan uskottava, että meidän pentumme ei ole niin pieni enää. Pehmoinen ja suloinen se kuitenkin on edelleen.

Tampereen pentunäyttely 29.-30.9.

Kolme mustavalkoista kaveria: Senda, Peppi ja Chili

Viikonloppuna olimme ensimmäisessä varsinaisessa pentunäyttelyssä Tampereella. Aiemminhan olemme käyneet harjoittelemassa mätsäreissä, kun ei neidin ikä ole riittänyt oikeisiin näyttelyihin. Lauantaina olimme paikalla hyvissä ajoin ennen puolta päivää vaikka Pepin kehä oli aikataulunkin mukaan hyvän matkaa iltapäivän puolella. Ilmoittautuneita koiria oli paljon ja kehät sen mukaisesti aikataulusta myöhässä, joten odottaminen venyi pitkäksi. Onneksi paikalla oli seurana Pepin kasvattaja tyttärensä ja tyttären tiibetinspanielipennun kanssa. Ja oli siellä myös muutama muukin staby-pentu, joihin Peppi pääsi tutustumaan. Senda on Peppiä noin kuukauden vanhempi urospentu ja oli mukana lauantain näyttelyssä. Chili puolestaan on noin kuukauden Peppiä nuorempi, eikä näinollen päässyt vielä näyttelyyn mukaan. Odotusaika siis kului mukavasti uusien ja vanhojen tuttujen kanssa vaikka pitkä olikin.

Älä kajoa mun herkkuun...

Kehään päästiin aikanaan ja Peppi sai tuomarina toimineelta Jelena Kruusilta hyvät arvostelut: "5m old baby. Still developing. Correct bones. Feminine head. Correct muzzle. Good neck and topline. Correct front and rear. Moves nicely. Good temperament." Rotukilpailussa oli vastassa Senda ja tuomarin päätös oli "today - ladies first". Peppi oli siis rotunsa paras pentu, sai kunniapalkinnon ja sitä myötä kutsun ryhmäkehään. Odotus siis sai jatkoa.

Keskittyneenä kehässä

Ryhmäkehät alkoivat, kun kaikkien kehien arvostelut oli saatu päätökseen ja aikanaan tuli myös ryhmän 7 vuoro. Tuossa kehässä oli Pepin lisäksi punainen irlanninsetteri, weimarinseisoja ja englanninsetteri. Peppi sijoittui tuossa seurassa kolmanneksi irlanninsetterin viedessä voiton ja weimarinseisojan tullessa toiseksi. Hyvä suoritus siis, kun ottaa huomioon, että Peppi oli juuri yli viisi kuukautta ja mukana oli lähes kaksi kuukautta vanhempiakin koiria. Ja mikä tärkeintä, Pepin esiintyminen kehässä tuntuu kehittyvän kerta kerralta.

Sunnuntain ja lauantain välisen yön satoi ja kenttä oli jälkimmäisenä päivänä vielä märempi kuin ensimmäisenä. Melkoisessa savivellissä saatiin kisata ja koiran saamisessa näyttelykuntoon oli oma urakkansa. Sunnuntain aikataulu oli sellainen, että Pepin kehä oli jo ennen puoltapäivää ja koska koiria oli vähemmän kuin lauantaina, aikataulussakin pysyttiin paremmin. Tuomarina oli tällä kertaa Maret Kärdi, joka arvosteli Pepin seuraavasti: "5kk. Keskikokoa pienempi keskivahvalla raajaluustolla. Pentutuhdissa kunnossa esitetty. Hyvät kulmaukset. Toivoisin jäntevämmät ranteet. Oikeailmeinen ja -muotoinen nartun pää. Hyvin kannetut korvat. Riittävät liikkeet. Toivoisin enemmän temperamenttia. Oikealaatuinen karvapeite, jossa laaja manttelikuvio." Peppi oli rotunsa paras - ja ainoa - ja sai jälleen kunniapalkinnon ja kutsun ryhmäkehään. Tällä kertaa ryhmäkehiinkin päästiin suunnilleen aikataulussa ja kotimatkalle päästiin neljän aikoihin. Tulos oli sama kuin edellisenäkin päivänä eli ryhmän kolmas. Myös kanssakilpailijat olivat samat, ainoastaan irlanninsetteri oli vaihtunut toiseen samanmoiseen. Irlanninsetteri vei jälleen voiton, mutta tällä kertaa toisena oli enlanninsetteri lauantaisen weimarinseisojan sijasta.

Lapsi&koira-kisan voittajat

Sunnuntaina kisattiin myös lapsi ja koira -luokassa. Pienempi tyttäremme oli ensimmäistä kertaa kehässä ja kuunteli tuomarin ohjeita kirjaimellisesti. Taisi vähän jännittää tuo ensimmäinen näyttelyesiintyminen, mutta vanhempia jännitti varmasti vielä enemmän. Peppikin käyttäytyi mallikkaasti ja tuloksena oli kilpailun voitto! Todella hienosti esiinnytty molemmilta!

Tästä ensimmäisestä oikeasta näyttelykokemuksesta innostuneena seuraavat näyttelyilmoittautumisetkin on jo tehty. 28.10. on vuorossa Lahden pentunäyttely, 10.11. Helsingin vastaava ja 9.12. Helsingissä Voittaja 2012 -näyttely, jossa ollaankin jo sitten ihan oikeassa pentuluokassa tämänhetkisen baby-luokan sijaan. Ja eiköhän tähän väliin vielä joitakin mätsäreitäkin mahdu, joissa käydään harjoittelemassa.

Viikonlopun saldo: 2xROP, 2xRYP-3 ja lapsi&koira-kisan voitto

Näyttelyura avattu

Kehän voittaja palkintolintunsa kanssa

Tänä viikonloppuna alkoi Pepin ura näyttelykoirana. Lauantaina oli Match Show Helsingissä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa ja sunnuntaina Hyvinkäällä. Varsinkin lauantain näyttely oli jännittävä uusi kokemus, kun ei koiralla sen paremmin kuin esittäjänä toimineella emännälläkään ollut aiempaa kokemusta moisesta tapahtumasta. Parikehässä vastassa oli tanskandoggi, joka veti pidemmän korren ja sai punaisen nauhan ja Pepin oli tyytyminen siniseen. Sinisten kehässä ensimmäinen yllätys oli se, että noin 15 koiran joukosta Peppi oli yksi viidestä kehään jääneestä, kun muille sanottiin kiitos ja hyvää päivän jatkoa. Sitten ruvettiin jakamaan ruusukkeita, eikä Pepin nimeä kuulunut. Lopulta Peppi sai kuin saikin kehän voittajan punaisen ruusukkeen ja kutsun best in show -kehään. Siellä ei sijoitusta enää tullut, mutta tulos oli joka tapauksessa paljon hienompi kuin ensimmäisestä näyttelystä osasimme toivoa.

BIS-kehässä

Sunnuntain harrastukset alkoivat pentukurssilla Kellokoskella. Siellä harjoiteltiin taas perusasioita: kontaktia, sivulletuloa, seuraamista, kohtaamista, luoksetuloa ja hypyn alkeita. Nämä tottelevaisuustehtävät ovat ruvenneet sujumaan jo aika hienosti. Joka kerta huomaa, miten Peppi edistyy ja jaksaa keskittyä paremmin. Nyt se jo keskittyy enemmän omistajaansa kuin muihin kentällä oleviin koiriin. Treenit jatkuvat vielä ainakin marraskuulle asti, kun ilmoittauduin seuraavaankin lokakuussa alkavaan penturyhmään. Siellä pääsemme kertaamaan jo opittuja asioita ja luomaan hyvää pohjaa tulevia harrastuksia varten. Lisäksi Peppi käy toisella, keskiviikkoisin järjestettävällä, kurssilla Keravalla vielä noin kuukauden ajan. Tottelevaisuusharjoitusta siis tulee mukavasti.

Aamun treeneistä jatkoimme suoraan Hyvinkään Match Show:hun. Siellä parikehässä oli vastassa Peppiä jonkin verran vanhempi kultainen noutaja. Tuosta kaksintaistelusta irtosi Pepille punainen nauha. Punaisten kehästä ei tällä kertaa tullut sijoitusta, vaikka Peppi kyllä esiintyikin edukseen ja oli kiistatta näyttelyn hienoin koira - meidän mielestämme :) Tärkeintä oli kuitenkin se, että tämän viikonlopun aikana saatiin arvokasta näyttelykokemusta ja näin ollaan valmiimpia parin viikon päästä Tampereella järjestettävään viralliseen pentunäyttelyyn. Niin esittäminen kuin esiintyminenkin on selvästi kehittynyt jo näiden kahden näyttelyn aikana, joten eiköhän tässäkin lajissa harjoitus tee mestarin.

Pentukurssi ja koirapuistovierailu

Viime torstaina Peppi pääsi ensimmäistä kertaa mukaan pentukurssille, kun rokotusten karenssiaika oli suurin piirtein täynnä. Vähän jännitti etukäteen, kuinka se jaksaa keskittyä minuun, kun ympärillä on paljon vieraita koiria. Kyllähän ne muut koirat sitä kiinnostivatkin, mutta yllättävän hyvin harjoitukset kuitenkin menivät ottaen huomioon, että se tosiaan oli vasta ensimmäistä kertaa tuollaisessa tilanteessa. Kotona toki on harjoiteltu kontaktin ottoa, seuraamista ja luoksetuloa paljonkin. Noutokapula oli kokonaan uusi tuttavuus ja sen merkitystä Peppi ei vielä oikein sisäistänyt. Haisteli kyllä sitä ja välillä otti sen hampaisiinsakin, mutta oli selvästi enemmän kiinnostunut nakinpalasta, joka odotti toisessa kädessäni. No, kurssi jatkuu taas torstaina ja ehkä se kapula on sitten jo sen verran tutumpi, että sitä voisi jo vähän noutaakin. Tuolla kurssilla on muuten mukana saman kasvattajan vain muutaman viikon vanhempi Landseer-pentu, jota Peppi pääsi moikkaamaan kurssin jälkeen. En kyllä ainakaan huomannut, että pennut olisivat oikein enää tunnistaneet toisiaan vaikka viettivätkin ensimmäiset viikkonsa saman katon alla.

Peppi ja pörröinen leikkikaveri

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa parin kilometrin päässä sijaitsevassa koirapuistossa. Alkuun olimme siellä vain keskenämme ja Pepillä riitti ihmeteltävää ja tutkittavaa, kun oli niin paljon vieraiden koirien hajuja. Vähän myöhemmin paikalle tuli kolme Chow chow:ta, joista yksi oli vasta kolmekuinen karvapallero. Pennut löysivät yhteiset leikit heti lyhyen tutustumisen jälkeen aikuisten koirien seuratessa helpottuneina sivummalla. Tuo reissu kesti kokonaisuudessaan parisen tuntia ja kotiin päästyämme pikkuinen oli niin väsynyt, että kävi pissalla ja juomassa ja lysähti heti sen jälkeen omaan petiinsä nukkumaan. Täytyy siis vierailla koirapuistossa useamminkin :) Peppi oli vielä illallakin päivän puuhien jäljiltä niin väsynyt, ettei iltalenkistä tahtonut tulla oikein mitään. Eteneminen oli niin tuskaisen hidasta kun istumaan tai makaamaan jäätiin vähän väliä, että metsälenkki jäi väliin ja kiersimme vain muutaman korttelin ympäri.

Tänään olisi illalla tiedossa näyttelyharjoitus, josta olisi toiveissa saada vinkkejä ja neuvoja ensimmäisiä näyttelyitä silmällä pitäen. Syyskuun aikana olisi ohjelmassa pari match show:ta ja yksi oikea näyttely. Ai niin, eilen luin uutisen, että lisää Stabyhoun-pentuja on syntymässä jo ensi viikolla! Lisää infoa löytyy Ohped Dalin blogista.

4 kk

Huomenna meidän pikkuinen täyttää jo neljä kuukautta. Kyllä aika menee nopeasti. Tuntuu, että vasta oli kevät ja jännitettiin, saadaanko kesäksi pentua vai ei. Vaikka sitä osasi odottaa, että pentu kasvaa ja kehittyy nopeasti, niin kyllä se on kuitenkin ollut yllätys, kuinka nopeasti se muuttuu. Se kasvaa tietysti kokoa valtavaa vauhtia, mutta kehittyy ja oppii myös muuten valtavan nopeasti. Näykkiminen ja pureminen on vähentynyt huomattavasti, hihnassa kulkeminen onnistuu aina vaan paremmin ja yksin oleminenkin alkaa olla jo enemmän rutiinia. Kyllä näissä kaikissa on toki vielä varaa parantaa, mutta edistystä on tapahtunut huomattavasti ihan lyhyessä ajassa. Ja niin sitä näyttäisi tapahtuvan jatkossakin.  Näimme toissa viikonloppuna match show:ssa staby-pennun, joka oli Peppiä pari kuukautta vanhempi. Se näytti ainakin minun silmissäni olevan jo melkein aikuisen mitoissa ja käyttäytyikin ihan eri tavalla kuin tämä meidän nelikuinen hunsvotti. Olihan se tietysti vielä pentumainen, mutta silti ero nelikuiseen oli järkyttävän iso. Tuo match show oli muutenkin aika hauska tapahtuma. Se oli yhdistetty koirien ja hevosten näyttely ja lisäksi siellä oli lelueläinnäyttely, johon pikkutyttömme pääsi mukaan Turre-koiran kanssa. Peppi piti vielä jättää kotiin, koska jälkimmäiset rokotukset oli saatu vasta pari päivää aiemmin.

Lelueläinnäyttelyssä Turren kanssa

Ruusuke ansaittu

Olemme liikkuneet Pepin kanssa paljon metsissä, koska niin Peppi kuin isäntäväkikin viihtyy siellä niin hyvin. Metsälenkit sujuvat hienosti ja Peppi seuraa mukana useimmiten vapaana naru perässään. Hankin parikymmentä metriä pitkän ohuen oranssin köyden ja laitoin sen päähän lukon, jolla se kiinnitetään pantaan. Tuon narun kanssa voi vähän turvallisemmin mielin pitää Peppiä vapaana, kun tarvittaessa voi aina astua narun päälle, jos koira meinaa mennä liian kauas tai vastaan tulee muita koiria tai ihmisiä. Yleensä Peppi pitää hyvin kontaktia meihin eikä mene liian kauas, mutta muista metsässä liikkujista se tietysti kiinnostuu siinä määrin, että haluaisi mennä kaikkia tervehtimään.

Vielä tästä kanttarellikoira tulee...

Tämän viikon lopulla tulee kaksi viikkoa täyteen jälkimmäisistä rokotuksista ja sitten päästään jo liikkumaan vapaammin koirapuistoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Ensimmäisiä näyttelyosallistumisiakin on jo suunniteltu ja niihin pitäisi kai alkaa treenaamaan piakkoin. Nuo jäänevät perheen naisväen projekteiksi. Minä keskityn alkuun pentukurssiin ja sen perään pitäisi löytää jostakin lähettyviltä pennuille tarkoitettu agilitykurssi. Ja miksei myös tokoiluakin voisi jatkaa tuon pentukurssin jälkeenkin. Pentukurssia on nyt ollut jo kaksi kertaa, mutta niille kerroille on pitänyt osallistua ilman koiraa, kun eivät nuo rokotukset olleet vielä voimassa. Tällä viikolla pääsee sitten Peppikin mukaan. Jännä nähdä, miten se suoriutuu siellä muiden pentujen seurassa. Peppi kyllä osaa kurssilla tähän saakka harjoitellut asiat kotipihassa, mutta vielä on täysi arvoitus, miten se pystyy keskittymään muiden läsnäollessa. Siitä raporttia seuraavassa blogipäivityksessä...

Kuusi viikkoa koiramaista elämää takana...

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä blogipäivityksestä ja paljon on ehtinyt tapahtua. Koitetaanpa muistella tärkeimpiä tapahtumia edellisen päivityksen jälkeen... Viime viikon maanantaina kävimme päiväretkellä Fiskarsissa fiilistelemässä käsityöläismeininkiä. On se kyllä hieno paikka ja on siellä taitavia tekijöitä. Melkein tekisi mieli muuttaa sinne ja pistää oma paja pystyyn. Tonttejakin näytti olevan kaupan... Päivä oli aika kolea ja vähän sateinenkin. Tyypillinen suomalainen kesäpäivä siis. Koleasta kelistä huolimatta kiertelimme ruukkialuetta pitkän tovin ja söimme piknik-lounaan ulkona. Peppi ihmetteli kovasti kesyjä sorsia, joita oli iso lauma joen varrella. Fiskarsista löytyy myös suklaanystävän paratiisi, Petris Chocolate Room, jossa kävimme kahvilla ja suklaakakuilla. Varsinkin vadelmatryffelikakku ja mudcake olivan aivan loistavia. Jopa parempia kuin itse tehdyt...

Peppi ja Jekku vauhdissa

Viime viikon loppupuolella huomasimme, että Peppi on jo varsin hyvä metsälenkkikaveri. Kävimme puolentoista tunnin lenkillä metsässä ja se meni todella hienosti. Peppi oli välillä vapaanakin ja pysytteli hienosti lähettyvillä. Hihnassa ollessa se saattaa välillä kiskoa ja välillä taas jäädä haahuilemaan omiaan, mutta vapaana ollessa se seurasi hienosti, missä me liikuimme ja pysytteli mukana. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan tuon lenkin aikana. Kotona lenkin jälkeen kyllä uni maittoi. Muutenkin tuo metsässä lenkkeily näyttää olevan Pepille todella mieluista. Siellä se kulkee hienosti mukana kun taas kadulla kävellessä se jää välillä ihmettelemään hajuja tai makailemaan varjoon, jolloin sitä saa houkutella kaikin keinoin liikkeelle. Tuolla lenkillä Peppi sai myös ensimmäisen punkkinsa korvan taakse. Piti oikein katsoa Googlesta punkin kuva ja varmistaa, että se todella oli punkki ennen sen poistamista. Sen sai näppärästi pois kynämallisella työkalulla. Pieni patti tosin jäi siihen, missä punkki oli ollut. Täytyy näyttää sitä eläinlääkärille seuraavassa rokotuksessa, joka on tulevana perjantaina.

Eilen vein pienemmän tyttömme kaverinsa kanssa Linnanmäelle dokumenttielokuvan kuvauksiin ja jäin viettämään kaupunkipäivää Pepin kanssa. Päivään mahtui kaikenlaista uutta ja jännää. Ajoimme ratikalla Lintsiltä Espalle. Omin jaloin Peppi ei ratikkaan noussut, mutta muuten matka sujui rauhallisesti, kuten kaikissa muissakin kulkuneuvoissa tähän asti. Espalla ihmettelimme vähän aikaa ohikulkevia ihmisiä ja jatkoimme taas ratikalla Eiraan. Sieltä kävelimme Kaivopuistoon ihmettelemään veneitä, vieraita koiria ja valkoposkihanhia. Uunisaareen koitin myös mennä, jotta olisi tullut kokeiltua pieni venematkakin, mutta sinne ei valitettavasti saanut koiria viedä. On kuulemma kaupungin ranta, eikä sinne siitä syystä saa viedä lemmikkejä. Niin ja jälleen yksi terassilounas tuli nautittua Ursulan terassilla. Odotin Pepin nukahtavan pöydän alle kuten aiemmillakin lounasreissuilla, mutta eihän se osannut rauhoittua. Oli liikaa ihmeteltävää varpusissa ja benji-hyppääjissä. Lounaan jälkeen kävelimme lähetystöjen kautta takaisin puistoon, jossa koitin saada Pepin tekemään tarpeensa. Ei onnistunut. Koitin myös saada sen rauhoittumaan päiväunille, kun ei se ollut aamun jälkeen nukkunut. Sekään ei oikein onnistunut. Makaili kyllä puistonpenkin alla, mutta nosti päänsä aina, kun joku käveli ohi. Lopulta oli luovutettava ja lähdettävä takaisin Lintsin suuntaan. Peppi ei siis ollut kunnolla nukkunut eikä tehnyt tarpeitaan kotoa lähdön jälkeen ja iltapäivä oli jo pitkällä. Ratikassa se otti pienet torkut ja oli aivan pöllähtänyt, kun herätin sen Lintsin pysäkillä. Siitä kävelimme taas yhden puiston kautta hakemaan tyttöjä eikä tarpeiden teko edelleenkään onnistunut. Lopulta Peppi joutui taipumaan ja tekemään tarpeensa vieraalle nurmikolle kahdeksan tunnin pidättämisen jälkeen. Melkoinen saavutus pieneltä koiralta...

Omatekoinen aktivointilelu

Kotipäivien aikana olemme harjoitelleet aktiivisesti yksinoloa. Ensi viikon olen vielä lomalla, mutta sen jälkeen Peppi tulee olemaan yksikseen tyttöjen koulupäivän ajan. Silloin siis yksinolon pitäisi sujua ilman suurempia ongelmia. Tähän mennessä pisin aika, jonka Peppi on ollut yksin, on kolmisen tuntia. Ilmeisesti se on ollut suhteellisen rauhallisesti yksin ollessaan, kun ei ole pahemmin paikkoja sotkenut eikä ovia tai kynnyksiä ainakaan näkyvästi raapinut. Ja kun olemme tulleet kotiin, se on aina ottanut meidät todella iloisesti vastaan. Ja usein on myös näyttänyt vasta heränneeltä. Virittelin myös web-kameran, jolla voin seurailla, mitä Peppi puuhaa. En tosin ole käyttänyt sitä kovin aktiivisesti, mutta niillä kerroilla, kun sitä on käytetty, Peppi on näyttänyt rauhoittuvan nopeasti nukkumaan, kun on jäänyt yksin.

Huomenna on ensimmäinen kerta pentukurssia, johon olen meidät ilmoittanut. Peppi ei tosin pääse mukaan kahdelle ensimmäiselle kerralle, kun ei rokotussuoja ole vielä voimassa, mutta menen itse paikan päälle poimimaan vinkit ja harjoittelen Pepin kanssa sitten kotona. Kolmannesta kurssikerrasta eteenpäin pääsemme sitten näkemään, miten Peppi malttaa keskittyä muiden pentujen läsnäollessa.