Näyttelyura avattu

Kehän voittaja palkintolintunsa kanssa

Tänä viikonloppuna alkoi Pepin ura näyttelykoirana. Lauantaina oli Match Show Helsingissä Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa ja sunnuntaina Hyvinkäällä. Varsinkin lauantain näyttely oli jännittävä uusi kokemus, kun ei koiralla sen paremmin kuin esittäjänä toimineella emännälläkään ollut aiempaa kokemusta moisesta tapahtumasta. Parikehässä vastassa oli tanskandoggi, joka veti pidemmän korren ja sai punaisen nauhan ja Pepin oli tyytyminen siniseen. Sinisten kehässä ensimmäinen yllätys oli se, että noin 15 koiran joukosta Peppi oli yksi viidestä kehään jääneestä, kun muille sanottiin kiitos ja hyvää päivän jatkoa. Sitten ruvettiin jakamaan ruusukkeita, eikä Pepin nimeä kuulunut. Lopulta Peppi sai kuin saikin kehän voittajan punaisen ruusukkeen ja kutsun best in show -kehään. Siellä ei sijoitusta enää tullut, mutta tulos oli joka tapauksessa paljon hienompi kuin ensimmäisestä näyttelystä osasimme toivoa.

BIS-kehässä

Sunnuntain harrastukset alkoivat pentukurssilla Kellokoskella. Siellä harjoiteltiin taas perusasioita: kontaktia, sivulletuloa, seuraamista, kohtaamista, luoksetuloa ja hypyn alkeita. Nämä tottelevaisuustehtävät ovat ruvenneet sujumaan jo aika hienosti. Joka kerta huomaa, miten Peppi edistyy ja jaksaa keskittyä paremmin. Nyt se jo keskittyy enemmän omistajaansa kuin muihin kentällä oleviin koiriin. Treenit jatkuvat vielä ainakin marraskuulle asti, kun ilmoittauduin seuraavaankin lokakuussa alkavaan penturyhmään. Siellä pääsemme kertaamaan jo opittuja asioita ja luomaan hyvää pohjaa tulevia harrastuksia varten. Lisäksi Peppi käy toisella, keskiviikkoisin järjestettävällä, kurssilla Keravalla vielä noin kuukauden ajan. Tottelevaisuusharjoitusta siis tulee mukavasti.

Aamun treeneistä jatkoimme suoraan Hyvinkään Match Show:hun. Siellä parikehässä oli vastassa Peppiä jonkin verran vanhempi kultainen noutaja. Tuosta kaksintaistelusta irtosi Pepille punainen nauha. Punaisten kehästä ei tällä kertaa tullut sijoitusta, vaikka Peppi kyllä esiintyikin edukseen ja oli kiistatta näyttelyn hienoin koira - meidän mielestämme :) Tärkeintä oli kuitenkin se, että tämän viikonlopun aikana saatiin arvokasta näyttelykokemusta ja näin ollaan valmiimpia parin viikon päästä Tampereella järjestettävään viralliseen pentunäyttelyyn. Niin esittäminen kuin esiintyminenkin on selvästi kehittynyt jo näiden kahden näyttelyn aikana, joten eiköhän tässäkin lajissa harjoitus tee mestarin.

Pentukurssi ja koirapuistovierailu

Viime torstaina Peppi pääsi ensimmäistä kertaa mukaan pentukurssille, kun rokotusten karenssiaika oli suurin piirtein täynnä. Vähän jännitti etukäteen, kuinka se jaksaa keskittyä minuun, kun ympärillä on paljon vieraita koiria. Kyllähän ne muut koirat sitä kiinnostivatkin, mutta yllättävän hyvin harjoitukset kuitenkin menivät ottaen huomioon, että se tosiaan oli vasta ensimmäistä kertaa tuollaisessa tilanteessa. Kotona toki on harjoiteltu kontaktin ottoa, seuraamista ja luoksetuloa paljonkin. Noutokapula oli kokonaan uusi tuttavuus ja sen merkitystä Peppi ei vielä oikein sisäistänyt. Haisteli kyllä sitä ja välillä otti sen hampaisiinsakin, mutta oli selvästi enemmän kiinnostunut nakinpalasta, joka odotti toisessa kädessäni. No, kurssi jatkuu taas torstaina ja ehkä se kapula on sitten jo sen verran tutumpi, että sitä voisi jo vähän noutaakin. Tuolla kurssilla on muuten mukana saman kasvattajan vain muutaman viikon vanhempi Landseer-pentu, jota Peppi pääsi moikkaamaan kurssin jälkeen. En kyllä ainakaan huomannut, että pennut olisivat oikein enää tunnistaneet toisiaan vaikka viettivätkin ensimmäiset viikkonsa saman katon alla.

Peppi ja pörröinen leikkikaveri

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa parin kilometrin päässä sijaitsevassa koirapuistossa. Alkuun olimme siellä vain keskenämme ja Pepillä riitti ihmeteltävää ja tutkittavaa, kun oli niin paljon vieraiden koirien hajuja. Vähän myöhemmin paikalle tuli kolme Chow chow:ta, joista yksi oli vasta kolmekuinen karvapallero. Pennut löysivät yhteiset leikit heti lyhyen tutustumisen jälkeen aikuisten koirien seuratessa helpottuneina sivummalla. Tuo reissu kesti kokonaisuudessaan parisen tuntia ja kotiin päästyämme pikkuinen oli niin väsynyt, että kävi pissalla ja juomassa ja lysähti heti sen jälkeen omaan petiinsä nukkumaan. Täytyy siis vierailla koirapuistossa useamminkin :) Peppi oli vielä illallakin päivän puuhien jäljiltä niin väsynyt, ettei iltalenkistä tahtonut tulla oikein mitään. Eteneminen oli niin tuskaisen hidasta kun istumaan tai makaamaan jäätiin vähän väliä, että metsälenkki jäi väliin ja kiersimme vain muutaman korttelin ympäri.

Tänään olisi illalla tiedossa näyttelyharjoitus, josta olisi toiveissa saada vinkkejä ja neuvoja ensimmäisiä näyttelyitä silmällä pitäen. Syyskuun aikana olisi ohjelmassa pari match show:ta ja yksi oikea näyttely. Ai niin, eilen luin uutisen, että lisää Stabyhoun-pentuja on syntymässä jo ensi viikolla! Lisää infoa löytyy Ohped Dalin blogista.

4 kk

Huomenna meidän pikkuinen täyttää jo neljä kuukautta. Kyllä aika menee nopeasti. Tuntuu, että vasta oli kevät ja jännitettiin, saadaanko kesäksi pentua vai ei. Vaikka sitä osasi odottaa, että pentu kasvaa ja kehittyy nopeasti, niin kyllä se on kuitenkin ollut yllätys, kuinka nopeasti se muuttuu. Se kasvaa tietysti kokoa valtavaa vauhtia, mutta kehittyy ja oppii myös muuten valtavan nopeasti. Näykkiminen ja pureminen on vähentynyt huomattavasti, hihnassa kulkeminen onnistuu aina vaan paremmin ja yksin oleminenkin alkaa olla jo enemmän rutiinia. Kyllä näissä kaikissa on toki vielä varaa parantaa, mutta edistystä on tapahtunut huomattavasti ihan lyhyessä ajassa. Ja niin sitä näyttäisi tapahtuvan jatkossakin.  Näimme toissa viikonloppuna match show:ssa staby-pennun, joka oli Peppiä pari kuukautta vanhempi. Se näytti ainakin minun silmissäni olevan jo melkein aikuisen mitoissa ja käyttäytyikin ihan eri tavalla kuin tämä meidän nelikuinen hunsvotti. Olihan se tietysti vielä pentumainen, mutta silti ero nelikuiseen oli järkyttävän iso. Tuo match show oli muutenkin aika hauska tapahtuma. Se oli yhdistetty koirien ja hevosten näyttely ja lisäksi siellä oli lelueläinnäyttely, johon pikkutyttömme pääsi mukaan Turre-koiran kanssa. Peppi piti vielä jättää kotiin, koska jälkimmäiset rokotukset oli saatu vasta pari päivää aiemmin.

Lelueläinnäyttelyssä Turren kanssa

Ruusuke ansaittu

Olemme liikkuneet Pepin kanssa paljon metsissä, koska niin Peppi kuin isäntäväkikin viihtyy siellä niin hyvin. Metsälenkit sujuvat hienosti ja Peppi seuraa mukana useimmiten vapaana naru perässään. Hankin parikymmentä metriä pitkän ohuen oranssin köyden ja laitoin sen päähän lukon, jolla se kiinnitetään pantaan. Tuon narun kanssa voi vähän turvallisemmin mielin pitää Peppiä vapaana, kun tarvittaessa voi aina astua narun päälle, jos koira meinaa mennä liian kauas tai vastaan tulee muita koiria tai ihmisiä. Yleensä Peppi pitää hyvin kontaktia meihin eikä mene liian kauas, mutta muista metsässä liikkujista se tietysti kiinnostuu siinä määrin, että haluaisi mennä kaikkia tervehtimään.

Vielä tästä kanttarellikoira tulee...

Tämän viikon lopulla tulee kaksi viikkoa täyteen jälkimmäisistä rokotuksista ja sitten päästään jo liikkumaan vapaammin koirapuistoissa ja erilaisissa tapahtumissa. Ensimmäisiä näyttelyosallistumisiakin on jo suunniteltu ja niihin pitäisi kai alkaa treenaamaan piakkoin. Nuo jäänevät perheen naisväen projekteiksi. Minä keskityn alkuun pentukurssiin ja sen perään pitäisi löytää jostakin lähettyviltä pennuille tarkoitettu agilitykurssi. Ja miksei myös tokoiluakin voisi jatkaa tuon pentukurssin jälkeenkin. Pentukurssia on nyt ollut jo kaksi kertaa, mutta niille kerroille on pitänyt osallistua ilman koiraa, kun eivät nuo rokotukset olleet vielä voimassa. Tällä viikolla pääsee sitten Peppikin mukaan. Jännä nähdä, miten se suoriutuu siellä muiden pentujen seurassa. Peppi kyllä osaa kurssilla tähän saakka harjoitellut asiat kotipihassa, mutta vielä on täysi arvoitus, miten se pystyy keskittymään muiden läsnäollessa. Siitä raporttia seuraavassa blogipäivityksessä...

Kuusi viikkoa koiramaista elämää takana...

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä blogipäivityksestä ja paljon on ehtinyt tapahtua. Koitetaanpa muistella tärkeimpiä tapahtumia edellisen päivityksen jälkeen... Viime viikon maanantaina kävimme päiväretkellä Fiskarsissa fiilistelemässä käsityöläismeininkiä. On se kyllä hieno paikka ja on siellä taitavia tekijöitä. Melkein tekisi mieli muuttaa sinne ja pistää oma paja pystyyn. Tonttejakin näytti olevan kaupan... Päivä oli aika kolea ja vähän sateinenkin. Tyypillinen suomalainen kesäpäivä siis. Koleasta kelistä huolimatta kiertelimme ruukkialuetta pitkän tovin ja söimme piknik-lounaan ulkona. Peppi ihmetteli kovasti kesyjä sorsia, joita oli iso lauma joen varrella. Fiskarsista löytyy myös suklaanystävän paratiisi, Petris Chocolate Room, jossa kävimme kahvilla ja suklaakakuilla. Varsinkin vadelmatryffelikakku ja mudcake olivan aivan loistavia. Jopa parempia kuin itse tehdyt...

Peppi ja Jekku vauhdissa

Viime viikon loppupuolella huomasimme, että Peppi on jo varsin hyvä metsälenkkikaveri. Kävimme puolentoista tunnin lenkillä metsässä ja se meni todella hienosti. Peppi oli välillä vapaanakin ja pysytteli hienosti lähettyvillä. Hihnassa ollessa se saattaa välillä kiskoa ja välillä taas jäädä haahuilemaan omiaan, mutta vapaana ollessa se seurasi hienosti, missä me liikuimme ja pysytteli mukana. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan tuon lenkin aikana. Kotona lenkin jälkeen kyllä uni maittoi. Muutenkin tuo metsässä lenkkeily näyttää olevan Pepille todella mieluista. Siellä se kulkee hienosti mukana kun taas kadulla kävellessä se jää välillä ihmettelemään hajuja tai makailemaan varjoon, jolloin sitä saa houkutella kaikin keinoin liikkeelle. Tuolla lenkillä Peppi sai myös ensimmäisen punkkinsa korvan taakse. Piti oikein katsoa Googlesta punkin kuva ja varmistaa, että se todella oli punkki ennen sen poistamista. Sen sai näppärästi pois kynämallisella työkalulla. Pieni patti tosin jäi siihen, missä punkki oli ollut. Täytyy näyttää sitä eläinlääkärille seuraavassa rokotuksessa, joka on tulevana perjantaina.

Eilen vein pienemmän tyttömme kaverinsa kanssa Linnanmäelle dokumenttielokuvan kuvauksiin ja jäin viettämään kaupunkipäivää Pepin kanssa. Päivään mahtui kaikenlaista uutta ja jännää. Ajoimme ratikalla Lintsiltä Espalle. Omin jaloin Peppi ei ratikkaan noussut, mutta muuten matka sujui rauhallisesti, kuten kaikissa muissakin kulkuneuvoissa tähän asti. Espalla ihmettelimme vähän aikaa ohikulkevia ihmisiä ja jatkoimme taas ratikalla Eiraan. Sieltä kävelimme Kaivopuistoon ihmettelemään veneitä, vieraita koiria ja valkoposkihanhia. Uunisaareen koitin myös mennä, jotta olisi tullut kokeiltua pieni venematkakin, mutta sinne ei valitettavasti saanut koiria viedä. On kuulemma kaupungin ranta, eikä sinne siitä syystä saa viedä lemmikkejä. Niin ja jälleen yksi terassilounas tuli nautittua Ursulan terassilla. Odotin Pepin nukahtavan pöydän alle kuten aiemmillakin lounasreissuilla, mutta eihän se osannut rauhoittua. Oli liikaa ihmeteltävää varpusissa ja benji-hyppääjissä. Lounaan jälkeen kävelimme lähetystöjen kautta takaisin puistoon, jossa koitin saada Pepin tekemään tarpeensa. Ei onnistunut. Koitin myös saada sen rauhoittumaan päiväunille, kun ei se ollut aamun jälkeen nukkunut. Sekään ei oikein onnistunut. Makaili kyllä puistonpenkin alla, mutta nosti päänsä aina, kun joku käveli ohi. Lopulta oli luovutettava ja lähdettävä takaisin Lintsin suuntaan. Peppi ei siis ollut kunnolla nukkunut eikä tehnyt tarpeitaan kotoa lähdön jälkeen ja iltapäivä oli jo pitkällä. Ratikassa se otti pienet torkut ja oli aivan pöllähtänyt, kun herätin sen Lintsin pysäkillä. Siitä kävelimme taas yhden puiston kautta hakemaan tyttöjä eikä tarpeiden teko edelleenkään onnistunut. Lopulta Peppi joutui taipumaan ja tekemään tarpeensa vieraalle nurmikolle kahdeksan tunnin pidättämisen jälkeen. Melkoinen saavutus pieneltä koiralta...

Omatekoinen aktivointilelu

Kotipäivien aikana olemme harjoitelleet aktiivisesti yksinoloa. Ensi viikon olen vielä lomalla, mutta sen jälkeen Peppi tulee olemaan yksikseen tyttöjen koulupäivän ajan. Silloin siis yksinolon pitäisi sujua ilman suurempia ongelmia. Tähän mennessä pisin aika, jonka Peppi on ollut yksin, on kolmisen tuntia. Ilmeisesti se on ollut suhteellisen rauhallisesti yksin ollessaan, kun ei ole pahemmin paikkoja sotkenut eikä ovia tai kynnyksiä ainakaan näkyvästi raapinut. Ja kun olemme tulleet kotiin, se on aina ottanut meidät todella iloisesti vastaan. Ja usein on myös näyttänyt vasta heränneeltä. Virittelin myös web-kameran, jolla voin seurailla, mitä Peppi puuhaa. En tosin ole käyttänyt sitä kovin aktiivisesti, mutta niillä kerroilla, kun sitä on käytetty, Peppi on näyttänyt rauhoittuvan nopeasti nukkumaan, kun on jäänyt yksin.

Huomenna on ensimmäinen kerta pentukurssia, johon olen meidät ilmoittanut. Peppi ei tosin pääse mukaan kahdelle ensimmäiselle kerralle, kun ei rokotussuoja ole vielä voimassa, mutta menen itse paikan päälle poimimaan vinkit ja harjoittelen Pepin kanssa sitten kotona. Kolmannesta kurssikerrasta eteenpäin pääsemme sitten näkemään, miten Peppi malttaa keskittyä muiden pentujen läsnäollessa.

Huh hellettä!

Tänään taisi olla kesän tähän asti kuumin päivä. Vähän liiankin kuuma sekä Pepin että minun mielestä. Ei oikein jaksa tehdä mitään, mutta ei kai lomalla välttämättä tarvitsekaan. Päivä menikin enimmäkseen terassilla lounasvieraiden kanssa istuskellessa. Mukavasti ja leppoisasti siis. Saa nähdä tuleeko taas yöllä ukkonen. Viime yönä Peppi koki elämänsä ensimmäisen ukkosen. Ainakin minun tietääkseni. Yllättävän leppoisasti se siihen suhtautui vaikka salamointi ja jyrinä oli hyvinkin voimakasta. Alkuun vähän haukkui varsinkin salamoille, mutta rauhottui kuitenkin pian. Menin varmuuden vuoksi pahimman myräkän ajaksi sen lähelle portin ulkopuolelle makaamaan, että se saattoi nähdä, että on turvallista nukkua salamoinnista ja jyrinästä huolimatta. Toivottavasti tämä ukkoskokemus kertoo siitä, ettei Peppi kauheasti tule pelkäämään esimerkiksi uudenvuoden raketteja. Aika näyttää.

Terassikoira

Viime päivinä Pepistä on koulutettu oikein todenteolla terassikoiraa. Kävimme lyhyellä mökkireissulla ja parina päivänä vierailimme Loviisassa ja Porvoossa ja lounastimme ja kahvittelimme terasseilla. Peppi sai siis tottua pöytien alla makoiluun ja odottamiseen ja hienosti sekin sujui. Loviisassa oli vielä haastavan matala sohvapöytä, jolle ruokamme tarjoiltiin. Muutamia kertoja Peppi koitti päästä käsiksi ruokiimme, mutta uskoi sitten, etteivät ne olleet sille tarkoitetut ja tyytyi omiin leluihinsa. Pari yötä siis vietimme mökillä tuolla reissulla ja siellähän Peppi oli aivan elementissään, kun sai juoksennella vapaana pihalla. Alkuun vähän jännitti pitää sitä vapaana, mutta ei se onneksi lähtenyt mihinkään kauemmas pihapiiristä. Mökin pihalla on suuri kivi, jonka päälle tietysti piti päästä kiipeämään. Toiselta reunalta kivi on loivempi, joten siitä on helppo kiivetä. Toiselta reunalta se on puolestaan jyrkempi, joten sieltä on helppo pudota. Ja omia rajojahan piti tietysti kokeilla. Peppi siis meni jyrkälle puolelle istuskelemaan ja hivuttautui vähitellen lähemmäs reunaa kunnes luisui alas kiveltä ja tipahti kiven ja grillikatoksen väliin. Onneksi ei sattunut, mutta sen verran kuitenkin säikähti, ettei enää mennyt liian reunalle.

Peppi kivellä...

... ja kivi ilman Peppiä

Peppi ja Sofi lapion kimpussa

Koirakavereitakin on tässä tullut tapailtua. Blogissa jo aiemmin mainittu sheltti Sofi kävi vierailulla keskiviikkona ja leikit sujuivat jälleen vauhdikkaasti. Eräällä korttelikävelyllä tapasimme tuttaviemme Cavalier Kingcharlesinspanieli Nasun, jonka kanssa siis tehtiin tuttavuutta ensimmäistä kertaa. Tänään myös naapurin kääpiösnautseri Sissi kävi pihallamme tervehtimässä Peppiä. Aika hyvin on siis noita koirakontaktejakin tullut. Pepistä on tullut aika rohkea ja itsevarma uusia koiria tavatessa. Se haluaisi kovasti leikkiä kaikkien kanssa. Varmaankin se kertoo siitä, että sille on syntynyt jonkinlainen perusluottamus muihin koiriin eikä se pidä niitä uhkaavina. Tässä varmasti auttaa sekin, että kasvattajan luona oli paljon koiria ja vielä useaa eri rotua, joiden kanssa se oli tekemisissä. Ja nyt on vielä saatu lisää kokemuksia mukavista koirakavereista. Ulkoillessa olemme pitäneet kiinni siitä, että vieraita koiria ei tervehditä, kun ei täysi rokotussuoja ole vielä voimassa. Ja jatkossakin koitamme pitää kiinni siitä, ettei vieraita koiria tervehdittäisi hihnassa ollessa. Saa nähdä, kuinka hyvin tuo tulee toteutumaan. Jotkut koiranomistajat kun tuntuvat oikein suivaantuvan siitä, kun ei heidän koiransa pääse tutustumaan jokaiseen vastaantulevaan nelijalkaiseen. Syyksi ei aina tunnu kelpaavan sekään, että pentu ei vielä ole täysin rokotettu. Koitamme kuitenkin jatkossakin pysyä valitsemassamme linjassa tässä kohtaamis- ja tervehtimisasiassa.

Loppuun vielä yksi kuva ilman Peppiä: auringonlasku Vesijärvellä Lahdessa

Kuulumisia

Taas näyttää viikko vierähtäneen edellisestä blogipäivityksestä. Viikon varrelle on mahtunut monenlaista aktiviteettia mutta myös ihan leppoisaa kotonaoloakin. Juuri tätä kirjoittaessani on jälleen meneillään yksinoloharjoitus. Niitä on koitettu lisätä, kun ensimmäisten viikkojen aikana ne jäivät aika vähiin. Kävin aamusta Pepin kanssa vähän pidemmällä kävelyllä ja laitoin sen pienen rauhoittumisen jälkeen omaan tilaansa lepäilemään. Sinne se jäi kohtalaisen tyytyväisenä ja näytti nukahtaneen hyvin pian. Tulin itse pihalle puuhailemaan omia juttujani, ettei se kuule ääniä sisältä. Nyt se on ollut omissa oloissaan jo puolisen tuntia. Muutaman kerran se on herännyt ja haukahtanut pari kolme kertaa ja sitten taas jatkanut uniaan. En ole mennyt sisälle sitä katsomaan, kun on niin nopeasti rauhoittunut. Vaikuttaa siis ainakin tällä hetkellä ihan lupaavalta.

Torkuilla häkkiin totuttelemassa

Lauantaina Peppi pääsi taas junamatkalle, kun lähdimme Helsinkiin kameranostoreissulle. Junamatka sujui jälleen leppoisasti. Rautatieasemalla riitti paljon ihmeteltävää ja haisteltavaa. Esimerkiksi vastaan tullut husky-pentu oli selvästi aika pelottava, kun Pepin häntä oli hyvin tiukasti mahan alla. Linja-autopysäkillä tepastelevat pulutkin ihmetyttivät kovasti, kun ne tulivat niin lähelle eivätkä edes näyttäneet väistävän, kun niitä kohti käveli. Kamerakaupassa Peppi oli hienosti. Ja mikäs siinä oli ollessa, kun sai niin paljon huomiota ja rapsutuksia myyjiltä. Yksi myyjistä oli jopa siinä määrin kiinnostunut, että kirjoitti rodun nimen muistiin. Reissu kesti aika pitkään, kun menimme vielä lounaalle pohdiskelemaan, mihin malliin päätyisimme. Peppikin sai syödä lounaansa Kiasman terassilla ja otti pienet torkut. Kamera tuli lopulta ostettua ja palasimme junalla Keravalle ja siitä autolla kotiin. Tällä kertaa tuli muuten tehtyä pissa vieraaseen paikkaan. Ei tietenkään Sanomatalon edessä olevalle nurmikolle, jossa sitä yritimme vaan sisälle kameraliikkeen lattialle. Se taisi olla toisella käynnillä jo riittävän tuttu paikka :)

Eilen jätimme Pepin ja lapset vanhempieni kanssa kotiin ja suuntasimme Tampereelle asuntomessuille. Oli ihan outoa jättää Peppi jonkun muun vahdittavaksi, kun tähän saakka olemme olleet niin tiiviisti sen kanssa ympäri vuorokauden. Hyvin oli kuitenkin päivä sujunut vaikka välillä Peppi olikin normaaliin tapaansa ollut vähän villillä tuulella. Taisi olla itsellä vaikeampaa, kun ei koko ajan tiennyt, mitä sille kuuluu...

Tuntuu siltä, että Peppi on kasvanut ja kehittynyt hurjasti, vaikka eroa ei niin selvästi näekään, kun on sen kanssa koko ajan. Katselin tuossa ensimmäisten päivien aikana otettuja kuvia ja onhan tuo ero kyllä hyvinkin selvä. Niissä kuvissa Peppi on vielä pörröinen ja pehmeä. Nyt karva on jo vaihtunut selvästi karkeampaan. Pää on enää pehmoinen. Sisältä ja ulkoa :) Pepistä on myös monessa mielessä tullut jo isomman ja itsevarmemman oloinen niin hyvässä kuin pahassakin. Välillä se on jo lähtenyt tutkiskelemaan ympäristöä turhankin kauas omasta pihasta kun olemme olleet aidatun alueen ulkopuolella. Eikä ole tullut takaisin kuin hakemalla. Täytyy vaan lisätä luoksetuloharjoituksia entisestään. On se kuitenkin vielä meidän pikkuinen höntti ja hyvä niin :)

Sateessa

Taisi olla sunnuntai-ilta, kun satoi vettä aika rivakasti. Oli Pepin nukkumaanmenoaika ja ennen sitä piti tietysti käydä pihalla iltapissalla. Tunsin itseni vähän hölmöksi seistessäni sateenvarjon kanssa pihalla ja houkutellessani Peppiä mukaan. Neiti hienohelma istui katetulla terassilla olevalla matolla, etteivät tassut pääse kastumaan. No tuli ne tarpeet lopulta hoidettua, niin päästiin nukkumaan. Onneksi ei ollut naapureita pihalla katselemassa tuolla kelillä tätä meidän episodia.

Peppi on muuten ilmeisesti sitä mieltä, että senkin on saatava välillä komentaa minua. Varsinkin silloin, kun se koittaa saada minua leikkimään näykkimällä ja haukkumalla - joka muuten on ärsyttävä tapa, josta koitamme päästä eroon - ja käsken sen lopettaa ja koitan kääntyä pois päin ja tehdä jotain muuta. Se innostuu haukkumaan ja murisemaan minulle ja minä koitan vastata samalla mitalla. Tähän saakka olen mielestäni vielä selvinnyt voittajana näistä testeistä ja ollut se, joka on leikin lopettanut. Naapuritkaan eivät ole rohjenneet mitään mainita vaikka voin kuvitella, että se näyttää vähintäänkin erikoiselta, kun aikuinen mies ja koiranpentu haukkuvat ja murisevat toisilleen. Korrektia porukkaa...

Matkailu avartaa...

Ensimmäinen junamatka

Nuoren koiran elämässä on taas tapahtunut kaikkea jännittävää. Tiistaina koettiin ensimmäinen junamatka ja VR:n luotettavuus tuli jälleen kerran todistettua. Matka oli Keravalta Pukinmäkeen N-junalla. Saavuimme asemalle hyvissä ajoin ennen junan lähtöä vain kuullaksemme kuulutuksen, jossa kerrottiin, että kyseinen junavuoro on peruttu. Menimme selvittelemään seuraavaa vuoroa ja sekin oli peruttu. Onneksi jo sitä seuraava kulki normaalisti ja pääsimme matkaan puolisen tuntia myöhässä. Paluumatkalla puolestaan tuli junassa kuulutus, että lipunmyyntilaite ei toimi eikä junasta siten saa ostettua lippua. Pahoittelivat vielä. Hyvä VR. Junakokemus sinänsä oli hyvä. Peppi oli ihan nätisti ja lähinnä makaili jaloissamme penkin alla. Mitään suurempaa pelkoa ei ollut havaittavissa. Pukinmäessä kävelimme puolisen kilometriä ja se oli kyllä jännittävää. Autotiellä aivan vieressä kun kulki meluisia busseja ja kuorma-autoja. Ne vähän pelottivat, mutta kyllä Peppi pian huomasi, ettei niistä suurta vaaraa ole vaikka isoja ja äänekkäitä ovatkin. Pepillä on muuten vähän jännä "ongelma". Se ei osaa käydä pissalla muualla kuin omalla pihalla. Niin ja omassa olohuoneessa. Tuonkin matkan ajan se pidätteli ja meni pissalle heti, kun pääsi taas omalle pihalle. Siis noin viiden tunnin kuluttua edellisestä kerrasta. Ja olen kuullut sanottavan, että tuon ikäinen pentu ei muka pysty vielä pidättämään...

Tänään oli vuorossa ensimmäinen rokotus ja samalla eläinlääkärin tarkastus. Tuo reissu sujui oikein hyvin. Eläinlääkäriasemalla Peppi luonnollisesti kierteli ympäriinsä odotushuoneessa haistelemassa vieraiden eläinten tuoksuja. Vastaanottohuoneessa se oli ihan nätisti ja rennosti ja antoi lääkärin tutkia pahemmin vastaan taistelematta. Kyllähän lääkäriä tietysti vähän piti maistaa, mutta se kuuluu asiaan. Kaikki oli Pepillä kuten tuon ikäisellä pennulla kuuluukin. Ja rokotusta se ei edes ehtinyt huomata, kun sai samalla hetkellä herkkuja suuhunsa. Ei tullut minkäänlaista lääkäripelkoa siis ja varasimme seuraavan käyntimmekin saman tien.

Tellu kurittaa Peppiä...

... ja Peppi Tellua

Illalla meillä kävi vielä vierailulla Tellu-niminen labbispentu perheensä kanssa. Tellu on noin kuukauden verran Peppiä vanhempi ja kooltaan jo huomattavasti suurempi. Leikit alkoivat hyvin pian Pepin herättyä torkuilta ja näyttivät välillä hyvinkin rajuilta. Hännät kuitenkin heiluivat - siis silloin, kun eivät olleet jalkojen välissä tai toisen hampaissa - joten molemmat olivat leikissä hyvin mukana. Välillä piti kuitenkin erottaa pennut toisistaan, kun näytti siltä, että molemmat väsyivät, mutta kumpikaan ei osannut lopettaa. Jossakin vaiheessa jo huolestuimme, kun Pepin etujalkojen kohdalla turkissa näkyi vähän verta. Kumpikaan ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa pahemmin älähtänyt kivusta. Erotimme pennut toisistaan ja tutkimme, mistä veri voisi olla peräisin. Pepin turkissa veri oli ihan pinnassa, joten siinä haava ei voinut olla. Tellultakaan ei löytynyt haavoja mistään, mutta hammas oli irronnut ja veri oli siis päätynyt Pepin turkkiin sen ikenestä. Tellun hampaat ovat parhaillaan vaihtumassa pysyviin, joten mistään sen vaarallisemmasta ei onneksi ollut kysymys.

Oli hauska nähdä vähän Peppiä vanhempi pentu ja huomata, miten koiran olemus ja käyttäytyminen muuttuu niinkin lyhyessä ajassa kuin kuukaudessa. Tellukin on kuulemma ollut ihan samanlainen näykkivä ja pureskeleva höntti kuin Peppi on tällä hetkellä. Ehkä siis jo kuukauden päästä tuo taipumus on helpottanut Pepilläkin. Vaikka on se kyllä aika suloinen tällaisena pehmoisena riiviönäkin :) Kyllä se pentuaika vaan taitaa mennä ohi turhankin nopeasti. Täytyy muistaa nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää...

Puutarhuri

Siis ei palkkiota vai?

Jos mä oon tälleen söpösti, niin annatko palkkion?